MINILOMA TAMPEREELLA

Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere ja Babler

Visit Tampere kutsui minut reilu viikko sitten tutustumaan kaupungin ruokatarjontaan ja muihin aktiviteetteihin. Tämä oli sikäli hauska sattuma, että olin juuri syksyllä käynyt Tampereella teatterimatkalla (lämmin suositus muuten Notre Damen Kellonsoittajalle), ja sitä edellisestä vierailusta olikin varmaan sitten jo yli kymmenen vuotta. Eli nythän Tampereella tulee ravattua melkein alvariinsa!

Matka oli luonnollisesti ruokapainotteinen, mutta oli ohjelmassa muutakin hauskaa. Boreal Questin Markus vei minut ja seuralaiseni tutustumaan Rauhaniemen Kansankylpylään, joka on konstailematon julkinen sauna. Perjantai-illalla tunnelma oli hyvin tiivis ja lauteilla istuttiin ihan kylki kyljessä, mutta ihmiset olivat hyvällä tuulella ja toiset huomioon ottavia, ja tutut ja tuntemattomat juttelivat keskenään niitä näitä. Paikasta löytyy kaksi saunaa ja heti vieressä on uimaranta mikäli esimerkiksi avantouinti kiinnostaa näin talvella. Itse olin niin jänishousu että en kovassa myrskytuulessa uskaltanut veteen, mutta suurinta osaa jäätävät olosuhteet eivät tuntuneen haittaavan. Useampi tunti saunoen ja välillä ulkona vilvoitellen hujahti joka tapauksessa nopeasti. Tampere on muuten nimennyt itsensä maailman Saunapääkaupungiksi, tämän kokemuksen perusteella tälle voi hyvinkin olla perusteita.

Ensimmäisen päivän illallinen oli ravintola Tiiliholvissa, joka on hyvin tunnelmallinen ravintola kauniissa tiilikellarimiljössä, mainio paikka esimerkiksi hieman juhlavampaan illalliseen. En tunne Tampereen ravintolahistoriaa kovin hyvin, mutta voisin kuvitella että paikka on jokseenkin legendaarinen. Saimme maisteltavaksi hulppeat kuusi ruokalajia, joskin kuvausolosuhteet olivat sen verran haastavat että ruokakuvista ei saanut kummoisia. Annokset olivat kuitenkin kaikki hyvin kauniisti aseteltuja, fine dining tasoa. Söimme (lakto-ovo) kasvisruokamenun joka oli erikseen suunniteltu meille (omani lisäksi gluteeniton), mistä iso hatunnosto ravintolalle. Täytyy kuitenkin sanoa että kasvispääruoat eivät välttämättä ole ravintolan vahvuus. Annokset jotka olivat suoraan listalta (kuten alkuun tullut maa-artisokkakeitto omenamuffinilla ja parmesankeksillä, sekä jälkiruokana ollut suklaakakku inkiväärimoussella ja kuusenkerkkäjäätelöllä) olivat aivan taivaallisia herkkupaloja, jossa maut olivat täydellisesti balanssissa. Sen sijaan muutamissa pääruoissa oli ongelmia niin koostumuksen (esim. lautaselle murustuva hieman kuiva kikhernepihvi) kuin tietynlaisen mauttomuuden kanssa. Missään nimessä annokset eivät olleet huonoja, mutta tämän tasoisesta paikasta odottaisin enemmän. Kunnianhimoa silti löytyy ja ennakkoluulottomia yhdistelmiä (esimerkkejä annoksista: aasialainen kaalikääryle pikkelöidyillä juureksillä, punajuuritartar omenaterriinillä ja kikhernepihvi myskikurpitsalla).

Majoituksen tarjosi heti rautatieaseman vieressä sijaitseva Scandic Tampere City. Huone oli oikein mukava ja hyvin varusteltu niinkuin nyt voikin olettaa. Aamupala oli myös erityisen kattava; tarjolla oli niin lämmintä kuin tuorettakin syötävää, puurobaari, jogurtit, rahkat, murot ja myslit, paljon jälkkäreitä ja mikä ilahduttavinta, gluteenittomille oma mukavasti varusteltu hylly samoin kuin vegaaneille oma jääkaappi (bongasin sieltä kasvimaitojen lisäksi mm. vegaanisia juustoja ja leikkeleitä).

Aamupäivällä kävimme vielä syömässä toisen aamupalan kuin hobitit konsanaan Mama Bear Puurobistrossa. Kahvila valmistaa itse puuronsa kokonaisista suurimoista pitkään (yleensä vähintään kuusi tuntia) hauduttamalla. Tuloksena tulee ihan äärimmäisen samettista puuroa, joka muistuttaa koostumukseltaan oikeastaan riisipuuroa. Pitkään haudutetut suurimot myös sulavat vatsassa paremmin. Valikoimasta löytyy kaurasta tai tattari-kvinoasta valmistettuja puuroja kolmessa eri koossa, niin suolaisilla kuin makeilla päällisillä. Kaikki puurot ovat luontaisesti gluteenittomia ja kasvipohjaisia. Otimme puolukka-kookoskinuski- ja raakakaakao-banaanipuurot ja näiden kanssa vielä piparilatet. Kahvilassa oli vaikka mitäkin muita herkkuja (mm. raakakakkuja ja kombuchaa), mutta vatsan rajat tulivat tässä kohtaa valitettavasti vastaan. Mama Bear on mitä hurmaavin paikka jonne menen kyllä ehdottomasti uudelleen heti kun tulee taas syy vierailla Tampereella!

Lauantain päiväretkelle lähdimme vähän kauemmas Tampereelta, ohjelmaan sisältyi nimittäin vierailu Mäntässä Serlachius-museoissa. Tampereen keskustasta menee kätevä minibussikuljetus museoalueelle ja matka-aika on vajaa puoltoista tuntia, eli jos olet vähänkään pidempään maisemissa, museovisiitti on hyvinkin harkinnan arvoinen. Serlachiuksesta löytyy siis kaksi museota: Göstä on jakautunut kahteen tilaan, joista toinen on keskittynyt moderniin taiteeseen ja toinen perinteisempään. Gustaf-museossa taas on vaihtuvia näyttelyitä, jotka yleensä ovat kytkeytyneet paikan historiaan. Tällä kertaa kohdalle osui todella mielenkiintoiset näyttelyt, museon kuraattorit todellakin osaavat asiansa. Lisäksi saimme kattavan opastuksen teoksista ja tarinoista niiden takana museoiden tiedottajan kertomana. Paikan yhteydestä löytyy myös erinomainen Ravintola Göstä, jonka takia paikalle kannattaa melkein tehdä visiitti vaikka taide ei niin kiinnostaisikaan. Tosin luulen kyllä että paikan monipuolisen tarjonnan ja luonnonkauneuden takia kaikille löytyy jotain kiinnostavaa katseltavaa.

Söimme ravintolassa Vihreän taidemenun eli menun (lakto-ovo) kasvisversion. Kokonaisuus oli aivan erinomainen ja raaka-aineita oli käytetty taidokkaasti. Annokset olivat seuraavat: samettista valkosipulikeittoa, grillattua sydänsalaattia ja latva-artisokkaa, paahdettua kurpitsaa ja persiljapastaa (minulla gluteeniton), sekä omenajäätelöä ja saksanpähkinäkakkua. Ihan 5/5 kokemus, ja mahtava päätös ruoantäyteiselle reissulle!

Nostan tähän loppuun vielä pari suositusta siltä aiemmalta Tampereen reissultani: Muusa on hieman trendikkäämpi paikka, modernia ja tosi kuvauksellista (mikä on tietty tärkeää! ;)) ruokaa, ja listalta löytyy reilusti kasvisruokia. Hintataso suht edullinen. Ja Aloha Ramen: herkullista ramenia ja poke bowleja. Ravintolassa oltiin myös hyvin joustavia ja palvelualttiita, itselläni ei esimerkiksi käyntihetkellä ollut mikään iso nälkä, joten he tekivät minulle pienen maisteluannoksen listan ulkopuolelta.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä että Tampere on ruokakaupunkina hyvinkin vertailukelpoinen esimerkiksi Turkuun ja toki jopa Helsinkiin. Toivon mukaan seuraava lähimatka odottaakin jo ihan kulman takana.