KAMBODZA & KUALA LUMPUR

Hups, tulikin puolivahingossa vähän pidempi blogitauko. Instagrammia (@lottavee) seuraavat näkivätkin jo muutamia kuvia matkan varrelta, mutta kirjoitan nyt parin postauksen verran vähän enemmän reissujuttua. Reseptiarki palaa sitten loppuviikosta.

Tällä kertaa paluu kotiin ja arkeen tuntui tavanomaista vaikeammalta, ehkä siksi kun reissu meni niin nappiin ja olisin helposti voinut jatkaa vielä viikon tai pari. En mm. sairastunut (tälläkään kertaa) vatsatautiin – voitto! Naamaan viskova räntäsade ja yleinen harmaus ei myöskään tehnyt paluuta yhtään helpommaksi. :S No tällä viikolla on sentään ollut jo vähän keväisempää.

Matkareitti oli siis Kambodza–KL–(Malesian)Borneo.

Aluksi pitää kehua miten vaikuttava kohde Kambodzan ylpeys Angor Wat on. Lähdimme tuktukin kyydissä pääkallopaikalle jo viiden jälkeen aamulla tarkoituksena nähdä isoin temppeli komean auringonnousun säestämänä. Harmi vaan että taivas oli täynnä pilviä ja aurinkoa ei näkynyt. No ei se mitään, paikka oli kovin hieno myös pienen sumun ympäröimänä.

Temppelialueita oli montaa eri sorttia, omia suosikkejani olivat puoliksi viidakossa jättipuiden valloittamaksi joutunut Ta Prohm (juurikin se Tomb Raider temppeli) ja buddhan kasvojen täyttämä Bayon. Siinä kahdeksan tunnin kohdalla tuli kieltämättä pieni temppeliähky ja väsähdys. Todella hc-temppelifaneille myydään myös viikon lippuja, meille riitti yksi päivä.

Lähikaupunki (tai kylä) Siem Reapissa oli mukavan leppoisa tunnelma ja kaikki kohtaamamme ihmiset superystävällistä sakkia. Kaupunki on hauskan maalaismainen siinäkin mielessä, että takseja tai muuta autoja ei juurikaan näy vaan melkein kaikki liikkuvat tuktukeilla tai pyörillä.

Kambodzalaiseen eli Khmer-keittiöön kuuluu olennaisesti mustapippuri ja mustapippurikastiketta löytyi melkein kaikista ruoka-annoksista. Ei haittaa, se on todella hyvää! Paikallinen ns. signature dish taitaa olla Amok Trey, jonka söin kerran. Kyseessä on siis valkolihainen kala (yleensä Mekong-joesta pyydettynä) joka kääritään mausteiden ja kookosmaidon kanssa banaaninlehteen ja höyrytetään pehmeäksi. Vähän fiinimmässä ravintolassa pääsin maistelemaan modernimman otteen khmer-ruokaa. Jälkkäriksi vedetty jäätelö hunajakennorakeilla jäi mieleen ehkä koko reissun parhaana makeana annoksena.

Ulkomailla (erityisesti Euroopan ulkopuolella) tykkään vierailla paikallisilla ruokamarkkinoilla, niiltä löytyy yleensä tunnelmaa, hajuja, ääniä ja eksoottisia raaka-aineita. Tällä kertaa torilta tarttui minibanaanien ja pikkuruisten mandariinien lisäksi jotain vähän erikoisempaakin – ötököiden syöntiä en nimittäin ole aiemmin kokeillut useista Aasianreissuista huolimatta, nyt tuli korjattua tämä epäkohta.

Friteerattu sirkka (tai kaskas) oli rapea ja maukas suupala, tosin en hirveästi tykännyt hieman eltaantuneen palmuöljyn mausta. Muistutti tavallaan vähän ranskiksia (paitsi että normiranskisten jälkeen ei tarvitse kaivella tuntosarvia hampaiden välistä :P). Tarjolla oli myös paistettuja käärmeitä, torakoita ja hämähäkkejä mutta ne jätin rohkeammille. :)

Kambodzan visiitti jäi tällä kertaa kuitenkin aika pintapuoliseksi, kun piti jo kiirehtiä Malesian puolelle ja kohti viidakkoa. Teimme kuitenkin muutaman päivän pitstopin Kuala Lumpurissa, joka olikin lopulta aika kiva kaupunki (ja hotellista löytyi infinity pool, jee!).

KL:ssä on muuten ehkäpä maailman edullisimmat luksushotellit, viiden tähden huippuasumuksia löytyy ihan kohtuullisilla hinnoilla (alle sata euroa 2hh/yö) joten kannattaa ehdottomasti käyttää tilaisuus kokeilla luksuselämää jos sielläpäin liikkuu. Mukavaa se on mennä samaan hissiin öljysheikin kanssa. :)

Lasipintaisia pilvenpiirtäjiä (ja ostareita) löytyy iso määrä, huippuna tietysti huikean komeat teräksiset Petronasin tornit, mutta kaupungista löytyi myös toisenlaisia puolia mm. kuhisevasta Chinatownista ja siirtomaavallan aikaisesta entisestä keskustasta, josta löytyy vielä alkuperäisiä pastellinvärisiä puurakennuksia. Islaminuskonto näkyy lukuisina moskeijoina ja lähi-itävaikutteisena koristeliaisuutena.

Hieman kaupungin ulkopuolella on hindujen pyhiinvaelluskohde Batu Caves, joka on siis valtavaan tippukiviluolastoon rakennettu temppelistö. Ulkona vartioi jättikokoinen kultainen hindupatsas ja ylös vie vajaa kolme sataa askelta. Matkalla saa yleensä seuraksi joukon ilkikurisia makaki-apinoita, jotka yrittävät pihistää turisteilta mitä vain mihin pääsevät käsiksi, vaikkapa nyt kokistölkin. Siinäpä vasta apinoilla terveellinen ja lajinmukainen ruokavalio..

Pari sanaa ruoasta: Malesialainen keittiö on esim. thaimaalaiseen verrattuna huomattavasti vähemmän tulista, mausteista kylläkin muuten. Varsinaista ns. omaa keittiötä Malesiassa ei tosin oikeastaan edes ole, vaan se on sekoitusta maan pääasukkaiden, malaijien, kiinalaisten ja intialaisten omista keittiöistä.

Yleisesti ottaen en mitenkään älyttömästi ihastunut Malesialaiseen ruokaan, enemmän tulikin syötyä herkullista thaikkua, japanilaista, vietnamilaista ja (malesian)kiinalaista. Nari Gorengit ja muut tuli kyllä testattua mutta..nääh, aika peruskauraa (tai siis perusriisiä). Yllä olevassa kuvassa kaikki annokset muuten ei-malesialaista, heh.

Koska Malesia on tosiaan pääosin muslimivaltio, juuri missään ei tarjoilla possua ja liha pitää tietysti olla halal-teurastettua. Kanaruoissa pisti silmään (tai osui hampaisiin) pienten luunpalojen suuri määrä. Herättää hieman kyseenalaisia mielikuvia kanojen viimeisistä hetkistä.. :/ Kasvisruokaa oli harmittavan vähän tarjolla, ei oikeastaan olleenkaan nimenomaan malesialaisissa paikoissa (muissa aasialaisissa toki). Yksi jännä juttu tuli kyllä vastaan, nimittäin saniainen annoksen pääraaka-aineena! Tykkäsin.

Kuala Lumpurista lennettiinkin sitten Borneon puolelle, siitä lisää myöhemmin.