RUOKAVALIOMUISTOJA

Lueskelin vuoden ensimmäisen postauksen kommentteja ja aika moni on onnistunut muuttaman ruokavaliotaan terveellisempään suuntaan, hyvä te!

Aloin samalla muistelemaan omaa ruokahistoriaani, ja olen kai myöskin ansainnut pienet aplodit, sillä menneisyyteni ei todellakaan ole mikään malliesimerkki täysipainoisesti ravitsemuksesta. Itseasiassa nykyinen ruokavalioni on about täydellinen vastakohta siitä mitä se oli reilu kymmenen vuotta sitten. :)

Ikävuodet 0–18 menivät perinteisellä suomalaisella kotiruoalla. Kotona ei koskaan ollut eineksia ja karkkiakin sai vain karkkipäivänä (viikon kohokohta!), mikä on jälkikäteen katsottuna tietysti tosi hyvä juttu. Ruokailu oli aika perunapitoista, ja ruskean kastikkeen kiintiö tuli kyllä täyteen, mutta muuten ei ole suuresti valittamista. Isä oli (suolaisen ruoan) herkkusuu, ja hänen kanssaan herkuteltiin mm. savukalalla ja aurajuustolla. Kulinaristin alkeet syntyivätkin ehkä tällöin.

Pienenä rakastin karkkia. Haaveilin kioskintädin ammatista, koska ajattelin jotenkin että heillä työsuhde-etuihin kuuluu rajaton irtokarkin syönti (silloin kioskeissa oli vielä sellaisia irtokarkkipurkkeja, mistä valittiin yksitellen kuinka monella markalla tai pennillä kutakin lajia otetaan samaan pussiin). Suunnittelin myös, että isona muutan sellaiseen asuntoon jossa yksi huone on varattu pelkästään karkille, ja suurin osa palkkatuloista menee karkin ostamiseen.

Kotoa poismuuton jälkeen eli ikävuosina 18–n.24 ruoanlaitto ei kiinnostanut vielä ollenkaan. Asuin hetken Lontoossa ja elin mäkin tai BK:n ranskalaisilla ja KCF:n kananugeteilla. Samalla tutustuin kyllä myös moniin uusiin makuihin, maistoin mm. ensimmäistä kertaa hummusta ja guacamolea (pidin molemmista).

Suomessa opiskeluvuosina kokkailuni koostui lähinnä siitä, että laitoin pakastepizzan uuniin. Hesen hamppariannokset (ja kurkkumajoneesi!) ja Picnicin & Subwayn patongit olivat (Unicafen tarjoilujen ohella) ruokavalion perusta. Olin samalla hoikka tyttö, joten roskaruokaa pystyi mussuttamaan siinä mielessä aika huoletta. Karkista en sentään haaveillut enää samanlaisella fanaattisuudella, suolaiset ja rasvaiset asiat maistuivat mieluummin.

Mitä sitten tapahtui että aloin kiinnittämään ravitsemukseen enemmän huomiota? En suoraan sanottuna osaa tarkalleen sanoa. Sillä oli varmasti vaikutusta, että aloin seurustelemaan pojan kanssa joka oli kiinnostunut ruoanlaitosta. Ja ehkäpä ylipäätään terveellisemmät elämäntavat alkoivat tuntua entistä tärkeämmiltä.

Ruokavalioni ei toki vaihtunut hetkessä roskaruoasta salaatteihin ja vihersmoothieihin, enkä myöskään samantien muuttunut oman elämäni master chefiksi, vaan tämä muutos tapahtui pikkuhiljaa. Omat taidot kokkailun parissa kehittyivät lyhyessä ajassa huimasti, ja tämä on ollut täysin sinnikkään harjoittelun tulosta. Nykyään on välillä jopa sellainen olo että tietää mitä on tekemässä ja keittiössä oleminen on muutakin kuin epätoivoista haahuilua. :)

Väittäisin myös, että mitä ns. puhtaammin syö, sitä voimakkaammin pääsee nauttimaan makuelämyksistä ja arvostamaan myös erilaisia raaka-aineita ja niiden makuja. Ja tämä on sellainen positiivinen itseään ruokkiva mekanismi.

Tarinan siitä miksi otin ruokavaliossani lopulta tiukemman linjan olen kirjoittanut aiemmin, sen voi lukea täältä: Viljattomuudesta ja sokerikoukusta. Satunnaiset herkkuhetket eivät tietenkään ole kiellettyjä edelleenkään (nachot forever!).

Ja lopuksi täytyy todeta että en voi väheksyä blogin pitämisen merkitystä, se motivoi ihan eri tavalla kokeilemaan uusia asioita keittiössä. Ja blogia en olisi näin kauan jaksanut ylläpitää ilman lukijoita, eli suuri kiitos siis sinulle kun luet!

Kuvituksena parit alkuvuoden aamusmoothiet (@lottavee)

SHARE: