Tuntuuko siltä että about kaikki ovat olleet viime aikoina Balilla..? Se pitää varmaan paikkansa, niin paljon suomalaisia tuli vastaan ainakin tällä omalla reissullani. Ja oikeastaan vielä enemmän Gilin saarilla, veikkaa että Gili Airin turistipopulaatiosta n. 40 % oli suomalaisia, 40 % ruotsalaisia ja loput muualta Euroopasta tai Australiasta.
Eikä mikään ihme, molemmat kohteet ovat kovin viehättäviä. Kaikki puheet Balin ja erityisesti Ubudin erinomaisesta ruokaskenestä ovat totta, ruoka oli oikeastaan joka paikassa ihan älyttömän hyvää. Ja Instagram-ystävällistä. Kahvilat ja ravintolat ovat huomanneet, että ruoan ulkonäköön kannattaa panostaa, ja monissa paikoissa onkin tarjolla esimerkiksi koristeellisia ja kauniita smoothiebowleja aamiaiseksi.
Bali on erityisesti ns. health food -ruoasta kiinnostuneilla varsinainen mekka, erilaiset superfoodit, kombuchat ja vihershotit ovat saarella ihan arkipäivää. Yleensä kun on palannut vähän pidemmältä kaukomatkalta, mitään riisiä ja paistettua ruokia ei pysty hetkeen edes vilkaisemaan ja tekee mieli syödä pelkästään tuoreita salaatteja pari päivää, mutta nyt ei ollut ollenkaan sellaista oloa, niitä salaatteja kun sai syödä reissussa mielin määrin. Ja minähän söin.
Harvemmin reissussa onkaan näin helppo syödä ravitsevaa ja täyttävää kasvisruokaa. Siis jotain muutakin kuin paistettuja kasviksia tofulla ja riisillä. Arviolta 80% Indonesiassa syömistä aterioistani oli joko kasvisruokaa tai vegaanista. Itselleni aiemmin hieman vieraaksi jäänyttä tempehiäkin maistoin useampaan otteeseen (sitä löytyy mm. gado-gadosta), ei ollut hassumpaa lainkaan.
Salaattien ja sellaisten lisäksi söin toki aika paljon myös perinteisempää indonesialaista ruokaa (erityisesti illallisiksi), kuvia annoksista ei oikein ole kun iltaisin oli jo kovin pimeää. Mutta rendangit ja nasi gorengit tuli tietty testattua, olisihan se suorastaan rikos mennä Indonesiaan asti ja jättää maan alkuperäinen rikas ruokakulttuuri huomiotta.
Hedelmävalikoimat Kaakkois-Aasiassa ovat yleensäkin tosi hyviä, mutta Balilla suorastaan poikkeuksellisen monipuolisia. Kaikki saarella kasvavat hedelmät eivät ole alunperin Indonesiasta kotoisin, mutta kasvuolosuhteet ovat otollisia useimmille lajeille. Huomiota kiinnitti erityisesti dragonfruitin eli pitayan runsas tarjonta, tätä löytyi niin valkoisena kuin pinkkinä versiona. Ja mikäs siinä, hedelmällä (sillä pinkillä versiolla) saa erityisesti jälkkäreihin ihan huikean kirkkaan värin.
Monista kahviloista saa aamiaista koko päivän ja myös illallista. Poimin tähän muutamia suosituksia Ubudista (kaikki paikat melko keskustassa):
Mudra
Juice Ja Cafe
Watercress
Clear cafe
Seeds of Life (rawfood-paikka)
Illalliselle (vähän hienompia, mutta ei mitenkään erityisen kalliita paikkoja):
Kismet
Copper
Hujan Locale
Pitkiä menuja tarjoileva huippuravintola Locavore olisi myös kiinnostanut, mutta tänne olisi pitänyt varata pöytä vähintään viikkoa–paria ennen.
Gili Airilta löytyi myös tosi kivoja kahviloita:
Good Earth Cafe
Pachamama
Ja vielä yksi tärppi etelä-Balilta, Uluwatusta:
Bukit Cafe
Ja tietenkään ei pidä unohtaa aivan superherkullista kookosjäätelöä, parhaat annokset Ubudissa saa Tukies-kahvilasta joka tarjoilee jäätelön kookoslastuilla, paahdetulla kookosmurulla ja kookossokerilla höystettynä. Kookosfanien unelma <3.
Ubudin varsinaisista nähtävyyksista nostaisin ehkä ykköseksi kauniit riisipellot. Myös tulivuoria, vesiputouksia ja temppeleita löytyy lähistöltä, samoin kuin kaikenlaista aktiviteettia alkaen erilaisista trekeistä joogatunteihin, meditaatioon, sound healingiin ja kokkauskursseihin.
Meillä oli tosi upea majoitus (Pajar House, kuva alla) eli oma villa keskellä riisipeltoja, hieman syrjemmässä Ubudin keskustasta. Täydellinen oma rauha, varsinkin nyt kun on low season ja muissa mökeissä oli harvakseltaan vieraita. Erikoismainintana superhieno, puoliksi avoimen taivaan alla oleva kylppäri! Majoitukseen kuului lisäksi kuljetus Ubudin keskustaan (ja takaisin) joka teki liikkumisen tosi käteväksi.
Riisipelloille sattui myös reissun isoin kommellus, kun olimme oppaan kanssa kävelyretkellä reilun rankkasateen jälkeen. Maa oli todella mutaista ja liukasta ja niin vain vedin kunnon lipat ja lensin selkä edellä syvään vesijohtokanavaan. Kaikki mukana ollut omaisuus kastui läpimäräksi, mutta puhelin ihme kyllä säilyi toimintakykyisenä ja itsekin selvisin vain muutamalla mojovalla ruhjeella. Se retki päättyi aika nopeasti sitten siihen.
Matkan kohokohta sen sijaan oli Gilin saarilla snorklatessa bongatut kilpparit, näitä näin yhteensä neljä kappaletta. Ja ensimmäinen bongaus tapahtui vielä niin, että lähdin yksin käymään pikasnorklauksella yksin suoraan rannasta, ja hetken päästä suoraan alapuolella lipui sellainen reilun metrin kokoinen yksilö. Upeita otuksia ja yllättävän elegantteja liikkeissään myös.
Parit käytännön vinkit vielä:
Parit käytännön vinkit vielä:
- Paikallinen Uber eli My Blue Bird on edullisin ja tosi kätevä tapa liikkua.
- Wifi toimii paikoin niin ja näin (erityisesti saarilla) joten jos haluat varmistaa nettiin pääsyn, paikallinen sim on järkevää hankkia. Toki välillä on myös hyväksi olla täysin offline. :)
- Näin tammi-helmikuussa on vielä sadekausi, joten kannattaa varautua siihen että välillä saattaa sataa rankasti parikin päivää putkeen. Myöskään aurinkoa ei välttämättä hirveästi näy, mutta toisaalta ei ainakaan pala niin helposti.
- Gilin saarten koralliriutat ovat pääosin kuivuneet harmaiksi, joten älä odota mitään vedenalaista ilotulitusta, mutta kilppareiden näkeminen täällä on äärimmäisen todennäköistä, joten snorklaus kannattaa ehdottomasti!
- Saarilla tulee välillä myös sähkökatkoksia (meidän aikana tuli yksi noin pari tuntia kestävä), joten esim. joku täyteenladattu powerbank on hyvä pitää mukana.
Jos etsit leppoisaa tunnelmaa, hyvää ruokaa ja kauniita maisemia, niin voin lämpimästi suositella molempia: Balia (erit. Ubudia) ja Gilin saaria (erit. Gili Airia). En keksi oikeastaan mitään isompaa negatiivista kummastakaan paikasta, paitsi länkkärituristien aika ison määrän, mutta missäpä niitä (meitä) ei olisi.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti