keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

MALESIAN BORNEO


Kuala Lumpurista matka jatkui siis Malesian Borneon puolelle, Sabahiin.

Sademetsä osoitti parhaat puolensa ja reissun eläinsaldo oli ilahduttavan erinomainen! Näin luonnossa mm. yhden orangin, nenäapinoita ja paria muutakin apinalajia, villisianpoikasen, norsunkakkaa (itse norsut olivat liikkuneet liian syvälle viidakkoon), erilaisia lintuja, krokotiileja ja ötököitä (iilimatojakin!). Jännittäviä hetkiä!

Aluksi kokoajan läsnäoleva kosteus ja kuumuus saattaa tuntua vähän lamaannuttavalta, mutta pian siihen hiessä uimiseen tottuu ja sellaiset asiat kuin "miltä mun hiukset näyttää" unohtuu. ;)


Sandakanin lähistöllä oleva majapaikkamme oli aivan ihastuttava viidakko-retriitti (Paganakan Dii). Mökin seinän kun liu'uttaa auki, alkaa sademetsä siis kirjaimellisesti sängyn vierestä. Asumukset ovat tosi yksinkertaisia mutta toisaalta niissä on kaikki tarpeellinen (ilmastointikin löytyy). Mitä nyt juokseva vesi loppui välillä ja netti ei toiminut, mutta ehkä se vähän kuuluu paikan henkeenkin. Ja mihin tarvii jotain sähköistä ruutua kun voi vaan tuijottaa suoraan sängystä viereisissä puissa kiipeileviä oravia (black giant squirrels) ja erilaisia lintuja. Avara luonto parhaimmillaan.


Tämmöinen asuminen on myös tehokasta siedätyshoitoa ötökkäkammoiselle. Ensimmäisenä iltana en meinannut uskaltaa mennä pimeällä vessaan (jossa ei siis ollut kunnon seiniä, kuva yllä), kun valon päällekatkaiseminen aiheutti sen, että paikalla oli salamana iso lauma yöperhosia (osa nyrkin kokoisia!). Noh, pakko on hyvä motivaattori ja kaikkeen tottuu.

Eräs aamu kylppäriin oli ilmestynyt sadoittain äkäisesti purevia pikku murkkuja, niitä kun kiinnosti suuresti kosmetiikkapurkissa ollut kookosöljy. Who knew!


Sademetsään tykästyin kyllä todella! Äänimaisema on täynnä kaikenmaailman sirkutusta, viserrystä, mölähdyksiä ja narinaa, ja vihreän eri sävyjä silmänkantamattomiin. Ilma on helppo hengittää ja puut niin komeita että niitä teki mieli mennä halaamaan (en halannut).

Kävimme kahden päivän ja yhden yön trekillä, joka alkoi pitkällä ajelulla Kinabatangan-joella. Täällä tulikin bongattua suurinosa matkan eläimistä. Tiesittekö että orangit ovat pääosin yksinasujia ja viettävät melkein koko elinaikansa puissa. Olimme onnekkaita ja näimme yhden lekottelemassa puunlatvamajassaan, pitkät kädet reunan yli roikkuen ja välillä päätä laiskasti rapsuttaen.


Yllä olevan orankikuvan otin tosin Sepilokin Orankien kuntoutuskeskuksesta (Rehabilitation Center), jonne pelastetaan esim. lemmikeiksi kaapattuja orankeja opettelemaan oranginelämää, tavoitteena päästää eläimet lopuksi vapauteen.

Ainoastaan Borneossa elävä, hieman irvokkaan näköinen nenäapina tuli myös hyvin tutuksi jokiajelulla, kun iso lauma tuijotti meitä tiukasti viereisiltä oksilta. Siinä ei ollut enää varma kumpi on katselija ja kumpi katsottava. :D


Itseäni oli etukäteen hieman jännittänyt Borneossa lukuisana elävät iilimadot, ja etsiskelimmekin iilimatosukkia (leech socks) ilman tulosta. Ostimme lopulta paikalliseen tapaan polvipituiset jalkapallosukat. Meinasin ensin jättää ne käyttämättä kun maasto näytti kohtuu kuivalta (ei ollut satanut pariin päivään), mutta huomasin sitten että opas veti futissukkia jalkaan. Kysymykseen iilimatojen mahdollisesta läsnäolosta sain vastauksena vain olkien kohautuksen "sometimes".

Lähdimme yötrekille taskulamppujen valossa etsimään erilaisia otuksia, lähinnä siis jättikokoisia hyönteisiä, tosin yksi lehden alla nukkuva suloinen pikkulintukin löytyi. Kissaeläimet taas ovat niin arkoja että niistä ei näkynyt vilaustakaan. Jossain kohtaa vilkaisin lampunvalossa pohjettani ja kukas siellä olikaan tiukasti kiinni sukassani ellei isokokoinen tiger leech! Tuli pieni paniikki ja iilimato huideltiin vauhdikkaasti läiskimällä irti, jälkeenpäin ajatellen vähän kadutti hätiköinti koska olisihan siitä nyt pitänyt ottaa valokuva.

Seuraavan aamun trekillä tavallisia mustia iilimatoja tuli muutamia vastaan (yksi löytyi mm. oppaan mahasta), mutta muuten oli aika hiljaista. Veikkaan että sateen sattuessa on hieman eri meininki. Vaikka muuten en niin pienistä hätkähdä niin nuo iilimadot kyllä puistattaa edelleen, hyh!


Viidakossa ruokapuoli oli sellaista yksinkertaista perusmeininkiä, mutta maittavaa. Vähän kyllä kävi sääliksi trekillämme mukana olleita vegetyttöjä, heille ei ollut paljon muuta syötävää kuin riisi ja appelsiinit..


Viidakosta matka jatkui toiselle puolelle Sabahia, Kota Kinabaluun ja sen edustalla olevalle Pulau Gaya -saarelle. Resorttimme olikin sitten aikamoinen viiden tähden luksuspaikka. En ollut niin tarkkaan katsonut mihin tein varausta, mutta siis en valita ollenkaan en.. Ihan mukavaa vaihtelua viidakossa rypemiseen. :)

Kävi vielä sellainenkin tuuri että asumuksemme upgreidattiin parempaan luokkaan, eli saimme kokonaisen ison mökin merinäkymillä. Perusvarusteluihin kuului mm. kaksi kylppäriä, nice!


Saarella keskityimme enemmän rentoon oleskeluun, no ainakin teoriassa. Teimme pari snorklausretkeä tolkuttoman hyville riutoille (vetää vertoja Punaisellemerelle) jossa näimme mm. ison parven barracudia ja riuttahain! Jännitti vähän. Paloin myös aika kivasti derrieristä joten toinen reissu meni pitkissä legginseissä uidessa. Ja ilta kylmässä ammeessa istuessa.

Kävimme myös melomassa mangrove-suistossa, jossa bongasimme puunrungon ympärille kietoutuneen pythonkäärmeen. Hieno kokemus sekin. Ja ettei aika käynyt pitkäksi, tarjosi resorttimme myös kaikenlaista pikkuaktiviteettiä, kuten mm. luontoretkiä saaren keskellä olevaan viidakkoon, joogatunteja, ohjattua meditaatiota, ja perinnekädentaitokurssin jossa valmistimme helmiä pujottamalla rannekoruja (muut osallistujat olivat lähinnä aasialaisia pikkulapsia).


Muuten ihan täydellisen paratiisiresortin ainoa miinus oli ruoan hinta. Mitään sapuskaa (ei edes peruskiinalaista) meinannut oikein saada alle kahdenkympin (siis euroissa). Nuukuus iski, joten ratkaisimme tämän syömällä huoneen hintaan kuuluvalla aamiaisbuffalla ihan hemmetisti, ja sinnittelimme sitten erilaisilla snäkseillä ja pähkinöillä illalliseen asti. :D

Reissun viimeinen aamiainen oli KL:n puolella Shangri-La -hotellissa, jossa aamiasmopo meinasi lähteä täysin lapasesta (söin oikeanpuoleisen kuvan tarjonnasta n. 80%). Tarjontaa oli useiden huoneiden verran alkaen perusaamiasruoista sushiin ja maito+valkosuklaalähteeseen! Harmi kyllä suklaalähde kuulostaa ideana paremmalta miltä maistuu, suklaasta tuli lähinnä mieleen sellainen tympeä halpispääsiäismunasuklaa.

Loma oli kuitenkin kokonaisuutena täysin onnistunut ja odotukset ylittyivät melkein joka kohdassa. Sydän jäi Borneoon. <3
SHARE:

2 kommenttia

  1. Kauniita kuvia ❤️ Ja ihana loman vietto paikka taatusti ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kyllä varsinainen unelmaloma :)

      Poista

Blogger Template Created by pipdig