Käväisin vapun yli minilomalla briteissä moikkaamassa siskoani, joka on Hastingsissä parhaillaan vaihdossa. Rendezvous tapahtui lempikaupungissani Lontossa, joka oli ihana niinkuin aina.
Viime Lontoon reissulla suosittelun arvoisiksi paikoiksi nostin mm. Camdenin Inspiral-ravintolan. Sittemmin paikka on sulkenut ovensa, mutta tilalle on auennut Camden's Canal Cafe, joka on ainakin sisustuksen ja ruokalistan perusteella täsmälleen samanlainen paikka. Hämmentävää. Ruoan laatua en voi kommentoida, sillä nappasin paikasta mukaan vain kahvin. Camdenissa kun ollaan niin (gf + vegan) jäätelö-sandwicheja ja muita herkkuja tarjoileva Cookies & Scream on aika must, ja täällä kävin jälkkärillä tälläkin kertaa.
Oivallinen uusi tuttavuus sen sijaan oli Notting Hillissä sijaitseva Farmacy. Välillä ns. terveysruoka voi olla hieman mössömäistä ja maultaan vaatimatonta, mutta täällä ei sorruttu kyseisiin helmasynteihin, vaan ruoka oli oikeasti ihan fantastisen hyvää – jokainen suupala oli täynnä makua ja erilaisia tekstuureita.
Syömäni meksikolaishenkinen brunssikulho sisälsi mm. idätettyä korianteririisiä, guacamolea, frijolea, tomaattichevicheä, salsaa, (vegaanista) ranskankermaa, purppuraa perunamuusia, maissilastuja ja chipotle-majoa. Juomaksi otin matcha-inkivääri tonicin. Ihana, ihana paikka! Ja myös hieman kallis, syömäni kulho + juoma maksoivat noin 28 euroa. Toistaalta ruoka piti erinomaisesti nälkää iltaan asti. Alue ylipäätään on toki Lontoon hintavimmasta päästä, mutta suosittelen silti kävelemään Westbourne Grove -katua päästä päähän, sieltä nimittäin löytyy Farmacyn lisäksi vieri vierestä toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä ravintoloita.
Mainitsenpa myös yhden ei-niin-suositeltavan kokemuksen. Hemsleyn sisarusten pitämä Hemsley + Hemsley -ruokablogi on hieno tapaus, mutta heidän suht tuore kahvilansa Selfridgesin yläkerrassa oli pettymys. Tilasin mustapapuburgerin pellavansiemensämpylällä, ja vaikka maut sinällään olivat ihan ok, burgeria vaivasi kauttaaltaan aivan liian kuiva koostumus. Lisukkeena tarjoiltu coleslaw-tyyppinen raaste (ilman kastiketta!) ei auttanut asiaa. Voi olla että joku muu annos olisi maistunut paremmin, mutta yhden kokemuksen perusteella tässä on mielestäni tyyppiesimerkki ravintolasta, jossa on menty terveellisyys edellä samalla kun maku hieman kärsii.
Olen vieraillut Lontoossa yli kymmenen kertaa ja asunutkin paikassa useamman vuoden. Silti muu Englanti on jäänyt itselleni jostain syystä melko vieraaksi. Mutta nyt kun ajelin junilla sinne tänne, huomasin miten kaunista englantilainen maaseutu itse asiassa onkaan. Ja pienemmät kylät voivat parhaimmillaan olla aika hurmaavia.
Tästä hyvä esimerkki on Hastingsin suloinen, kahden korkean kukkulan välissä sijaitseva pikkukaupunki. Merenrannalla sijaitsevassa kalastajakaupungissa kun ollaan, niin fish & chipsien käryä ei oikein voi välttää. Britit kohtelevat rantakaupunkejaan lomanviettopaikkoina, joten kalapikaruoan lisäksi jäätelö-, donitsi- ja karkkikojut dominoivat rantakatuja. Paikan ruokatarjontaan ehdin tutustua vain pintapuolisesti, mutta kiinnitin huomiota siihen, että melkein joka paikassa mainostettiin erikoisruokavaliovaihtoehtoja. Esimerkiksi pienissäkin kahviloissa olisi ollut helppo saada kauramaitoa kahviinsa (tai englantilaiseen tyyliin teehensä).
Tämä sama koski oikeastaan Brightonia myös, joka on Hastingsin hieman isompi ja boheemimpi serkku. Brightonissa suosittelen kahta paikkaa: ensimmäinen on pizzeria, jonka koko valikoima on vegaanista. Suurin osa Purezzan tuotteista on mahdollista saada myös gluteenittomana. Itse testasin vähän tylsästi paikan raakapizzaa, joka oli oikein hyvää, mutta hieman meinasi iskeä annoskateus ns. normaaleja pitsoja silmäillessä. Ensi kerralla siis jotain sellaista. Jälkkäriksi olisi saanut myös mm. Oreo-pitsaa!
Toinen erinomainen paikka on Terre à Terre, joka on enemmän fine dining -tyyppinen kasvisravintola. Tämmöinen paikka puuttuu ehdottomasti Helsingistä! Minulla ei ollut ihan hirveä nälkä, joten tilasin vain yhden ruoan, mutta millaisen annoksen. Aivan järkyttävän hyvää miso-inkivääri-tahinimaustettua munakoisoa ja savutofua vartaassa, edamame-wasabi-pestoa, wakamesalaattia ja puffatusta riisistä valmistettuja norimaustettuja keksejä. Hämärässä otettu kuva ei valitettavasti tee oikeutta annoksen kauniille ulkonäölle. Hintaluokkakaan ei ole paha, pääruoat maksavat täällä n. 19 euroa. Pelkästään jo tämän annoksen takia voisin matkustaa takaisin Brightoniin milloin vain.
Sain myös suosituksia muutamasta raakaherkkujakin tarjoilevasta kahvilasta, mutta valitettavasti molemmat The Plant Room ja Eat Naked olivat jo ehtineet sulkea ovensa kun ehdin paikalle. Kannattaa tosiaan huomioida että Lontoon ulkopuolella kaupat ja kahvilat menevät kiinni suhteellisen aikaisin, usein viimeistään kuudelta, ja monet paikat ovat sunnuntaisin kiinni kokonaan. Itse olin paikalla vielä bank holidayna, niin harmillisesti en päässyt tutustumaan kaupungin palveluihin niin hyvin kuin olisin halunnut. Mutta tässäpä lisää syitä palata kaupunkiin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti