Syötävän hyvä: marraskuuta 2016
Tietoa mainostajalle ›

lauantai 26. marraskuuta 2016

MUSTIKKAPUURO KARAMELLIKASTIKKEELLA (GF, V)


Tein tämän puuron alunperin muuten vain (toki otin instagramia varten pari kuvaa), mutta tulikin niin hyvä puuro että mikseipä sitä voisi täälläkin jakaa ihan ohjeen kanssa. 

Pääsin muuten samalla testaamaan ystävältäni lahjaksi saamiani koristeita, eli siis tuollaisia sinivioletteja pikkuhippuja, jotka ovat jonkun kukan syötäviä terälehtiä. Tavallaan aika hupsu lahja, mutta toisaalta hyvin kohteelleen (eli minulle) osuva. :)

Muita ideoita (herkku)puuroon löytyy mm. näistä: korvapuustipuuro, piparkakku-kurpitsapuuro,
kvinoapuuro maapähkinävoisilmällä ja viime viikonloppuna söin puuroa ihan suklaakastikkeen kanssa koska miksipäs ei. :P Seuraavaksi työn alla on ainakin lakritsipuuro, muitakin makuideoita otetaan vastaan.

Mustikka-kardemummapuuro (1 annos)

3 dl (kasvi)maitoa (käytin kookosmaitoa)
1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita

n. 1 dl pakastemustikoita
ripaus kardemummaa

karamellikastike
n. 2 rkl mantelivoita (tai esim. maapähkinävoita)
n. 1/2 rkl kookosnektaria (tai ei-vegaanit esim. hunajaa)
tarvittaessa hieman vettä notkeuttamiseen

ripaus aitovaniljajauhetta
ripaus suolaa

Päälle lisäksi pilkottuna viikuna-kvinoapatukoita

Lämmitä maito, lisää kaurahiutaleet, ja keittele keskilämmöllä kunnes puuro on valmis. Pyörittele lopuksi joukkoon pakastemustikat, kunnes ne ovat pääosin sulaneet. Mausta puuro ripauksella kardemummaa.

Valmista karamellikastike vispaamalla ainekset yhteen. Laita makeutta oman makusi mukaan. Mikäli kastike on kovin jähmeää, lisää hieman vettä. Valuta puuron päälle ja koristele valmis puuroannos haluamallasi tavalla.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

SUKLAAMOUSSEA LAKUKASTIKKEELLA (MAIDOTON, VEGAANINEN)


Kirjoittelin viime viikolla Outi Rinteen mainiosta Lohturuokaa-kirjasta, ja pitihän sieltä heti perään kokeilla toistakin reseptiä. Tässäkin merkittävässä roolissa on kikherneet, tosin melkoisen yllättävällä tavalla.

Olet ehkä jo kuullutkin vegaanipiirien ihmeaineesta eli aquafabasta. Jos et, niin kyseessä on yksinkertaisesti kikherneiden (tai muiden papujen) säilytysliemi, eli siis se litku mikä on kikhernetölkissä tai -pahvitetrassa. Joku joskus jossain sai aika kreisin päähänpiston, ja kokeili vaahdottaa tuota litkua. Ja kyllä – siitä tulee täysin samanlaista kovaa vaahtoa kuin kananmunanvalkuaisista! Kokeile jos et usko!

Tässä ohjeessa aquafaba on tuomassa suklaamousseen sen moussemaisuuden, eli pilvenkeveän kuohkeuden. Moussen kermaisuus syntyy sileäksi blendatuista cashewpähkinöistä, ja lopputulos on oikeastaan hyvin lähellä maitosuklaista moussea.

Muokkasin ohjetta sen verran, että tein suklaakastikkeesta lakritsi-suklaakastiketta. Halutessasi voit jättää lakritsin poiskin. Tai vaihtoehtoisesti ripsauttaa lakristijauhetta myös moussen sekaan.

Eli ensi kerralla kun teet esimerkiksi hummusta, säästä kikherneiden liemi ja testaile vaikkapa tätä ohjetta. Tai esimerkiksi vegaanista marenkia.


