Talvilomamatkani päättyi tosiaan viime viikolla, ja meni mainiosti yhtä palanutta olkapäätä (damn you petollinen pilvinen päivä) ja paluumatkalla napattua flunssaa (mikälie zikasars) lukuunottamatta.
Matka starttasi Hong Kongista, jolta en odottanut ihmeitä, mutta lopulta tykkäsinkin kaupungista tosi paljon. Useimmissa suurkaupungeissa on parin korttelin kokoinen chinatown, mutta HK on ikään kuin yhtä suurta chinatownia. Omasta mielestäni putoaa vähän Singaporen (mutta vähemmän kliininen) ja Tokion (mutta vähemmän kreisi) välimaastoon.
Ruoka HK:ssa oli pääosin hyvää, erityisesti tietty kiinalainen. Myös sushi on kaikkialla hyvää ja tuoretta. Sohon alueella on valtavasti tosi kivan näköisiä hipster-tyyppisiä ravintoloita, mutta hinta-laatusuhde ei alueen joka ravintolassa ole välttämättä se paras mahdollinen (lue: ylikallista). Suositella voin mm. modernia kiinalaista ravintolaa Ho Lee Fook.
Hotellimme oli hieman ydinkeskustasta sivussa, ja täällä kadunvarret olivat täynnä pieniä kauppoja, jotka myivät kuivattuja mereneläviä (snäkkejä siis), sekä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Hotellin lähistöltä löytyi myös kanttiinimainen dim sum -ravintola, jossa saimme varmasti hyvinkin autenttisen ruokailukokemuksen. Alkaen siitä, että henkilökunnan palvelualttius ei ollut parhaimmasta päästä. Yksi tarjoilija äyskäisi jotain kiinaksi ja ignoorasi meidät sen jälkeen täysin, vaikka yritimme kysyä apua ruoan valitsemiseen. Hämmentävää. Ruoka tilattiin lapulta ruksimalla (tässä oli sentään onneksi jotain englanninkielisiä sanoja) ja tilaus tehtiin heiluttamalla lappua ilmassa. Yritimme selvittää kanssaruokailijoita vakoilemalla myös muita tapoja, mutta itselleni jäi ainakin vähän hämärän peittoon se, miksi ihmiset vähän väliä huuhtoivat ruokailuastioitansa pöydässä olevalla kuumalla vedellä.
Ruoka saapui onneksi ripeästi, ja sokkona tilaamamme täytetyt riisipötkylät ja kasvikset olivat kieltämättä erinomaisen hyviä. Mitä nyt yksi dippi maistui (ja lemusi) vähän mädälle kalalle. Aitokiinalainen keittiö monine alueellisine eroineen ei ole itselleni kovin tuttu, mutta ehdottomasti kiinnostava!
Muutoin Hong Kongin päivät sujuivat perusturistiasioilla. Sanoisin että kaupungin läpikäymiseen riittää hyvin kolme kokonaista päivää, paitsi jos haluat mennä myös Disneylandiin, sitten varaa neljä. Ja varaa myös rahaa, kaupunki ei ole halpa.
Cityloman jälkeen maistuu paratiisirannat, ja nämä mielessä jatkoimme matkaa Filippiineille. Parhaat lomani ovat yleensäkin olleet yhdistelmä kaupunkia ja luontoa (ja jos mahdollista, rantaa). Manilan skippasimme kokonaan ja lensimme suoraan Cebuun. Filippiiniläiset kaupungit eivät ole sieltä viihtyisimmästä päästä, joten matka jatkui aika pian Boholin saarelle. Täällä meillä oli kaksi majoituspaikkaa, maaseutumaisessa Dimiaossa ja enemmän turistimaisessa Panglaossa (Alona Beachin lähistöllä).
Rannat Filippiineillä eivät kaikkialla ole ihan Thaimaan tasoa, mutta toisaalta meno tuntuu (paikasta riippuen) rennommalta ja vähemmän turistimaiselta. Sekin ehkä vaikuttaa asiaan, että länsimaiset turistit ovat vähemmistössä ja paikalla on enemmän kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia. Maa on myös yksi Kaakkois-Aasian köyhimmistä ja se toki näkyy. Sen sijaan englannintaito paikallisilla on hallussa hämmästyttävänkin hyvin ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Ja niitä autiorantojakin löytyi. :)
Vesi on kirkasta ja paikoin todella, todella turkoosia. Vaikka kaloja onkin hyvin nähtävillä snorklatessa, korallit taas valitettavasti ovat kärsineet aika pahasti. Filippiineillä kun on ollut aiemmin suosittua mm. sellainen kiva pikku harrastus kuten dynamiittikalastus. Nykyään onneksi ekoturismi on nostanut suosiotaan ja koralleja suojellaan paremmin.
Yksi käytännön vinkki: jos (ja kun) ajelet paikallisilla pikkuveneillä (pump boats), niin ota korvatulpat mukaan. Tärykalvot kiittävät.
Toinen vinkki (snorklaajille): hanki uimavaatteita. Uimakengät ovat tärkeimmät (Filippiineillä melkein pakolliset), niillä voi huoletta astella hieman kivikkoisemmillakin rannoilla. Mutta kannattaa lisäksi harkita myös housuja ja paitoja. Tässä on parikin etua. Ensimmäinen luonnollisesti se, että et onnistu polttamaan ihoasi vaikka olisit vedessä tuntikaupalla. Toisekseen merivedessä toisinaan lilluvat pienet meduusat ja muut pikku polttiaiset eivät pääse nipistämään ihoa kun kangas on suojana. Win-win!
Varaudu: Kaakkois-Aasiassa säädön määrä tuntuu olevan vakio. Esimerkiksi jos haluat mennä laivaan, niin yhdeltä luukulta ostetaan lippu, tokalla luukulla leimataan lippu validiksi (+ lisämaksu), kolmannelta luukulta saa istumapaikan ja neljänneltä luukulta hankitaan laukuille tagit (+ taas lisämaksu). Takseista ja muista kulkuneuvoista kannattaa aina tinkiä, melkein voi heti alkuun tarjota puolet ilmoitetusta summasta. Jälkeenpäin ajatellen maksoimme myös parista retkestä törkeää ylihintaa.. no oppirahoja.
Boholilla vedenalaisen elämän ja mm. delfiinien lisäksi näkemisen arvoista on Chocolate Hills ja tarsier-kummituseläimet. Sen sijaan jätä väliin Oslobin valashait, joiden olosuhteet lukemani perusteella vastavat lähinnä huonosti pidettyä eläintarhaa.
Filippiiniläinen ruoka ei ollut erityisen mieleenpainuvaa, mm. mausteita käytetään hyvin hillitysti. Maistoin kansallisruoaksi kutsuttua abodoa (eräänlainen etikkaliemessä haudutettu kana), oli ihan ok. Paikallinen the jälkiruoka eli hola-hola on kasa erilaisia sokeroituja mössöjä ja mm. jell-oa, ja kokonaisuus on kuorrutettu kondensoidulla maidolla. Tämä kuulosti (ja näytti) sen verran heviltä että jätin väliin. :D
Herkullista kookosta tuli juotua (ja syötyä) melkein joka päivä. Kookosvesi onkin ihan erinomainen juoma esimerkiksi nestehukkaa torjumaan, parempi kuin tavallinen vesi. Erikoisemmasta päästä testaamiani ruokia oli violetista jamssista (ube) valmistettu jäätelö, joka maistui vähän popcornille (!).
Kasvissyöjälle tarjonta oli aika heikonpuoleista, lähinnä paistettuja kasviksia riisillä ja siinä se. Tämä sama kokemus oli muistaakseni viime vuonna Malesiassa, Thaimaassa sen sijaan vegesafkoja on löytynyt ihan kivastikin. Mereneläviä syövät pääsevätkin huomattavasti helpommalla. Erityisesti iltaisin jääpaloilla vuoratut pöydät notkuivat erilaisia tuoreita kaloja, rapuja, mustekaloja, kalmareita, simpukoita ja jopa ostereita, ihan pilkkahintaan. Itse joustan matkoilla (erityisesti Euroopan ulkopuolella) omasta ruokavaliostani sen verran, että syön huomattavasti enemmän lihaa kuin Suomessa. Jos ja kun (järkevää) kasvisruoka-annosta ei ole tarjolla, mieluiten valitsen jotain merenelävää. Tällä reissulla tuli jopa pieni mustekala-ähky.
Yllä olevassa kuvassa kiteytyy päivän paras hetki, eli se noin vartin kestävä maaginen pätkä, kun taivas muuttuu ensin oranssinpunaiseksi ja sen jälkeen mustaksi. <3
No niin nyt tulikin taas matkakuume. :) Reseptiarki palaa joka tapauksessa normaaliin tahtiinsa tällä viikolla.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti