Tietoa mainostajalle ›

torstai 27. joulukuuta 2012

GRANOLA – ARJEN LUKSUSTA



Jos joulusta jäi pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä yli, niin tässä oiva tapa rakentaa niistä astetta fiinimpi aamupala tai välipala. Ja mikseipä muutenkin.

Granola jos mikä on sellainen ruokalaji, joka on loputtomasti muunneltavissa ja kannattaa muutenkin valmistaa täysin omien mieltymysten mukaan. Itse esimerkiksi en niin hirveästi välitä perinteisestä myslistä, joten laitoin tähänkin hyvin vähän kaurahiutaleita.

Granola (3-4:lle)

n. 1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
n. 1 dl pähkinäsekoitusta (manteli, hassel, cashew, saksan- ja pekaanipähkinöitä)
n. 0,5 dl siemensekoitusta (pellavan-, pinjan- ja auringonkukansiemeniä)
pieni kourallinen kuivattuja hedelmiä ja marjoja (aprikooseja ja karpaloita)
3-5 rkl öljyä 
3-5 rkl (pehmeää) hunajaa
1 rkl kanelia

Levitä kaurahiutaleet, pähkinät ja siemenet leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Ripottele sekaan kaneli. Sekoittele joukkoon öljyä ja hunajaa, kunnes kaikki ainekset ovat saaneet ohuen öljy- ja hunajapinnan. Paahda 175-asteessa n. 20 minuttia, sekoittele välillä. Pilko kuivahedelmät paloiksi ja lisää ne hieman jäähtyneeseen seokseen. Tarjoile turkkilaisen jogurtin kanssa.

perjantai 21. joulukuuta 2012

DIY JOULULAHJA: ROCKY ROAD

Tämä lahjaidea on viime joululta (onneksi oli kuvia tallella), mutta itsetehdyt, vai pitäisikö sanoa itsekoostetut, lahjat ovat toki ajattomia. Lisäbonuksena voit luvata valmistaa sisällön yhdessä lahjansaajan kanssa.


Joulun helpoin "itsetehty" lahja:

1. Osta jokin kaunis purkki.

2.  Laita sisään ohje, omassa versiossani oli resepti Suklaa Rocky Roadsien valmistamiseen.

3. Laita sisään myös tarvikeaineet. Eli tässä tapauksessa tummaa suklaata, pussillinen vaahtokarkkeja, pähkinäsekoitusta (pekaanipähkinöitä, hasseleita ja cashewta), siemensekoitusta (auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä) ja kuivattuja hedelmiä/marjoja (aprikooseja, karpaloita, gojimarjoja). Sellofaanista tai vastaavasta saisi varmaan kivemmannäköiset pussukat kuin tuosta muovikelmusta..

4. Sulje purkki ja paketoi se kauniisti. Valmis!

----------

Rocky Roads

200 g tummaa suklaata
100 g pähkinöitä
kourallinen siemeniä
100 g kuivattuja hedelmiä & marjoja
vaahtokarkkeja

Laita uuni 200-asteeseen. Sulata suklaa esim. mikrossa, varo ettei pääse palamaan. Paahda pähkinöitä ja siemeniä uunissa n. 5 minuuttia. Murskaa pähkinöitä vähän pienemmäksi ja leikkaa hedelmät ja vaahtokarkit paloiksi.

Sekoita reilu puolet pähkinöistä, hedelmistä/marjoista ja vaahtokarkeista suklaaseen ja levitä vuorattuun astiaan, esim. isohkoon vuokaan. Ripottele päälle loput ainekset ja siemenet, ja painele niitä vähän kiinni suklaaseen. Anna jähmettyä jääkaapissa. Leikkaa levy lopuksi suuhusopiviksi paloiksi. Säilytä palat jääkaapissa.

torstai 20. joulukuuta 2012

RUUSUKAALI-AVOKADO-LINSSISALAATTI

Ostin piiitkästä aikaa Glorian Ruoka&Viini -lehden. Julkaisussa on mielestäni sellainen vika, että yleensä jokaisessa numerossa on vain yksi ohje jota haluan/jaksan kokeilla – useimmat reseptit vaikuttavat liian konstikkailta tai raaka-aineet ongelmallisilta (esim. liikaa lihareseptejä). Ruokakuvat ovat kyllä tosi kauniita, niistä iso peukku.

Tällä kertaa ruokahalun herätti ohje salaatista johon tulee ruusukaalia ja linssejä. Linssit jes, ruusukaali jes, uudet tavat syödä niitä yhdessä jes.

(Ohjeeseen kuuluisi myös kevätsipulia mutta unohdin ostaa sitä. No ilmankin pärjää.)



Ruusukaali-avokado-linssisalaatti (2:lle)

2 desiä linssejä (käytin belugalinssejä)
6 dl kasvislientä
400 g ruusukaalia
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
pari rkl rouhittuja pähkinöitä (käytin pekaanipähkinöitä)
1 avokado

Kastike:
4 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunanmehua
1 tl balsamicoa
1 tl hunajaa (vegaanit muuta makeutusta)
suolaa, pippuria

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, n. 20 minuuttia.
Kuori ruusukaalista uloin kerros lehtiä pois ja leikkaa kova kanta irti. Ohjeessa käskettiin leikata kaalit superohuiksi viipaleiksi, mielestäni riittää jos yhden kaalin leikkaa n. neljään viipaleeseen.

Kuori ja hienonna valkosipulit. Sekoittele sipulit, ruusukaalit ja 3 ruokalusikallista öljyä keskenään ja levitä uuninpellille. Paista viitisen minuuttia, sekoita hyvin ja paista toiset viisi minuuttia. Katso ettei ruusukaalit pääse ruskistumaan, mutta toisaalta paista tarpeeksi kauan että eivät jää raaoiksi. Mausta kaalit suolalla ja pippurilla.

Paahda ruusukaalin jälkeen uunissa vielä pähkinöitä n. 5 minuuttia. Kiertoilmauunilla tämän voi tietysti tehdä yhtä aikaa kaalin kanssa.

Kuori ja viipaloi avokado. Ripottele päälle hieman suolaa. Avokadon ei muuten kannata olla ihan jääkaappikylmä, maistuu muuten vähän hassulta muiden lämpimien ainesten kanssa.

Tee kastike. Valuta linssit ja kumoa lautaselle. Lusikoi päälle ruusukaalit ja avokadot. Lisää kastike ja sekoittele vähän. Ripottele lopuksi päälle pähkinät.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

VEGEBURRITOT PAPU- JA GUACAMOLETÄYTTEELLÄ

Meksikolaisten kääryleiden ohje on Hungry-nimisestä keittokirjasta, pitääkin esitellä opus joskus. Tämä on kai niitä ruokia jotka menevät kategoriaan "näyttää epämääräiseltä mössöltä – maistuu silti mainiolta". 


Vegeburritot 

tortillalättyjä (maissilätyt tietty autenttisimpia)
1-2 kevätsipulia
pari valkosipulia
1 chili
2-3 (kypsää) tomaattia
tölkki papuja (esim. voipapuja)
1-2 avokadoa
1-2 limeä
puntti korianteria
pala voimakasta juustoa (esim. cheddar tai manchego)
suolaa, öljyä

Täytteen määrää kannattaa tosiaan säädellä sen mukaan kuinka monta syöjää on paikalla. Kuvassa (vasen yläkulma) näkyvällä määrällä saa sopivasti mahansa täyteen kaksi pieninälkäistä tai yksi suurnälkäinen.

Pilko sipulit ja chili pieneksi. Kuullota pannulla öljyssä muutama minuutti sipuleita ja chiliä, tuoreen chilin sijaan voi käyttää myös chilijauhetta (kuten minäkin tein). Leikkaa tomaatti pieniksi paloiksi, poista siemenet (tulee vähemmän vetistä). Silppua korianteri. Lisää puolet korianterista, puolet tomaateista ja huuhdellut voipavut pannulle. Paistele kunnes kaikki on reilusti lämmennyt.

Tee guacamole: muusaa yhteen avokado, loput tomaatit, loput korianterit, limen mehut, suola ja loraus öljyä. Ei haittaa jos jää vähän sattumia. Ja käytä ihan kunnolla kypsynyttä avokadoa, muuten tulee vaikeaa.

Raasta juusto. Kasaa lätylle paputäytettä, guacamolea ja ripottele päälle juustoa. Pyöräytä rullaksi. Jos jaksaa viimeistely-hifistellä, rullan voi vielä heittää sen verran uuniin että juusto vähän sulaa.

tiistai 18. joulukuuta 2012

KANELI-KOOKOSKAAKAO

Kaakao ei ole mikään meikäläisen päivittäinen janojuoma, mutta talvella on välillä kiva saada vaihtelua kuumien juomien valikoimaan. Tuhdimpi kaakao käy hyvin jälkiruoastakin.

Tällä kertaa kokeilin tehdä kaakaon kookoskermasta, sitä kun löytyy omasta jääkaapista useammin kuin maitoa. Ja mausta tuli tosi onnistunut, kermaisen pehmeä mutta ilman sitä tavallisesta kermasta usein tulevaa tiettyä rasvaista makua kitalaessa.

Kookoskerma on aika paksua, joten lisäsin joukkoon reilusti vettä, mutta jos käyttää kookosmaitoa luulen ettei sitä tarvitse laimentaa. Aineosat jäi mittaamatta joten nämä määrät ovat aika karkeita arvoita.


Kookoskaakao (1 kupillinen)

1 dl kookoskermaa
1,5 dl vettä
(tai vaihtoehtoisesti tölkki kookosmaitoa)
pari palaa tummaa suklaata
1-2 rkl kaakaojauhetta
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
pieni ripaus chilijauhetta

Kuumenna kookoskerma+vesi kattilassa. Sulata sekaan pari palaa tummaa suklaata. Vispaa kattilaan kaakaojauhe (joko tummaa kaakaojauhetta+vähän sokeria, tai ihan tavallista kaakaojauhetta), kaneli, vaniljasokeri ja chilijauhe. Maistele ja lisää makeutta, kaakaoisuutta tai mausteisuutta oman maun mukaan.

maanantai 17. joulukuuta 2012

LEMPEÄN MAUSTEINEN TOMAATTI-KOOKOSKEITTO

Olen aiemmin tehnyt vain kirkasta tomaattikeittoa ja gazpachoa (mikä siinä muuten on että tomaattimehu on hyi, mutta kylmä tomaattikeitto nam..), joten tälläinen aavistuksen mausteisempi versio olikin kaivattu lisä repertuaariin. Ja tästä taisikin tulla kertaheitolla uusi lempikeittoni.

Ajatus reseptistä syntyi kun mietin mitä tekisin avatulle kookosmaitotölkille ja yhdelle ylimääräiselle säilyketomaattipurkille. Google laulamaan ja sieltä löytyikin monta ehdotusta, tämä ohje on mukaelma useampaa.


Tomaatti-kookoskeitto

1 tölkki kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
pätkä inkivääriä
ripaus chilijauhetta
1 tl currytahnaa
1 peruna
2 dl kookosmaitoa
1 dl kasvislientä tai vettä ja fondia
1 rkl hunajaa (vegaanit muuta makeutusta)
öljyä, suolaa, pippuria

Kuullota öljyssä muutamia minuutteja pilkotut sipulit, valkosipulit, raastettu inkivääri ja chilijauhe. Lisää paloiteltu peruna, kasvisliemi/vesi, currytahna, kookosmaito, hunaja ja tomaatit. Anna poreilla matalalla lämmöllä kunnes peruna on pehmentynyt, eli n. 20 minuuttia. Soseuta keitto blenderillä tai sauvasekoittimella. Maista ja lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan.

Vielä sellainen huomio että suosittelen tosiaan käyttämään noita säilöttyjä kokonaisia tomaatteja, eikä esim. tomaattimurskaa. Mausta tulee tällöin huomattavasti täyteläisempi ja muutenkin kaikin puolin mahtavampi.

perjantai 14. joulukuuta 2012

SUKLAA- & VIINITASTINGISSA


Työpaikan pikkujouluista on jälleen kerran selvitty kunnialla ja yhtenä palana. Kun työporukka on vähän pienempi (alle 10 henkeä) niin on mukava keksiä jotain vähän spessumpaa ohjelmaa, ja tänä vuonna budjetin raameihin mahtui yksi suklaa- ja viinitasting. Mikä olikin sen verran mukava juttu, että voin suositella kyseistä ohjelmannumeroa, no ei ehkä enää tämän vuoden pikkujouluihin, mutta esim. polttareihin tai pienemmän porukan synttärijuhliin.

