torstai 11. lokakuuta 2018

ILMASTOAHDISTUS JA MITÄ SILLE VOI TEHDÄ


Suurin osa on ehtinyt varmaan jo lukemaan uutisia alkuviikosta julkaistusta IPCC:n ilmastoraportista, joka oli kaikin tavoin karua luettavaa. Ilmastoahdistus on täällä ja todellista – jos ei ole tähän mennessä ehtinyt sitä jo olemaan.

Pienenä koin valtavaa maailmantuskaa monestakin näkökulmasta. Otsonikato oli 80-luvulla isosti tapetilla ja se oli ahdistavaa. Nälänhätä Afrikassa ja erilaisten eläinlajien sukupuuton uhka täytti uutiset. Sittemmin näille asioille vähän turtui ja opetteli kääntämään katseensa muualle.

Mutta nyt alkaa näyttää siltä että pää pitää ottaa pois sieltä pusikosta.

Teen hyvin: syön lihaa äärimmäisen harvoin ja haluan edistää omalla toiminnallani kasvisruokailun yleistymistä. En omista autoa ja liikun julkisilla. Kierrätän parhaani mukaan, tosin aina en jaksa erotella esimerkiksi muovia muusta roskasta.

Teen huonosti: olen lentänyt tänä vuonna jo neljä kertaa ulkomaille, näistä kaksi oli kaukomatkoja. Lounaalla hain takeaway-salaatin ja kahvin, ja heitin pahvipakkaukset sen jälkeen yleisroskikseen (työpaikalla ei ole kierrätystä). Pyrin välttämään turhaa shoppailua ja kertakäyttökulttuuria, mutta ostin juuri mekon (tai oikeastaan kaksi) Zarasta.

Onko siis tarpeeksi jos yrittää tehdä parhaansa? Tai jos pyrkii hyviin kulutustottumuksiin? Ei välttämättä.

Riittääkö, että toimii kestävän kehityksen mukaisesti, kunhan se ei vaikuta omaan mukavuuteen? Ei välttämättä.

Rakastan matkustelua ja se on omalla hyvinvoinnilleni tärkeä juttu, olenko siis valmis tinkimään omasta mukavuudesta ja elämyshakuisuudesta yleisen edun nimissä? Pohdin parhaillaan lähtisinkö marraskuussa hetkeksi etätöihin Etelä-Afrikkaan. Siellä olisi kämppä ja kavereita valmiina, mutta olen lentänyt tänä vuonna jo ihan tarpeeksi, oikeastaan liikaa. Yhtäkkiä ajatus matkustamisesta ihan vaan siksi, että pääsee hetkeksi pakoon harmaata ja koleaa marraskuuta tuntuu juuri sellaiselta etuoikeutetulta käytökseltä, jota ei tehdä siksi kun on se on välttämätöntä, vaan siksi kun se tuntuu kivalta. Eli juuri sellaista toimintaa mistä tulevaisuudessa me kaikki joudumme karsimaan.

Mutkun mä haluun. Ja miksi mun pitää jos ei muutkaan.

Jos olet sitä mieltä ettei ei meidän täällä Suomessa kannata tehdä mitään koska kiina, niin mikä on ehdotuksesi? Kulutetaan entistä kovemmin nyt kun vielä ehtii ja seuraavat sukupolvet voi murehtia seuraamuksista? Jos sysäät kaiken vastuun Kiinan harteille niin muistathan lopettaa kaikkien siellä valmistettujen tuotteiden ostamisen (on muuten vaikeaa).

Koska monikaan ei halua vapaaehtoisesti luopua saavutetuista eduista ja muista mukavuuksista (mikän onkin ihan inhimillistä), ovat verot, sakot, rangaistusmaksut ja muut pakotteet se keino millä ihmiset viimeistään tekevät tarvittavia muutoksia omassa elämässään. Tämä kaikki vaatii ennen kaikkea kansallisia ja kansainvälisiä poliittisia päätöksiä ja toimia. Eduskuntavaalit onkin sopivasti tulossa ensi keväänä.

Tässä muutamia konkreettisia ratkaisuehdotuksia (osa realistisia, osa ei välttämättä)

• Eläintuotannon tuista luopuminen, ja lihan hintaan nyt ainakin nolla perään.
• Lentoliikenteen verotuista (esim. polttoaineen verovapaus) luopuminen.
• Matkustajalaivojen tuista luopuminen, ja esimerkiksi risteilyt voisi lopettaa kokonaan koska kyseessä ei ole edes varsinainen paikasta toiseen liikkuminen vaan aika turha veden päällä kelluminen.
• Ylipäätään päästöjä aiheuttavien alojen kovempi verottaminen. 

• Oikeastaan esimerkiksi lentäminen ja lihansyönti voisi muuttua luvanvaraiseksi. Jokainen saisi matkustaa tietyn määrän lentomaileja vuodessa ja lisämatkoille pitää anoa erillislupaa, tai ne pitää erikseen ostaa tai muuten hankkia esim. muiden kanssa kauppaa käymällä. 
• Ilmainen (länsimaiden kustantama) ehkäisy kaikkiin, tai ainakin köyhimpiin kehitysmaihin.
• Sähköautot pakollisiksi.
• Saa keksiä lisää

Ja kyllä, tämä tulee tarkoittamaan tavallisen länsimaisen kuluttajan kohdalla elintasoleikkauksia. Hyvästi jokapäivänen lihansyönti, useat vuosittaiset ulkomaanmatkat, edullisen krääsän, elektroniikan ja muotivaatteiden ostelu, isot asuinneliöt, ja todennäköisesti sisälämpötiloista pitää myös vähän nipistää mikä näin Suomen leveysasteilla kuulostaa aika ikävältä. Tietyillä aloilla työttymyys tulee todennäköisesti lisääntymään, mutta valitettavasti asioita pitää miettiä iso kuva mielessä, ei yksilötasolla. Ja jatkuva talouskasvu ei ole tärkeämpää kuin että meillä on tulevaisuudessa vielä elinkelpoinen planeetta.

Toisaalta kun kaikki ovat samassa veneessä, niin hieman (materialistisesta näkökulmasta) niukemmin elämisestä tulee normaali. Ei tarvitse kadehtien katsella somessa tuttujen balinreissukuvia kun juuri kukaan ei enää käy Balilla. Itse asiassa Balilla käymisestä tulee noloa ja se pitää tehdä salaa, jakamatta ainoatakaan kuvaa sosiaalisessa mediassa.

Ja kaikista mukavuuksista ei tarvitse luonnollisestikaan luopua, pitää vaan tehdä entistä tarkempia arvovalintoja eri asioiden välillä. Jos en syö juustoa vuoteen enkä osta yhtään uutta vaatetta, niin voin ehkä käydä sitten siellä Balilla, näin esimerkiksi.



HIILIJALANJÄLJESTÄ

Olen tehnyt Sitran elämäntapatestin. Tulokseni on 6 000 kg CO₂e, eli jonkin verran kaikkien testin tehneiden keskivertoa (7 900 kg) pienempi.

Sitran vuosi sitten julkaistun raportin mukaan keskimääräinen suomalainen hiilijalanjälki on 11 000 kg CO₂e ja globaali keskiarvo on 6 000 kg CO₂e. Nämä luvut ovat vuodelta 2010.

Omaa testituloksen lukua pienentää mm. se, että käytän ekosähköä, en omista autoa ja syön keskivertoa vähemmän eläinperäisiä tuotteita. 

Lentomatkustamiseni taas nostaa lukua suuremmaksi, toisaalta lentopäästöjen kompensointi jälleen pienentää sitä. Testissä oli kylläkin lentomatkustamisen ylimmäksi luokaksi laitettu yli 30 tuntia vuodessa, itselleni tänä vuonna on kertynyt jo n. 60 tuntia, joten todellinen hiilijalanjälkeni on testin tulosta suurempi. Testi ei muutenkaan ole kovin tarkka tai yksiselitteinen, mutta suuntaa-antava kuitenkin. 

Sillä aikaa kun odotellaan että poliittisesti ja yhteiskunnallisesti tapahtuu suuria muutoksia, jokainen voi omassa elämässään pyrkiä elämään niin ekologisesti kuin mahdollista. Ja käydä kulutuksesta ja huonosta omatunnosta vähän modernia anekauppaa:

PÄÄSTÖKOMPENSAATIOISTA

Carbon offset -palveluita löytyy verkosta useita.

Esimerkiksi Terrapassin sivuilla voit maksaa joko kertamaksun, tai kuukausittain pienemmän summan. Yhden hengen talous jossa ei ole autoja maksaisi päästökompensaatiota noin 61 dollaria vuodessa. Samantyyppinen palvelu hieman isommilla summilla on Carbonfund. Näissä kahdessa rahat näyttäisivät menevän jenkeissä sijaitseviin kohteisiin.

Yksi vaihtoehto on myös Cool Effect, heillä on useampi ympäri maailmaa toimiva projekti mistä voi valita mihin sijoittaa kompensaatiomaksunsa. Esimerkiksi tuon minun 6 000 kiloa voisi jakaa kahtia Makira Rainforest Conservation ja Alto Mayo Protected Forest -projektien välille. Tämä maksaisi yhteensä n. 56 dollaria.

Sen lisäksi löytyy myös melko tuore ruotsalainen GoClimateNeutral, joka perustuu pelkästään kuukausimaksuun. Tässä on se hyvä puoli, että maksua ei tarvitse erikseen tehdä kun se menee automaattisesti. Esimerkiksi omalla kohdalleni laskuri antaa reilu 8 dollaria kuukaudessa eli 96 dollaria vuodessa.

Kuten näkyy summat ovat (vuositasolla) hyvin pieniä ja aika riittämättömiä mielestäni. Mutta kuitenkin parempi kuin ei mitään. Otin itselleni käyttöön nyt tuon GoClimateNeutralin kuukausimaksun, josta ohjataan varoja CDM (YK:n tukema) ja Gold Standard (mm. WWF:n tukema) -sertifikaattien saaneisiin ilmastoprojekteihin. GoClimateNeutralin toiminnasta voit lukea tarkemmin täältä.

LENTOKOMPENSAATIOISTA

Pelkästään lentomatkustamisen hiilijalanjäljen laskemiseen on useita laskureita, ja näissä on yllättävänkin isoja heittoja päästöarvioiden suhteen.

Yksi tarkimmista on ICAO:n laskuri, joka ottaa huomioon matkan pituuden lisäksi väleillä yleisimmin käytetyt konetyypit. Tässä palvelussa ei voi kuitenkaan maksaa kompensaatiota. Esimerkiksi keväinen meno-paluulentoni Tokioon aiheutti laskurin mukaan n. 600 kg päästöjä. 

Carbon Neutral laskee aika erilaisen tuloksen saaden samalle matkalle 1 300 kg päästöjä ja kompensaatiosummaksi 15€.

GreenSeat tarjoaa melko samanlaisen laskelman: 1 200 kg ja n. 13€.

My Climate taas laskee päästöjen määräksi 2 900 kg, ja sen kompensointi maksaakin jo 70€.

Atmosfair päätyy samantyyliseen lukuun: 2 800 kg ja 65€ (summa tarkentuu jos satut tietämään lentosi konetyypin).

Tsekkasin lopuksi vielä Finnairin omilta sivuilta paljonko päästöjä matka heidän mukaansa aiheutti ja saan luvuksi 450 kg.

Hah! Päätä tässä nyt sitten minkä arvion mukaan maksat kompensaatiota. Mieli tekisi tietysti valita se pienin arvio..

Näistä palveluista My Climate ja Atmosfair vaikuttavat korkeimmista hinnoista huolimatta luotettavimmilta, sillä projektien esittely ja raportointi on perusteellista, ja mikä tärkeintä – verkkosivuja on helppo käyttää. Lisäksi kompensoinnin kohteen voi halutessaan valita muutaman eri vaihtoehdon välillä. Projekteista löytyy myös luotettavat sertifikaatit.

Itse olen päätynyt käyttämään My Climatea (jossa olen tosin muokannut maksettavaa summaa lähemmäs eri palveluiden antamaa keskiarvoa) ja maksun voi suorittaa helposti luottokortilla tai Paypalilla.

Parasta olisi tietysti jos lentoyhtiö tai lippukauppa tarjoaisi kompensaatiomahdollisuutta jo suoraan lentoa maksettaessa, ja ehkä tämä tuleekin jossain vaiheessa jopa pakolliseksi.

Muistutuksena myös että kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan suosia suoria lentoja, vaihdoista aiheutuu aina ylimääräisiä päästöjä, sillä nousut ja laskut kuluttavat eniten polttoainetta.


Vaikka ruohonjuuritasolla muutosten tekeminen ei olisikaan isommassa mittakaavassa merkittävää, esimerkin voima on suuri. Ja koska uskon vahvasti että tulevaisuudessa esimerkiksi lihan syöminen tulee olemaan harvinaista herkkua (niinkuin kuuluukin), eikö ole parempi alkaa totuttautua tähän ja muihin ekologisempiin muutoksiin jo pikkuhiljaa omassa elämässään, niin että väistämättä tuleva muutos ei tunnu sitten niin rajulta.

Toki voi käydä myös niin että kehitys kehittyy ja tiede ja teknologiset innovaatiot tulevat keksimään ratkaisut kaikkiin ongelmiimme. Ehkä osaan keksiikin, mutta kertakäyttökulutukseen painottunut elämäntapamme ei voi jatkua loputtomiin, se on selvä. 
SHARE:

2 kommenttia

  1. Hienoa kun kirjoitit tästä tärkeästä aiheesta! Itsekin hieman kiemurtelen huonosta omatunnosta tänä vuonna tekemieni parin ulkomaanreissun vuoksi. Nyt päätinkin, että jatkossa nämä reissut vaihtuvat kotimaanmatkoihin junalla tai linja-autolla. Esim. konsertissa käynti, uudet ravintolakokemukset ja hotelliyöpymiset Suomessakin ovat varmasti sellainen elämys, joka katkaisee arkea mukavasti ilman lentelyä. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Paula! :) Itsehän nyt toimin täysin päin vastoin mistä oli puhetta, sillä lähdin kuitenkin sinne Etelä-Afrikkaan etätyömatkalle. Melkein koko muukin tiimi on Kapkaupungissa, kämppä oli valmiiksi järjestetty plus täällä on mukavaa ja lämmintä, joten oli melko vaikea kieltäytyä matkasta (ei tokikaan mahdotonta, mutta halusin lopulta kuitenkin lähteä). Luulen että tulevaisuudessa lentämistä vaativat reissut kohdallani jonkin verran vähenevät, mutta eivät ainakaan toistaiseksi tule loppumaan kokonaan.

      Poista

Blogger Template Created by pipdig