LOUNASRETKI PORVOOSEEN

Tein sen, kävin Porvoossa! Ei siihen mennytkään kuin joku kymmenen vuotta..

Yksi ei-niin-pieni syy Porvoonvisiittiin oli Bistro Sinne, jota on kehuttu oikealla ja vasemmalla, ja taannoisen bloggaadinnerin jälkeen totesin että paikassa on melkeinpä pakko käydä.

Menomatka taittui bussilla, joka oli täpötäynnä mummoja, vaareja ja ristikkolehtiä.

Porvoon vanhakaupunki osoittautui tosi nätiksi, pastellinvärisine puutaloineen vähän niinkuin karamelli. Bongattiin tosi monta kivaa sisustuskauppaa, mutta ei kuljetussyistä ostettu mitään isompaa.

Bistro Sinne ei sijaitse vanhassa kaupungissa vaan kivenheiton päässä Porvoonjoen toisella puolella. Miljöö on ulkoa vähän erikoinen, kolkon moderni ja kauppakeskusmainen. Sisältä ravintola on kuitenkin oikein kivannäköinen. Isoista ikkunoista voi seurata ohikulkevaa liikennettä, tai kuten meidän kohdalle sattui, vastapäisellä pellolla kirmailevia nuoria jäniksiä!

Sitten itse asiaan, eli pitkän kaavan mukaiseen lounaaseen. Itse otin Menu Porvoon ja seuralaiseni kasvismenun eli Menu Greenin.

Alkuun saimme molemmat gazpacho-keittoa, omani ravuilla ja vegeversio ilman. Keitto oli tosi maukas ja lämpimänä kesäpäivänä mukavasti viilentävä. Pieni miinus siitä, että vaikka olin etukäteen ilmoittanut viljattomuuden, oli keitossani kuitenkin krutonkeja. No ne oli onneksi helppo väistellä.

Pääruoaksi otin grillattua lohta, kanttarelleja ja varhaisperunoita. Aika klassinen kesäruoka, ja yllättävän tuhti! Oli pakko jättää perunoita vähän syömättä että mahtuu jälkkäriäkin. :) Lohen pinnassa oli mukava hiillosteinen pinta ja voikastike oli suussa sulavaa. Lohi oli väriltään muuten jännän vaaleaa (ei siis paistettu läpikypsäksi vaan liha vain oli vaaleaa), unohdin kysyä mistä tämä johtuu.. Kasvispääruoka oli mielettömän upean näköinen, melkein iski annoskateus! Komponentteja oli useita; kauden kasviksia, kanttarelleja, vaahtoja ja kastikkeita.

Tässä välissä saimme ylimääräisen väliruoan, kiitokset keittiölle! Annoksessa oli kolmea erilaista kotimaisten pientilojen juustoa, pähkinöitä ja hunajaa. Hunaja oli kuulemma omasta mehiläistarhasta, joka sijaitsee ravintolan katolla (!). Omasta maasta olivat muuten myös ainakin pääruoka-annosten retiisit ja osa yrteistä.

Jälkiruoka oli myöskin aika perinteinen: marinoituja mansikoita, vaniljajäätelöä ja salmiakkimarenkia. Parasta tässä oli tuo marenki, muuten maut olivat runsaita mutta hieman yllätyksettömiä.

Tämän jälkeen olikin hyvä vyöryä tyytyväisenä (ja vatsa piukeana) kohti joenrantaa, josta otimme laivakyydin takaisin Helsinkiin. Vähän kyllä jäi kaihertamaan viereisen pöydän mahtavannäköiset hamppari-annokset, jaksaiskohan niitä varten tehdä vielä toisen reissun..