Aiemmin olen käynyt samppanja- ja kuohuviinitastingissä, mutta syötävän mukaantuominen avaa viineissä ihan uusia makumaailmoja. Seuraavaksi kiinnostaisikin kokeilla yhdistää viineihin juustoja.


Meitä kävi maistattamassa viinitasting-sivuston kautta löydetty Sanna Pöyry, ja voin ainakin itse tämän kokemuksen perusteella lämpimästi suositella häntä, illan tunnelma oli sopivan rento, mutta kuitenkin asiantunteva.

Hintaa tälläiselle illalle tulee arviolta n. 40-60 e/hlö, sisältäen reilun tunnin koulutuksen lisäksi siis viinit ja suklaat. Lasivuokrasta lisäksi jotain pikkurahoja päälle. Viinejä oli neljä kappaletta (rose, kaksi punkkua ja yksi jälkiruokaviini) ja jokaiselle oli valittu pariksi eri tyyppinen suklaa. Lopuksi maistelimme makupareja ristiin ja löytyi sieltä muutama suorastaan pahanmakuinenkin kombo. Voin antaa vinkin: valkoinen suklaa + jälkiruokaviini maistunee vain sokerinarkkareille. :)

tiistai 11. joulukuuta 2012

PANZANELLA ELI TOMAATTI-MOZZARELLA-LEIPÄSALAATTI

Lisää salaatteja! Talvella on mukavampi syödä salaatit lämpimänä joten tässä heti perään toinen (ainakin puoliksi) lämmin salde.

Panzanellasta on olemassa varmaan tuhat ja yksi eri versiota, tämä on yhdistelmä nettiä ja omaa viritelmää. Kärsivällisyyttä vaaditaan tomaattien uunittamiseen, muuten ainekset vain kasataan yhteen.


Panzanella (2:lle)

8 luumutomaattia
pala vaaleaa leipää (esim. maalaisleipää)
1 pallo buffalomozzarellaa
basilikaa
rucolaa

Kastike:
3 rkl öljyä
1 rkl balsamicoa
suolaa, pippuria

Laita uuni kuumenemaan 150-asteeseen. Puolita tomaatit. Tässä voinee käyttää kirsikkatomaattejakin, tällöin toki kannattaa kasvattaa tomaattien määrää ja lyhentää paistoaikaa. Sirottele tomaattien päälle öljyä, suolaa ja pippuria, ja paista tomaatteja uunissa n. kaksi tuntia (tämä oli siis se kärsivällisyyttä vaativa kohta). :)

Puolentoista tunnin kohdalla murra leivästä suuhun sopivia palasia, ripottele päälle öljyä ja lisää ne pellille/paistoastiaan. Paista leipiä tomaattien kanssa n. 30 minuuttia kunnes rapeita.

Laita salaattikulhoon basilikanlehtiä ja rucolaa. Sekoita öljystä, balsamicosta, suolasta ja pippurista kastike. Sekaan voi laittaa myös vähän hunajaa jos balsamicosi on kirpeää sorttia. Kaada n. puolet kastikkeesta rapeiden leivänpalasten päälle ja sekoittele hyvin. 

Revi mozzarellapallosta palasia käsin ja lisää salaattiin. Suosittelen ehdottomasti nimenomaan buffalomozzarellaa tähän, koska tavallisessa mozzarellassa ei vain ole tarpeeksi makua.

Lisää tomaatit ja leivänpalaset ja kaada päälle loppu kastike. Sekoittele jälleen hyvin. Lopuksi päälle voi ripotella esim. siemeniä, tällä kertaa laitoin sesaminsiemeniä.

LOHTURUOKAA

Kun ulkona liikkueessa pitää välillä sormin tarkistaa onko nenä vielä tallessa, tietää että on viimeistään aika siirtyä sellaisten tukevampien ruokalajien pariin, jotka lämmittävät sisältä ja tuovat ohessa hyvän mielen. Rustiikkisen kotiruoan sesonki on siis käynnissä.

Omia suosikkejani on brittituliaisena tuotu Shepherd's pie tai Cottage pie. Periaatteessa tämä on kai aikalailla samantyyppinen juttu kuin lihaperunasoselaatikko, paitsi että kerroksia ei sekoiteta keskenään. Ja tämä on jostain syystä miljoona kertaa maistuvampaa (johtuu varmaan juustosta, kaikki maistuu paremmalta kun siinä on juustoa). Mitään reseptiä en varsinaisesti seuraa, vaan yritän tehdä ulkomuistista samanlaista kun tuli syötyä niinä monina koleina iltoina siellä rajallisen keskuslämmityksen maassa.


Shepherd's pie (isohko vuoallinen)

Lihakerros
n. 400 g jauhelihaa (luomunauta tai lammas)
1-2 sipulia
valkosipulia
tölkki kokonaisia kuorittuja tomaatteja
muutama kypsä tuoretomaatti
1 tölkki papuja (esim. butter beans)
tuoretta timjamia
pieni ripaus viinietikkaa ja hunajaa
suolaa, pippuria

Perunakerros
n. vajaa kilo perunoita (karkea arvio)
maitoa/kermaa
voita
suolaa

Päälle
reilusti raastettua cheddaria (mature cheddar) tai muuta voimakasta juustoa

Kuullota pilkotut sipulit ja ruskista jauheliha. Lisää tomaatit. Tekstuuriksi voi pilkkoa mukaan vielä tuoretomaattia. Lisää huuhdellut pavut, mausteet ja timjami. Tähän sopii hyvin myös esim. rosmariini tai oregano. Anna hautua noin 15 minuuttia.

Tee perunamuusi normaalisti (kaikki varmaan osaa tämän), muista tsekata että suolaa tulee tarpeeksi! Hyvä koostumus on pehmeä ja notkea, muttei liian löysä.

Laita uunivuoan pohjalle ensin jauheliha-tomaattiseos, kauho päälle perunamuusi ja päälle lopuksi reilu kerros juustoraastetta. Ripottele pinnalle vielä timjamia ja laita uuniin n. 20 minuutiksi (225 astetta) tai kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Sitten vaan villasukat jalkaan ja haarukkaa ääntä kohti. :)

torstai 6. joulukuuta 2012

RAIKKAANKIRPEÄ OMENASALAATTI JOGURTTIKASTIKKEELLA


Tämän omenasalaatin salaisuus piilee homejuusto-jogurttikastikkeessa, joka täydentää loistavasti omenan kirpeyttä ja hapokkuutta. Itse en käytä homejuustoa ruoanlaitossa juuri koskaan, ja homejuuston ja hedelmien yhdistäminen kuulosti aluksi erittäin epäilyttävältä, mutta myönnettävä on että yhdistelmä toimii ainakin tässä erinomaisesti.

Alkuperäinen ohje on Jamie Oliverin Jamie's Great Britain -kirjasta, ja salaatin vihreä osuus oli vesikrassia, mutta sitä ei ollut kaupassa joten laitoin tilalle romainesalaattia. Ohjeesta tulee pieneen nälkään tai alkupalaksi sopiva määrä kahdelle.

Kastike

n. 50 g mieleistäsi homejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl omenaviinietikkaa 
suolaa, pippuria, loraus oliiviöljyä

Salaatti

2 mieleistäsi omenaa 
kourallinen saksanpähkinöitä (laitoin lisäksi pekaaninpähkinöitä)
pari ruukkua vesikrassia (tai yksi ruukullinen romainea tai vastaavaa)
pieni pala homejuustoa

Surauta kastikkeen ainekset blenderissä. Maistele ja säädä aineksia kunnes hapokkuus ja muut maut ovat tasapainossa. Homejuuston maun ei tarvitse erottua erityisen voimakkaana.

Siivuta omenat ohueksi. Jokin apuväline olisi tähän varmaan hyvä, veitsellä tuli aika epätasaisia siivuja, mutta silläkin pärjää. Murskaa pähkinöitä ja paahda kuivalla pannulla pikaisesti. Kasaa lautaselle revityt vihreät lehdet, omenanviipaleet, pähkinät, murustele päälle vähän homejuustonpalasia, ja valuta päälle kastike.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

MAA-ARTISOKKA JA MAINIO KEITTO

Maa-artisokasta sanottua:

"Which way soever they be dressed and eaten, they stir and cause a filthy loathsome stinking wind within the body, thereby causing the belly to be pained and tormented, and are a meat more fit for swine than men."
- John Goodyer, 1621

Siis raaka-aine joka aiheuttaa kivuliaita ilmavaivoja ja sopii vain sianruoaksi. Saanen olla eri mieltä. :)

Maa-artisokasta syntyy nimittäin yksi parhaita keittoja ikinä! Harmi vaan nuo mukulaiset veijarit on ihan tuskaa kuoria, ja siis myös kirjaimellisesti tuskaa koska sivalsin pari kertaa sormeenpäätäkin.
Tämän jälkeen koin erittäin lämpimiä tunteita perunaa kohti, se kun on niin yhteistyökykyinen kuorimisen suhteen. 

Keiton loppuvalmistus on kuitenkin onneksi hyvin helppoa, niinkuin sosekeitoissa yleensä on -> pilko, keitä ja blendaa. 


Maa-artisokkakeitto (2:lle)

n. 600g maa-artisokkaa
3 jauhoista perunaa (esim. rodamunda)
1 sipuli
1 litra kasvislientä
1 dl kermaa/kookosmaitoa
pari rkl voita/öljyä
suolaa

Taistele kuori maa-artisokista ja leikkaa mukulat vähän pienemmäksi. Kuori ja paloittele peruna ja sipuli. Kuullota kasviksia voissa muutama minuutti. Lisää neste ja anna hautua kunnes kasvikset ovat pehmeitä (n. 15 minuuttia). Soseuta blenderillä sileäksi ja lisää kerma. Maista ja lisää suolaa tarpeen mukaan. Päälle sopii esim. paahdetut pähkinät tai siemenet, itse laitoin pinjansiemeniä.

perjantai 23. marraskuuta 2012

HAASTAVA SOM TAM

Yleensä teen aika yksinkertaisia ja helppoja ruokia, mutta välillä haluan haastaa itseni ja keittiöveitseni ja käydä vähän monimutkaisempien ohjeiden kimppuun.

Poimin tämän papaijasalaatin ohjeen Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farang-kirjasta. Rakastan Som Tamia, mutta se on makuuni yleensä himpun liian tulista, joten ajattelin että jos teen sen itse, voin säätää chilimammareille sopivamman version. Toki ainesosien saatavuus (tai sen puute) aiheutti myös joitain modifikaatioita alkuperäiseen ohjeeseen.


Ensimmäinen (ja aika suuri) haaste on se, että Suomesta ei juuri mistään saa oikeantyyppistä eli tarpeeksi raakaa vihreää papaijaa. Jostain etnokaupoissa kuulemma löytyy, mutta itse haalin tämän ruoan ainesosat keskikokoisen lähimarketin tarjonnasta. No valitsin kuitenkin vähiten pehmeän papaijan ja toivoin parasta, hedelmä oli silti liian muhjua että siitä olisi saanut leikattua sellaisia kapeita ja rapsakoita soiroja. Ei sillä että minulla olisi sellaista oikeatyyppistä raastintakaan, vetelin lastuja tavallisella kuorimaveitsellä ja leikkasin veitsellä kapoisammaksi.

Sitä ennen valmistin kuitenkin som tam -kastikkeen, määrät meni ihan summissa heittämällä joten arviot ovat hyvin karkeita:

Kastike

2-4 rkl paseerattua tamarindia (purkista)
2-4 rkl palmusokeria (paitsi käytin ruokosokeria kun sitä kaapista löytyi)
2-4 rkl kalakastiketta
hyppysellinen chilijauhetta

Kannattaa aluksi laittaa kaikkia vaikka sen pari ruokalusikallista ja lisätä sitten makeutta/kirpeyttä/suolaisuutta oman maun mukaan. Makeus siis sokeri, kirpeys tamarind ja suolaisuus kalakastike. Varsinaista suolaa ei tähän ohjeeseen (kuten ei yleensä thaimaalaisiin ruokiin) tule. Sekoittele kunnes seos on tahnamaista, ei liian löysää muttei tönkköäkään. Sokerista kannattaa murjoa mahdolliset paakut pois. Kivimortteli on tietysti ideaali, mutta se ei ollut tällä kertaa käytettävissä.


Salaatti

1 vihreä papaija (...)
kourallinen käärmepapuja (en löytänyt, laitoin haricotpapuja eli sellaisia vihreitä pitkuloita)
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 kevätsipulinvarsi
0,5 dl maapähkinöitä
kuivattuja katkarapuja (jätin pois kun ei ollut)
n. 10 kpl tiikerirapuja
1 valkosipulinkynsi
1 chili
puolikas lime
(+ porkkanaa
+ kurkkua)

Eli ensin papaija viipaleiksi parhaan kyvyn mukaan. Koska sitä tuli aika vähän, siivuttelin lisäksi vielä porkkanaa ja kurkkua. Ilmeisesti mangoakin voisi käyttää. Tai lanttua/naurista. Eli ei hätää vaikka papaijasalaatista jättää papaijan pois. :)

Muussaa morttelissa chili ja valkosipuli. Lisää joukkoon pilkotut pavut ja puolitetut tomaatit ja murskaa niitäkin kevyesti.

Lisää seokseen (tässä vaiheessa kannattanee siirtää kamat isompaan astiaan) som tam -salaatinkastiketta ainakin 4 ruokalusikallista, lisääkin voi laittaa oman maun mukaan. Lisää puolikkaan limen mehu, papaijansuikaleet (ja porkkana ja kurkku) ja ohueksi leikattu kevätsipuli. Tätä ennen olin paistanut tiikerinravut kypsiksi (n. 2 minuuttia per puoli) ja viilentänyt niitä jääkaapissa hetken. Tästä ei ollut reseptissä mitään mainintaa, mutta kelasin ettei kylmään salaattiin oikein sovi kuumat ravut.

Paahda kuumalla pannulla (ilman öljyä) maapähkinöitä reilusti, saa tulla tummaa pintaa. Kuori on helppo sormella hieraista irti, kunhan ovat ensin vähän jäähtyneet. Mortteliin ja paloiksi.

Salaattiin olisi pitänyt ripotella päälle myös rapeaksi paahdettua sipulia, mutta tässä vaiheessa aherrukseen oli uponnut jo yli tunti ja kokkia alkoi vähän nälättää, joten jätin sen pois.

Annostele salaatti lautasella ja päälle pähkinämurua.

Pieni varoituksen sana: tällä ohjeella salaattia ei tule kovin paljon, sopii ehkä alkupalaksi kahdelle hengelle. Lopputulos oli silti tosi hyvänmakuinen – raikas, kirpeä, makea ja sopivan tulinen. Uurastus siis kannattaa, vaikkei tästä ehkä ihan arkipäivän pikaherkuksi olekaan.

tiistai 20. marraskuuta 2012

HAASTAJA AVOKADOPASTALLE

Mitäs muuta siitä avokadosta voi oikein tehdä kuin guacamolea ja sitä pastaa.. Kaivelin netistä vähän inspiraatiota kunnes lupaava yhdistelmä avokadoa ja tuoretta kaalia osui silmiin. Ja maistui kyllä sen verran hyvältä että reseptin kehtaa laittaa jakoon.

Tämähän on sitä paitsi varsinainen terveysruoka, tuhmat hiilarit minimissä ja sopii vegaaneillekin (itse syön tosin pastaa ja juustoa silloin tällöin hyvillä mielin).


Avokado-coleslaw

n. 500 g kaalia
1 avokado
1 lime
kourallinen korianteria
öljyä
suolaa
pippuria

Raasta tai suikaloi kaali. Lisää joukkoon silputtu korianteri.

Sekoita erikseen esim. morttelissa muusattu avokado, limen mehu, pari ruokalusikallista öljyä (mitä tahansa öljyä minkä mausta pidät, meitsi diggaa extra virgin oliiviöljystä), reilu ropsaus suolaa (avokado ilman suolaa ei vaan toimi) ja vähän pippuria.

Yhdistä kastike kaaliseokseen.

Tästä tulee hyvä lisuke kahdelle. Tai isompi iltapala yhdelle.

maanantai 19. marraskuuta 2012

SUKLAAJAUHOPEUKALO


Silloin harvoin kun intoudun kokeilemaan jotain uutta leipomisreseptiä, saan yleensä todeta että lopputulos on ihan ok... mutta ei jostain syystä koskaan täydellinen. Siis sellaista konditoria-tasoa tai edes lähelle.

Aiemmin syksyllä testasin minttukrokantti-valkosuklaajuustokakkua (kuvatodiste yllä), mutta siitäkin tuli vähän turhan makeaa. En tiedä sitten johtuiko reseptistä, omista (jokseenkin rajallisista) leipomistaidoista vai makuaististani.

No onneksi keksit onnistuu aina! Paitsi jos unohtaa ne liian pitkäksi aikaa uuniin... Kannattaakin tehdä sen verran paljon taikinaa että saa kaksi pellillistä, jos se ensimmäinen menee syystä tai toisesta vähän liian rapeaksi. Tämä seuraava on eräs suosikkikeksireseptejäni, lopputuloksena loistokeksejä about joka kerta.

Kahden suklaan keksit (2 peltiä)

250 g voita
5,5 dl jauhoja
2 rkl (leivonta)kaakaojauhetta 
3 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
100 g tummaa suklaata paloina
100 g valkoista suklaata paloina
1 dl mantelirouhetta

Sulata voi kattilassa. Yhdistä jauhot, kaakao, leivinjauhe ja suola. Sekoita sulaan voihin sokerit. Lisää munat vispilällä sekoittaen. Lisää jauhoseos, pilkotut suklaapalat ja mantelirouhe. Sekoittele tasaiseksi. Pyörittele lihapullan kokoisia palleroita pellille. Paista 175 asteessa n.10 minuuttia, mieluummin vähän alle kuin yli niin jäävät silleen kivasti keskeltä pehmeiksi.

Cookiemonsteri approves.

Resepti vohkittu (pienellä muokkauksella) täältä.

perjantai 16. marraskuuta 2012

KURPITSA OSA 2: KEITTO


Heti perään toinen kurpitsa-ohje, kyseinen kasvi taitaa olla yksi suosikkiraaka-aineistani tällä hetkellä. Poikkileikatun butternut squashin väri on myös mielettömän kaunis, kuten yllä näkyy.

Keittoon tulee vähän omenaa mukaan tuomaan raikkautta, ja pieni ripaus mausteita – ei kuitenkaan liikaa ettei kurpitsan oma melko mieto maku peity. Ohje on yhdistelmä googlen satoa ja omaa sävellystä.

Kurpitsakeitto (2:lle)

1 kurpitsa (butternut squash on paras)
1 sipuli (laitoin salottisipulin)
1 omena
pätkä inkivääriä (raastettuna)
ripsaus chilijauhetta
ripsaus currya
5 dl kasvislientä
1 dl omenasiideriä 
1 dl kookosmaitoa
1/2 lime
hunajaa (vegaanit jotain muuta)
öljyä



Silppua sipuli ja omena, ja kuullota niitä öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää raastettu inkivääri, chili ja curry, pyörittele pannulla muutama hetki.

Kuori ja pilko kurpitsa (tai tämä on parasta tehdä jo aiemmin ettei tule hoppu). Siemenet kannattaa ottaa talteen ja paahtaa niitä hetki kuivalla kuumalla pannulla, saat hyvän snäkin tai keitonkoristeen. Ylipäätään sosekeitossa on kiva olla vähän jotain ekstraa antamaan purutuntumaa.

Lisää kurpitsat, kasvisliemi ja siideri, ja anna poreilla kunnes kurpitsat ovat pehmeitä eli n. 20 minuuttia. Kasvisliemenä suosin muuten Puljongin ihan ässää lientä (tosikokki tekisi toki liemensä itse mutta ihan niin pitkälle en ole edennyt ruokahifistelijän urallani. Vielä.). Löytyy Helsingissä ainakin Anton&Antonista. Toki voi käyttää myös vettä ja hyvälaatuista fondia, mutta silloin keitosta ei tule ihan niin hyvää kuin voisi. :) Siideriksi sopii parhaiten vähän makeampi versio (esim. puolikuiva/demi sec), ei kuitenkaan mikään ruotsalainen esanssilitku.

Soseuta keitto ja lisää siihen puolikkaan limen mehu, ruokalusikallinen hunajaa ja kookosmaito. Lämmitä keitto vielä nopeasti, tarkista maut (lisää suolaa jos tarpeen) ja ripottele päälle kevyesti suolatut paahdetut siemenet.

RAVINTOLAPÄIVÄÄ JA PANNACOTTAMUISTOJA

Huomenna se on täällä taas!

Viime toukokuussa juttu meni näin:

Edellisenä päivänä lounaalla:
- Niin huomenna on se Ravintolapäivä.. ois kiva kerrankin osallistua. Siis ravintoloitsija-osapuolena.
- Joo! Voitais tehdä vaikka niitä yksiä sitruunapannacottia ihan tuhoton määrä..hehe.
- Eikun oikeesti, tehdään!
- Ootko hullu, meillä ei oo mitään esivalmisteluita eikä ehditä edes markkinoimaan koko juttua.
- Ei se haittaa, kyl siit hyvä tulee!

Ja tämän keskustelun päätteeksi päätimme laittaa pystyyn pop up-ravintolan eli pannacottakioskin. Seuraava yö meni valmisteluissa ja vähän aamuakin. Vähän jännitti että tuleeko ketään ja ostaako ne mitään.

Sisäpihalla vietetyn hiljaisen tunnin (saldo: 2 asiakasta) jälkeen päätimme viedä pöydän kadunkulmaan ja johan alkoi tapahtua! Myimme alle kolmessa tunnissa 97 pannacottaa eli kaiken.


Tällä kertaa en ole laittamassa minkäänlaista kiskaa pystyyn koska laiskuus ja sää. Mutta käyn toki tsekkaamassa muutaman myyntipisteen jos vain suinkin ehdin. Tarjontaan voi tutustua täällä.


Ainiin ja se resepti.

Kuvassa ylempänä koekeittiön versiot (sitruuna-, valkosuklaa-vadelma- ja appelsiinipannikset) ja alla lopullinen d-day versio: sitruuna-valkosuklaapannacottaa, karamellisoituja pekaanipähkinöitä ja mansikkaa.

Sitruuna-valkosuklaapannacotta (6 pientä tai 4 suurempaa annosta)

3 dl kermaa 
1 dl maitoa 
3 rkl sitruunanmehua 
1 sitruunan kuori 
100 g valkosuklaata
3 levyä liivatetta

Pinnalle: 

2 dl appelsiinimehua
2 rkl sitruunanmehua
1 dl hyytelösokeria

(karamellisoitua pekaanipähkinää
mansikoita)

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Kiehauta sillä aikaa kattilassa kerma ja maito. Sulata suklaa seokseen. Pese sitruuna huolellisesti (käytä luomusitruunaa jos vain sellaista löydät), raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoret, mehu ja puristetut liivatelehdet ja vispaa seos tasaiseksi. Siivilöi sitruunankuoret pois ja kaada tarjoiluastioihin. Anna hyytyä viileässä muutaman tunnin ajan.


Valmista glaseeraus. Kiehauta kattilassa tuorepuristettu appelsiinimehu + sitruunanmehu ja lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä hieman ja kerää lusikalla pinnalle mahdollisesti muodostunut kuori pois. Tai ei ole pakko mutta se on aika ällön näköinen. Nosta lusikalla jälkiruokien pinnalle kiillettä. Anna hyytyä hetken aikaa viileässä ennen tarjoilua. Koristelut oman maun mukaan.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

HEI KURPITSA

Kurpitsa oli pitkään minulle tuntematon raaka-aine, vähän epäilyttäväkin. Makuelämykset oli pilattu kouluruokailussa, kun salaateissa oli välillä sellaista etikassa marinoitua säilykekurpitsaa (hyi helv..). Päättelin siis että inhoan kurpitsaa, ja välttelin sitä kuin ruttoa seuraavat 15 vuotta.

Uteliaisuus kuitenkin heräsi myöhemmällä iällä kun innostuin ruoanlaitosta. Onhan sen vekkulin näköinen kasvis, on perinteistä oranssia, keltaista, vihreää ja raitaistakin versiota, puhumattakaan erilaisista hassuista muodoista.

Taisi olla viime vuoden puolella kun rohkaistuin ja poimin kaupasta mukaani yhden yksilön.
Tein siitä muistaakseni keittoa ja innostuin. Kurpitsan maku on aika mieto, mutta miellyttävä. Raakana kurpitsa maistuu mielestäni jopa vähän hunajamelonilta, taitavat olla sukuakin. Suosikikseni on noussut pitkulamallinen butternut squash, jota tässä seuraavassa reseptissäkin käytän.


Kurpitsa-kikherne-kookoscurry (2:lle)

kurpitsa
tölkki kikherneitä
tölkki kokonaisia tomaatteja
kookosmaitoa (suosin tuota kermaisempaa versiota)
sipuli
pari valkosipulinkynttä
chili
pari limeä
korianteria
turkkilaista jogurttia

Lisäksi: hunajaa, currya, suolaa ja muita mausteita maun mukaan.

Leikkaa ensin kurpitsa suuhunsopiviksi paloiksi, kurpitsan kanssa askarteluun menee yleensä muutama hetki, joten pilkkominen kannattaa tehdä heti alkuun valmiiksi.

Pilko sipulit ja chili pieneksi ja kuullota kattilassa miedolla lämmöllä öljyssä n.5 minuuttia. Lisää curry ja muut mahdolliset mausteet (itse laitoin mm. hienonnettuja korianterinsiemeniä), kahden limen mehu, loraus hunajaa, silputtua korianteria ja kuullota vielä pari minuttia.

Lisää kattilaan paloitellut kurpitsat, tomaatit, kikherneet, kookosmaito/kerma (laitoin vain n. puolet tuosta pienestä rasiasta sillä en tykkään että muhennos on kovin nestepitoista). Muhittele n. 20-30 minuuttia kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Tsekkaa maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa tai muita mausteita.

Kippaa muhennosta kulhoon ja laita oheen kauhallinen turkkilaista jogurttia ja silputtua korianteria. Pumpkin-tastic!

maanantai 12. marraskuuta 2012

44 KYNNEN VALKOSIPULIKEITTO

Tämä keitto on varmastikin hienostunein jonka olen koskaan tehnyt, vaikka pääraaka-aineena on niinkin arkinen kaveri kuin valkosipuli. Uunissa pitkään paahtaminen kuitenkin muuttaa kirpeänärhäkät pikkusipulit maultaan mitä lempeimmiksi.

Keitto on vaiheiltaan äärimmäisen helppo, mutta vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ei kannata siis aloittaa kokkailua hirveässä nälässä. Määrällisesti keittoa tulee aika vähän, käy ehkä parhaiten alkukeittona kahdelle. Maku on pehmeydestään huolimatta tietyllä tavalla intensiivinen, ja itse en ainakaan jaksa kauhoa tätä nassuun kovin isoa määrää yhdellä ruokailukerralla.

Resepti on poimittu Punchfork-sivustolta, joka poimii netistä reseptejä saman katon alle vähän Pinterest-tyyliin. Reseptejä voi äänestää ja parhaita selailemalla olenkin tehnyt hyviä löytöjä.

Näin tarkat määrät kynsiä voi vaikuttaa hassuilta, mutta yhdessä valkosipulissa on keskimäärin 11 kynttä. Eli tähän ohjeeseen menee neljä kokonaista valkosipulia, kynsien määrää voi sitten säätää sen mukaan miten vähä/runsaskyntistä sipulia kohdalle osuu.


44 kynnen valkosipulikeitto

26 kuorimatonta valkosipulinkynttä
öljyä+suolaa+pippuria
pari rkl voita tai öljyä
1-2 pilkottua tavallista sipulia
reilu kasa silputtua tuoretta timjamia
18 kuorittua valkosipulinkynttä
n. 6 dl kasvislientä 
pieni loraus kermaa tai esim. kookosmaitoa 
pieni kasa raastettua parmesaania (voi jättää myös pois)
limeä tai sitruunaa

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen. Paahda kuorimattomia valkosipulinkynsiä öljyssä, suolassa ja pippurissa pyöriteltynä n. 45 minuuttia. Anna kynsien jäähtyä hetken ennen kuorimista. Kuoren pitäisi irrota helposti toisesta päästä puristamalla, plop.

Sulata voi tai öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja timjamia matalalla lämmöllä reilut viisi minuuttia. Lisää sekaan uunissa paahdetut ja lisäksi raa'at kuoritut valkosipulit, ja sekoittele niitä muutama minuutti. Lisää kasvisliemi ja anna poreilla n. 20 minuuttia.

Kaada keitto blenderiin ja surauta sileäksi. Tässä vaiheessa voi halutessaan lisätä pienen määrän kermaa (n. 0,5-1 dl), mutta sen voi jättää myös kokonaan pois. Lämmitä keittoa levyllä, mikäli se pääsi viilenemään, ja lisää sekaan kaksi puristusta limen- tai sitruunanmehua. Maista keittoa ja lisää suolaa ja pippuria tarpeen mukaan.

Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle halutessasi hieman raastettua parmesaania ja timjaminlehtiä.

perjantai 9. marraskuuta 2012

SITRUUNA LOVES VUOHENJUUSTO

Sitruuna (ja sen pikkuserkku lime) on yksi ruokasuosikeistani. Sitruunan hapokkuus sopii tosi monipuolisesti erilaisiin ruokiin ja se tuoksuukin niin raikkaalle.

Tämä ohje on alkuvuoden Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. En muista enää paljonko tämä eroaa alkuperäisestä ohjeesta, mutta ainahan nämä reseptit muokkaantuvat vähän matkalla kotoa kauppaan ja takaisin. Valmistusaika on supernopea, pilkkomisesta valmiiseen lautaseen menee alle puoli tuntia.

En yleensä käytä ruoanlaitossa kovin tarkkoja mittoja (leipoessa ehkä pitäisi..), arvioin määrät silmämääräisesti ja hienosäätö hoituu maistamalla. Eli sen takia nuo ruoka-ainemäärät ovat vähän summittaisia.


Sitruuna-vuohenjuustopasta (2:lle)

n. 300 g pastaa (paljonko nyt haluaakaan syödä)
kourallinen lehtipersiljaa
1 sitruuna
pari valkosipulinkynttä
n. 1 dl kermaa
n. 200 g chevreä (paksusta tangosta)
n. 0,5 dl siemeniä
öljy+pippuri+suola 

Suosittelen käyttämään nimenomaan lehtipersiljaa, sen maku on mielestäni paljon miellyttävämpi kuin tavallisen persiljan, jota en niin hirveästi fanita. Paitsi jos rakastat sitä tavallista niin käytä pois. :) Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin pinjansiemeniä, mutta miksei muutkin siemenet käy. Itse lisäsin pinjojen sekaan kurpitsansiemeniä.


Laita pastat (itse käytin kaapin perältä löytynyttä fusillia) keittymään reilusti suolalla maustettuun veteen ohjeen mukaan. Laita pannu kuumalle (ilman öljyä) ja paahda siemeniä hetki, niin että pintaan tulee hieman väriä. 

Siirrä siemenet sivuun, laske reilusti lämpötilaa, kaada pannulle loraus oliiviöljyä ja kuullota pilkottua valkosipulia hetken aikaa (varo ettei pala). Lisää sekaan hienonnetut lehtipersiljat, kerma ja yhden sitruunan mehu. Anna poreilla edelleen matalalla lämpötilalla sen aikaa kun pastat valmistuvat, eli oikeaoppisesti tietysti juuri ja juuri kypsäksi tai vähän alle, ennen kuin muuttuu lötköksi. Mausta pienellä ripauksella suolaa ja vähän isommalla ripauksella pippuria.

Sekoita siivilöidyt pastat kastikkeeseen ja kaada lautaselle. Ripottele päälle siemenet ja nypi sormin sekaan vuohenjuustopaloja, mitä enemmän sitä parempi tietysti. :)

Ohjeella tulee kunnolla sitruunaista pastaa, jos pidät vähemmän kirpeästä niin laita ensiksi puolikkaan sitruunan mehu ja maistele. Kunnon sitruunafanaatikot taas voivat raastaa sekaan lisäksi vähän sitruunankuorta.

torstai 8. marraskuuta 2012

MAAILMAN PARHAAT HAMPPARIT

Tulee tietysti omasta keittiöstä!

Ostan harvoin lihaa kotiin, mutta välillä iskee himo ja teen poikkeuksen. Ruokavalioni on voimakkaasti kasvispainotteinen, yhdistettynä kalaan ja äyriäisiin. Lammasta ja nautaa syön muutaman kerran kuussa, possua pari kertaa vuodessa ja broileria en ollenkaan. Kanaa/kukkoa voin syödä jos on tarjolla (hyvin harvoin on). Riistaa syön ihan mielelläni mutta sitä on myös harmittavan harvoin saatavilla.

Olen myös tehnyt sellaisen periaatepäätöksen, että en osta ei-luomujauhelihaa. Jos sitä ei ole tarjolla niin en sitten osta ollenkaan. Onneksi nykyään melkein kaikista isoimmista liikkeistä saa hyvin luomunautaa jauhettuna. Omien empiiristen tutkimusten perusteella niissä on myös erittäin alhainen rasvapitoisuus, paistaessa irtoaa vain pari tippaa laardia.

Naudasta syntyivät myös nämä lempiburgerini, joita teen aina muutaman kuukauden välein. Ohje on sekoitus Jamie Oliveria, nettireseptejä, ja mitä kaapista/kaupasta sattuukaan löytymään. Tästä tulee about kaksi hampparia kahdelle syöjälle.


Pihvi

300-400g (luomu)naudanjauhelihaa
1 sipuli (pilko pieneksi)
1 (luomu)muna
pieni kourallinen pieneksi silputtua tuoretta timjamia
isompi kourallinen raastettua parmesania
ruokalusikallinen korppujauhoa tai vastaavaa (ei ole oleellista mutta pihvit pysyvät paremmin kasassa)
suolaa ja pippuria (ei kannata säästellä sen suolan kanssa)

Kuullota sipulisilppua öljyssä matalalla lämmöllä kunnes ovat pehmeitä. Sekoita kaikki ainekset ja pyörittele pihveiksi (n. 4 kpl). Paista kuumalla lämmöllä n.3-4 minuuttia puoli tai miten kypsäksi haluatkaan. Itse tykkään jättää vienosti vaaleanpunaiseksi keskeltä.

Chilimajoneesi

reilusti majoneesia (olen laiska ja ostan kaupan valmista, täysirasvaisena kiitos)
ripaus chilijauhetta
ripaus paprikajauhetta
teelusikallinen tomaattipyrettä tai vastaavaa
puserrus sitruunan/limenmehua

Muu täyte

jotain valinnaista rapsakkalehtistä salaattia, esim. jääsalaattia (eri asia kuin jäävuorisalaatti) tai keräsalaattia
kypsiä tomaatteja (mieluummin ylikypsiä kuin raakoja).
leipä (olen taas laiska ja ostan kaupan valmista. Tällä kertaa ruisvehnäsekoitusneliöitä. En suosittele niitä kaupan ns.valmishampurilaissämpylöitä, ne on pullaa). Paahda leivänpaahtimessa tai pannulla rapea pinta.
mitä mieli tekee, esim. suolakurkut voisi toimia

-> Kasaa kaikki pinoon. Tällä kertaa tein tuollaisia open face burgereita, kun ei se leipä ole kuitenkaan paras osuus tässä. Mutta noi pihvit, nom!

torstai 1. marraskuuta 2012

ALKU

Tykkään tehdä ruokaa ja kuvaillakin sitä satunnaisesti, joten tästä seuraava luonnollinen kehitysaskel on perustaa ruokablogi.

Salainen haaveammattini on ruokakriitikko, mutta ilman sitä vaihetta missä pitää kirjoittaa kritiikit, mieluiten vaan söisin muiden tekemät gourmetsapuskat ja ruokailun jälkeen näyttäisin peukkua ylös tai alas. En ole kuitenkaan vielä saavuttanut tätä ideaalitilannetta, joten soppakauha on otettava kauniiseen käteen ja tehtävä ruoat itse (paitsi silloin kun syön ulkona eli keskimäärin joka toinen ruokailukerta). Parhaaksi todetut reseptit pääsevät sitten tänne blogiin asti.

Bannerikuvasta sen verran että kehityskaari oli pitkä ja polveileva. Säästän lukijat välivaiheilta ja hypätään suoraan ensimmäisestä versiosta viimeiseen.

Tästä päädyttiin..


..tähän. Parempi.


Vielä parit viralliset aloitussanat ja määritelmät:
Ruokablogini painopiste on kasvisruoassa, luomublablaa jne. Luvassa todennäköisesti paljon keskinkertaisia kuvia (kuvaan lähinnä kännykällä ja teen ruokaa yleensä loisto-olosuhteissa eli myöhään illalla) ja ruokaa laidasta laitaan. Paitsi vähänlaisesti sokerileipomista, en ole mikään kinuskikissa tai muu sellainen kakkumaakari.

Ainiin ja blogin nimessä on sanaleikki koska se on ruokablogeissa about pakollista.

Tervetuloa!