Suklaamousse (maidoton, vegaaninen) n. 4 pienehköä annosta

3 dl liotettuja cashewpähkinöitä (liota väh. 30 min.)
1 dl kasviperäistä maitoa (esim. kaura- tai mantelimaito)
75 g mahdollisimman tummaa suklaata tai raakasuklaata
4 rkl nestemäistä makeutusta (esim. kookosnektaria tai ei-vegaanit hunajaa)
1 tl vaniljauutetta
1/2 tl psylliumjauhetta tai ksantaania
1 dl säilykekikherneiden lientä

laku-suklaakastike
pari rkl sulatettua suklaata
ripaus lakritsijauhetta 
ripaus suolaa
tarvittaessa sulaa kookosöljyä notkeuttamiseen

halutessa: marjoja

Sulata suklaa varovasti esim. vesihauteessa.

Blendaa liotetut ja siivilöidyt pähkinät kasvimaidon, makeutuksen, vaniljan ja psylliumin kanssa sileäksi massaksi. Mitä sileämpi, sitä parempi. Säädä makeutuksen määrää vähän sen mukaan miten makeaa käyttämäsi suklaa on. Lisää sulatettu suklaa tehosekoittimeen ja blendaa tasaiseksi.

Vatkaa kikhnerneliemi kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.

Kääntele kikhernevaahto suklaaseoksen sekaan varovasti niin, että rakenne säilyy mahdollisimman kuohkeana. Annostele tarjoiluastioihin ja laita jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi.

Sekoita kastikkeen ainekset sekaisin ja säädä makuja omien mieltymysten mukaan. Tarjoile mousse kastikkeen, ja halutessa myös marjojen kanssa.

perjantai 18. marraskuuta 2016

LOHTURUOKAA-KIRJA: VILJATTOMAT IHMESÄMPYLÄT (V)


Harvemmin sitä enää jaksaa kovasti innostua ruokakirjoista, varsinkin sellaisista jotka ovat erikoisruokavaliopainotteisia. Tuntuu että kaikki on jo nähty.

Mutta hyvisruokaguru Outi Rinteen uusi Lohturuokaa-keittokirja pääsi yllättämään. Kaunis kirjahan on täynnä toinen toistaan nerokkaampia, kekseliäämpiä ja vähän hullujakin reseptejä! Vai mitä sanotte esimerkiksi kinuski-lehtikaalisipseistä, munakoisonachoista, porkkananakeista tai bataattimutakusta. Kirjasta löytyy myös mm. pekonia, jauhelihaa, schnitzeliä ja osso bucoa – kaikki ilman lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita!

Voin kuvitella että Outilla on ollut hauskaa kehitellä reseptejä, sillä periaatteessahan vain taivas on rajana kun päästää luovuuden keittiössä täysin valloilleen.

Reseptien lomassa on hyvin taustoitettua ja soljuvasti kirjoitettua tekstiä ruoan ja syömisen psykologiasta – miksi lohdutamme itseämme usein ruoalla, ja miten omia makumieltymyksiä ja ruokatottumuksia voisi muokata tervellisempään suuntaan mauasta tinkimättä.


Kirjan melkein kaikki ohjeet ovat gluteenittomia ja vegaanisia, ja korvamerkitsinkin heti useamman ohjeen testauslistalle. Valinnanvaikeutta ei ollenkaan helpottanut Outin todella herkulliset kuvat.

Lopulta päädyin patongin ohjeeseen, johon ei tule mantelijauhoja eikä tattarijauhoja eikä kaurajauhoja vaan *rumpujenpäristystä* kikhernejauhoja! Eipä olis tullut itselle mieleen moinen.

Alkuperäinen ohje oli patonkiin, mutta päädyin tekemään taikinasta sämpylöitä. Ja ei mennyt kauaankaan kun keittiössä leijaili ihan oikeiden sämpylöiden tuoksu, aika hurjaa. Kikherne se vain on ihan uskomattoman monipuolinen raaka-aine. Odottakaas kun testailen kikherneiden säilytysliemestä tehtävää moussea.. (tähän palaan toisen postauksen merkeissä).

Valmiit sämpylät ovat ihan hämmästyttävän "tavallisen" näköisiä ja makuisia, koostumus on mukavan pehmeä ja kuohkea. Kikhernejauho maistuu raakana vielä vähän hassulle (toisin sanoen ei hyvälle), mutta kypsentäessä siitä tulee hyvin neutraalia. Vielä kun päälle sipaisee jotain levitettä niin täydestä menee. Omani tarjoilin avokadohummuksen kanssa, ja osan söin ihan voilla voideltuna.

Huom! Ohjeessa mainitaan kuoritut psylliumsiemenet. Itselläni oli vain erittäin hienoksi jauhettua psylliumia, ja sen kosteudensitomisteho verrattuna siemeniin on huomattavasti voimakkaampi. Eli jos käytät psylliumjauhetta niin sitä neuvoisin laittamaan noin 3 rkl.

Viljattomat & vegaaniset kikhernesämpylät (2 patonkia tai n. 12 keskikokoista sämpylää)

1/2 l lämmintä (40-asteista) vettä
11 g kuivahiivaa
5 dl kikhernejauhoja
1 1/4 dl perunajauhoja
2 tl valitsemaasi makeutusta (esim. kookossokeria)
8 rkl kuorittuja psylliumsiemeniä
2 tl hienoa suolaa
1/2 dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva lämpimään veteen ja anna turvota hetki. Sekoita keskenään jauhot, kookossokeri, psyllium ja suola. Lisää veden sekaan. Vaivaa joukkoon lopuksi öljy. Hyvä koostumus taikinalle on pehmeä, mutta kiinteä. Psyllium turvotessaan kiinteyttää taikinaa entisestään. Jätä taikina peitettynä lämpimään paikkaan turpoamaan puoleksi tunniksi.

Muotoile taikinasta joko kaksi patonkia, tai sämpylöitä. Jätä vielä kohoamaan liinan alla toiset puoli tuntia.

Paista patonkeja/sämpylöitä uunin alatasolla 200-asteessa n. 20 minuuttia. Valmis patonki/sämpylä kuulostaa kumealta, kun sen pohjaa kopauttaa.

Sämpylät maistuvat parhaalta heti tuoreina, mutta säilyvät myös jääkaapissa pari päivää. Tällöin ne kannattaa lämmittää ennen tarjoilua.

*Kirja saatu arvostelukappaleena*

tiistai 15. marraskuuta 2016

VIIKUNA-KVINOAPATUKAT (V, GF)


Aiemmin söin aika paljonkin kaupoista valmiita ostettavia välipalapatukoita. En tarkoita nyt mitään questbareja, vaan sellaisia missä on hyvät ja puhtaat raaka-aineet, ei sokeria (tai glukoosi-fruktoosisiirappia tai kumppaneita) eikä lisäaineita ja niin edelleen.

Mutta jossain vaiheessa tuli sitten totaalistoppi. Tuntui että melkein jokaikinen patukka maistui lähinnä taatelille, tai oli muuten liian makeaa, oikeastaan enemmän jälkiruoka kuin mikään välipala.

Sittemmin olen taas vähän innostunut tekemään patukoita itsekin. Ajatuksena itsetehdyt patukat saattavat kuulostaa työläiltä, vaikka oikeasti niitä on nopea ja helppo valmistaa, ja samalla ne sisältävät täsmälleen niitä asioita mistä itse pidät.

Näin jossain patukan ohjeen missä oli käytetty paahdettua kvinoaa ja päätin kokeilla samaa itsekin. Hyvä valinta! Kvinoapalleroihin tulee paahdettuna mukavan pähkinäinen maku, ja ne tekevät patukkaan mukavan rapean koostumuksen. Kvinoa on myös hyvä vaihtoehto mikäli olet hieman kyllästynyt pelkästään pähkinää ja siemeniä sisältäviin patukoihin.

Nämä patukat eivät ole kovin makeita, koska halusin nämä nimenomaan välipalakäyttöön, en jälkkäriksi. Toki voit halutessasi lisätä makeutusta vaikka tuplat. Valmiit patukat ovat hauskasti hampaissa rouskuvia, johon viikunasattumat tuovat hieman sitkeyttä. Crunchy and chewy niinkuin englanninkielisit sanoisivat.


Kvinoa-viikunapatukat (n. 8–10 kappaletta)

1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl kvinoaa
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl kurpitsansiemeniä

1 dl (juoksevaa) maapähkinävoita
1/2 dl nestemäistä makeutusta (esim. kookosnektaria ei-vegaanit hunajaa)
1 dl kuivattuja viikunoita (tai muuta kuivattua hedelmää)
1 rkl chiansiemeniä
1 tl aitovaniljajauhetta
1/2 tl kanelia
pieni ripaus suolaa

halutessa: 1–2 rkl raakasuklaata tai erittäin tummaa suklaata

Huuhtele ensin kvinoaa hetki juoksevan veden alla ettei siitä tulee kitkerää.

Laita kaurahiutaleet, kvinoa, auringonkukan- ja kurpitsansiemenet paistoastiaan. Paahda 180-asteessa 8–10 minuuttia, tai kunnes kvinoa on saanut hieman väriä. Heiluttele astiaa paistamisen puolivälissä.

Mittaa kulhoon maapähkinävoi, makeutus, vaniljajauhe, kaneli ja suola. Sekoita yhteen. Mikäli maapähkinävoi on jähmeää, notkeuta massaa vispaamalla sekaan hieman vettä tai sulatettua kookosöljyä (tai molempia). Massan ei tarvitse olla juoksevaa, mutta sen verran notkeaa että saat muut ainekset sekoitettua joukkoon vaivattomasti.

Lisää paahdetut ainekset ja chiansiemenet astiaan ja sekoita kaikki keskenään.

Painele massa n. 10 x 20 cm kokoiseen, leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Jos haluat päälle suklaakoristelun, sulata hieman suklaata ja sirottele sitä massaan päälle.

Laita astia pakastimeen noin puoleksi tunniksi ja leikkaa patukoiksi. Säilytä patukoita jääkaapissa. Evästarkoitukseen kääräise patukat vaikka voipaperiin.

lauantai 12. marraskuuta 2016

PARHAAT AAMUPALAT VOL 2


Kerran vuoteen sopii tehdä koostepostauksia per aihe. Ja nyt isänpäivän kynnyksellä on ihan hyvä hetki koostaa viimeisen vuoden aikana julkaistut aamupalat.

Edellinen aamupalakoostejuttu sisälsi 16 ohjetta, nyt ohjeita on 11 lisää, eli eiköhän näistä 27:stä ohjeesta löydy kaikille (paitsi pekoninnälkäisille) jotain sopivaa.

Tässä siis valikoima niin kevyitä kuin tuhdimpiakin aamupaloja, makeaa ja suolaista. Näistähän voi puuhakkaampi koostaa vaikkapa muutaman ruokalajin brunssinkin.

Kaikki ohjeet ovat luonnollisesti gluteenittomia. (V) linkin perässä tarkoittaa vegaanista reseptiä.

Ainiin ja mikäli aloituskuvan smoothiebowl kiinnostaa, se sisältää mm: pakastemustikoita, pakastevadelmia, avokadoa, pakastettua banaania, lorauksen appelsiinimehua ja ripauksen kardemummaa.


Puuroja:

Täyttävä kvinoapuuro (V)
Korvapuustipuuro (V)
Vadelmatuorepuuro
Piparkakkumausteinen kurpitsapuuro (V)


Kananmunaa sisältäviä (tai sitä imitoivia) aamupaloja:

Vegen pihvi & pinaattimunakokkelia
Vegaanin huijausomeletti (V)
Aamiaistortillat (tostadakset)
Avokadomunat pekaanipestolla
Munakasrulla avokadolla ja vuohenjuustolla


Leivonnaisia:

Hollantilainen pannukakku (dutch baby)
Vadelmainen banaanileipä (V)
Kaurasämpylät (V)

Maukasta aamua!

torstai 10. marraskuuta 2016

AALTOKUVIOITU RAHKAKULHO (OHJE KORISTELUUN)



Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Ehrmannin kanssa.

Muistatteko vielä ajan, kun rahkaa ei oikeastaan kukaan syönyt sellaisenaan, vaan sitä käytettiin ainoastaan leivonnassa. Ei siitä oikeastaan ole edes niin kovin pitkä aika, mutta sittemmin rahka proteiinipitoisena välipalana on lyönyt itsensä läpi, ja markkinoilta löytyy jos jonkinlaista vaihtoehtoa.

The Original Rahka ainakin itselleni on kuitenkin Ehrmann. Klassikkorahka onkin löytynyt Suomen maitohyllyistä jo lähemmäs kymmenen vuotta, joten ei ihme että rahkapurkki on käynyt tutuksi.

Työpäivän loppupuolella usein iskevää nälkää torjumaan käytössäni on yleensä aika vakiomäärä aseita, eli joku näistä: avokado, reilu kourallinen pähkinöitä, banaani, raakasuklaa tai maustamaton rahka tai jogurtti. Näistä rahka on selkeästi täyttävin, eli sen valitsen mikäli nälkä ei ole ihan pieni.


Maustamattoman rahkan maku on sellaisenaan monen suuhun aika tymäkkä (tosin tähän happamuuteenkin voi tottua..kai), itsekin maustan rahkan usein pienellä määrällä esimerkiksi hunajaa ja kourallisella marjoja. Sen sijaan sellaisenaan hyvin maistuu Ehrmannin rahka-jogurttisekoitus jossa on mukavan pehmeä maku, kannattaa kokeilla mikäli pelkkä rahka ei niin uppoa!

Ehrmannin rahkoissa käytetty maito tulee Etelä-Saksan Alpeilta, Allgäusta. Eettisestä näkökulmasta kiinnostava tieto on se, että Ehrmannin käyttämä maito tulee pieniltä, korkeintaan 50 lehmän perhetiloilta, vaikkei sinällään luomua (tai kotimaista) olekaan. Lehmät pääsevät kuitenkin laiduntamaan Alppien luonnonlaitumilla ja elämään muutenkin kohtuullisen lajityypillistä elämää.

Maitoon lisätään ainoastaan hapate, eikä muita lisäaineita tai makeutusaineita. Uutuutuna perusrahkan ja rahkajogurtin lisäksi tuoteperheestä löytyy myös laktoositon rahka. Lisää tuotteista ja yrityksestä voit lukea Ehrmannin sivuilta.



Rahka "katoaa" hyvin esimerkiksi smoothien joukkoon, mutta sellaisenaan syötynä sitä on kivempi lusikoida, mikäli annoskin on kaunis. Smoothiekulhoissa käytettyjä tapoja voi hyvin hyödyntää myös rahkakulhossa. Alla pari vinkkiä aamu- tai välipalakulhon koristeluun.

Aamu- tai välipalakulho aaltokuviolla

Rahkan tai rahkajogurtin värjääminen on melko helppoa luonnollisin keinoin (paitsi ehkä kirkkaan siniseksi). Ota pieni määrän rahkaa sivuun ja jaa sen pikkukippoihin. Sekoita rahkaan seuraavia:

- keltaiseen kurkumaa
- violettiin mustikkaa (esim. sulatetusta pakastemustikasta irtoavaa mehua)
- vaaleanpunaiseen raastettua punajuurta tai vadelman mehua

Lisää sekaan hieman vettä, niin väriaine on juoksevampaa ja helpommin käsiteltävää.

Valuta värit raidoiksi esim. lusikan avulla, tai (PRO TIP) erityisen siistiä jälkeä saa käyttämällä pienikokoista ruiskua.

Vedä esim. syömäpuikolla viivat poikittain niin, että joka toinen viiva kulkee eri suuntaan, ja kaunis aaltokuvio syntyy kuin itsestään. Ta-daa valmis! Viimeistele kulho halutessa esimerkiksi marjoilla, nappaa valokuva muistoksi ja lusikoi ääntä kohti.

tiistai 8. marraskuuta 2016

LEMPEÄN MAUSTEINEN LEIPÄJUUSTO-BATAATTICURRY


Jossain uutisotsikossa puhuttiin eilen tuiskupommeista. Nauratti vähän, kunnes kävelin illalla kotiin – hyvä kun sai silmät pidettyä auki kohti naamaa lentävästä sakeasta lumesta. Kotikadulla tarpoessa omani olivat ainoat näkyvät askeleet (tai sanoisinko askelia muistuttavat kuopat, lunta kun oli nilkkoihin asti).  o_O

Mites tämä nyt näin meni, marraskuu on vasta alussa ja nyt pitäisi jo kaivaa täysi talvivarustustus toppatakkeineen esiin. Henkilökohtaisesti ajattelin sinnitellä vielä ainakin hetken villakangas- ja parkatakeilla, ei nimittäin houkuta ajatus siitä, että seuraavat noin 6 kk pitäisi pitää yhtä ja samaa päällysvaatetta. Viime päivinä tätä päätöstä on tosin hieman koeteltu.

Tähän väliin sitten kaikki kliseet aiheesta kylmä sää -> lämmin lohturuoka. Mutta jotkut kliseet ovat olemassa syystä, sillä eikö vain maistuisikin juuri nyt höyryävän mausteinen ja lämmittävä annos currya.

Olettekos muuten kokeilleet käyttää leipäjuustoa muussakin kuin jälkkärimielessä lakkahillon kanssa? Se sopii nimittäin erittäin hyvin myös lämpimiin ruokiin (voisin jopa väittää että paremmin kuin esimerkiksi mifu, mutta en väitä koska en ole testannut), koettu hyväksi mm. tässä nepalilaisessa shahi paneerissa. Leipäjuusto muuttuu lämmittäessä ihanan pehmeäksi, mutta muista varoa ettet lämmitä sitä liikaa, tai se sulaa kuin mozzarella.

Leipäjuusto tuo lisäksi (ei-vegaaniseen) kasviscurryyn mukavaa vaihtelua, ja maistuu niillekin jotka eivät tofusta niin välitä. Älä anna hieman mössöisen ulkonäön hämätä, tämä on herkkua!

Olisin halunnut valmistaa curryn myskikurpitsasta, mutta sitä ei kaupasta löytynytkään, joten korvasin sen bataatilla. Jos kuitenkin käytät myskikurpitsaa, niin ohjeeseen menee noin puolikas kurpitsa. Curryn voi syödä sellaisenaan tai tarjoilla vaikka riisin kanssa.

Curry leipäjuustolla ja bataatilla (n. 2 isohkoa annosta)

2 rkl öljyä
1 sipuli
2 keskikokoista bataattia (tai myskikurpitsaa)
2 rkl punaista currytahnaa
3 isokokoista tomaattia
n. 2 dl kookosmaitoa
1 rkl sitruunanmehua
kourallinen lehtikaalia (tai pinaattia)
200 g leipäjuustoa
suolaa + pippuria

Pilko sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä keskilämmöllä viitisen minuuttia. Kuori ja pilko bataatti (tai kurpitsa) sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Lisää kattilaan ja sekoittele sipulin kanssa vielä noin toiset viisi minuuttia.

Pilko tomaatit. Lisää kattilaan currytahna, tomaatit, kookosmaito, sitruunanmehu ja ripaus suolaa & pippuria. Anna muhitella välillä sekoittaen noin 10 minuuttia, tai kunnes bataatit vaikuttavat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Lisää kookosmaitoa tarvittaessa.

Riivi lehtikaalin lehdet varresta, lisää kattilaan ja keittele minuutin, pari. Leikkaa juusto paloiksi, lisää curryyn ja lämmitä nopeasti (noin puolisen minuuttia). Ota kattila pois levyltä ja tsekkaa mausteet, lisää esim. suolaa tarvittaessa. Syö curry lämpimänä.

lauantai 5. marraskuuta 2016

KIELENVIEVÄ KORVAPUUSTIPUURO (V)


Johtuneeko sitten tästä äkkitalvesta, mutta yhtäkkiä on alkanut tekemään mieli lämpimän lohduttavaa ja kevyen mausteista syötävää (ei sentään jouluisia makuja vielä).

Itselleni helpon ja nopean lohturuoan arkkityyppi on puuro, ehdottomasti johonkin muuhun kuin veteen keitettynä. Esimerkiksi tämä kurpitsapuuro on kivan täyteläinen vaihtoehto.

Mutta mitäpä jos puuro maistuisikin pullalle. Vaikka en mitään pullaihmisiä ole oikein koskaan ollutkaan, uunituoreessa korvapuustissa on kyllä oma viehätyksenä. Pyörittelin hetken mielessäni ajatusta korvapuustismoothiesta, mutta hylkäsin sen, koska lämmintä pitää olla. Siksi siis puuro.

Korvapuustin makumaailman saa neutraaliin puuroon helpoiten kastikkeiden avulla, niin maut eivät ole liian dominoivia, vaan pilkahduksia perusmaun seassa. Ihan kuin mausteiset kierteet pullataikinassa. Kokeilin sekoittaa mausteet sulatettuun kookosmannaan ja osui heti maaliin, ihan älyttömän hyvää! Puuro menee näiden takia melkeinpä jo (tuhdin) jälkkärin puolelle. Toki voit edelleen teeskennellä syöväsi täysin terveellista täysipainoista ateriaa (itse esimerkiksi söin tämän lounaaksi) – joka vaan sattuu maistumaan korvapuustilta. ;)

Korvapuustipuuro (1 iso annos)

3 dl (kasvi)maitoa (itse käytin kookosmaitoa)
1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
pieni ripaus suolaa
1/2 tl vaniljauutetta

tumma kastike 
2 rkl kookosmannaa (tai kookossosetta)
2 rkl kookossokeria
1/2 tl kanelia
ripaus kardemummaa

vaalea kastike 
2 rkl kookosmannaa
1 rkl valitsemaasi makeutusta (väri pysyy vaaleana esim. vaalealla kookosnektarilla ja ei-vegaanisessa versiossa hunajalla)
1/2 tl vaniljauutetta

+ kuumaa vettä

Lämmitä maito, lisää kaurahiutaleet, ja keittele keskilämmöllä kunnes puuro on valmis. Mausta ripauksella suolaa ja vaniljaa.

Sulata kookosmanna (4 rkl) varovasti, jaa kahteen pikkuastiaan, ja sekoita kumpaankin omat mausteensa. Kastikkeet todennäköisesti muuttuvat tässä kohtaa jähmeiksi, joten notkista niitä pienellä määrällä kuumaa vettä.

Valuta kastikkeet puuron päälle ja nauti herkku heti lämpimänä.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

AAMIAISTORTILLAT (TOSTADAS) JA ASIAA LUOMUMUNISTA


Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja Luomumuna luonnollisesti -hankkeen kanssa.

Aiemmin syksyllä Lidl herätti huomiota ilmoittamalla myyvänsä jatkossa ainoastaan luomukananmunia. Moni (ainakin omassa kuplassani) tuntui olevan uutisesta hyvillään, ei kai juuri kukaan enää osta muutenkaan kuin luomumunia. Mutta tiesittekö että munivista kanoista edelleen vain 5 prosenttia on luomutuotannossa! Luku on käsittämättömän pieni, vaikka ottaisi huomioon sen, että osa pientuottajista ei välttämättä ole hakenut itselleen luomusertifikaattia.

Paljon on kiinni siitä mitä kauppa myy ja millä hinnalla, mutta myös kuluttajalla oli iso vaikutus siihen mitä kauppa ottaa valikoimiinsa. Ja tämä taas vaikuttaa alkutuotantoon. Eli ehdottomasti kannattaa kaupassa valita koriin luomumerkitty kananmunankenno, mikäli haluat antaa tukesi luomutuotannolle.


Eläinten oloja tarkastellessa luomutuotanto on eittämättä virike- tai lattiakanaloita parempi valinta. 
Luomukanalassa on ikkunat, orret, pesät ja ulkotarha, jossa kanat pääsevät normaalioloissa sään salliessa ulkoilemaan. Lattiapinta-alasta vähintään kolmannes on pehkualuetta, ja kanoja saa olla enintään kuusi kappaletta per neliömetri. Kanat ruokitaan luomurehulla, ja kanoille syötetään lisäksi mm. karkearehua heinää, ruohoa tai juureksia.

Kananmunat on yksi helpoimmin jäljitettävissä oleva elintarvike, merkintöjen avulla alkuperä saadaan selvitettyä ihan yksittäiseen tilaan asti. Luomukanojen munat on merkitty kuoreen tuotantotapanumerolla 0 ja pakkauksesta löytyy luomumerkki.

Eettisestä näkökulmasta tarkasteltuna mikään munantuotanto ei tokikaan ole ongelmatonta. Suurin osa kukkountuvikoista päättää päivänsä nopeasti syntymisen jälkeen yhtä lailla luomutuotannossa kuin muissakin tuotantotavoissa. Kana voisi elää noin 7–10 vuotta, mutta munantuotannossa niillä on elinaikaa vain 14 kuukautta.

Pohjoismainen munantuotanto on kuitenkin huomattavasti eläinystävällisempää kuin muualla Euroopassa, esimerkiksi kanojen nokan typistys on kiellettyä ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa. Kanojen terveystilanne on myös kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen hyvä ja esimerkiksi salmonellariski on käytännössä olematon.

Lisää eri tuotantotavoista voit lukea esimerkiksi Siipikarjaliiton ylläpitämältä Totta munasta -sivustolta.


Itse olen viime vuosina vähentänyt jonkin verran kananmunien syöntiä samalla kun olen ylipäätään vähentänyt eläinkunnan tuotteiden käyttöä. En kuitenkaan näkisi että ihan helposti lopettaisin munien syöntiä kokonaan, onhan kananmuna esimerkiksi ravintoarvoiltaan lähellä ns. täydellistä ruoka-ainetta, maku on hyvä ja käyttötarkoitukset monipuolisia.

Syön kananmunia lähinnä viikonloppuisin kun kaipaan tukevampaa aamupalaa, sillä kananmunat pitävät mielestäni nälkää erinomaisesti. Kokeile vaikkapa vuohenjuusto-munakasrullia, avokadomunia, mozzarella-frittataa tai kasvis-feta-frittataa. Tai sitten näitä meksikolaishenkisiä aamiaistortilloja eli tostadas eli huevos rancheros eli.. aamiaisherkkulettuja.

Reipas kokki leipaisee itse omat lettunsa esimerkiksi masa harina -jauhoista, mutta valmiitakin maissitortilloja pitäisi löytyä ainakin isommista ruokakaupoista. Hieman rapeaksi paahdettu tortilla on vähän niin kuin jättikokoinen nacho kuorrutettuna herkuilla, nam!


Tostadas tai huevos rancheros

maissitortilloja
luomukananmunia
mustia papuja
avokadoa
tomaattia
punasipulia
tuoretta korianteria
mausteita: suolaa, pippuria, chilijauhetta, (savu) paprikajauhetta
hunajaa
limenmehua

Annoksen yksi oleellinne osa on paputahna (refried beans eli frijoles refritos). Älä skippaa tätä, se tuo kokonaisuuteen reilusti lisää makua. Eli muusaa keitetyt mustat pavut esim. monitoimikoneella tai sauvasekoittimella (tai vaikka ihan haarukalla) tahnaksi, ja mausta chilijauheella, (savu)paprikajauheella, suolalla, pippurilla ja pienellä määrällä limenmehua. Jos tahna tuntuu liian jähmeältä, lisää siihen hieman oliiviöljyä.

Valmista salsa: poista tomaateista siemenet (etteivät ole niin vetisiä), ja pilko sipulien kanssa pieneksi silpuksi. Mausta pienellä määrällä suolaa, chiliä, limeä ja hunajaa.

Rapeuta tortillat paahtamalla niitä uunissa 200-asteessa leivinpaperin päällä pari minuuttia per puoli, kunnes ovat hieman rapsakoituneet (ei välttämättä kannata paahtaa ihan nacho-rapeuteen asti koska silloin lettuja on vaikeampi syödä).

Paista munat joko vain toiselta puolelta niin että keltuainen jää pehmeäksi (sunny side up), tai molemmin puolin, mistä vain itse eniten pidät. Ripsauta päälle hieman suolaa.

Levitä tortillojen päälle paputahna ja laita yksi muna per lettu. Lusikoi päälle hieman salsaa ja siivutettuja avokadoja. Viimeistele silputulla korianterilla. Syö heti lämpimänä.

PS. Päälle voi halutessa ripotella myös hieman fetaa (tai queso frescoa jos onnistut jostain sitä löytämään).