IHANA JAPANI

Kävin ensimmäistä kertaa Japanissa kymmenisen vuotta sitten, jolloin olin vielä aika kokematon matkustaja. Olin kyllä käynyt jo muistaakseni kerran Euroopan ulkopuolella, taisi olla Bangkokissa, mutta en ollut vielä niin kovasti nähnyt maailmaa. Ja muistan miten Tokio löi minut aivan ällikällä. Aivan kuin olisi saapunut tulevaisuuteen. Tai johonkin scifileffaan.

Kaikilla oli käsissään jonkinlaiset älypuhelimet ja ihmettelin metrossa kun matkustajilla oli naama kiinni ruudussa. Joka puolella oli liikkuvia mainosruutuja ja varsinkin yöllä mainosvalot hohtivat pilvenpiirtäjissä tavalla joka toi mieleen Blade Runnerin.

Nyt paljon kokeneempana matkustajana efekti ei ole enää sama. Älyruutuja on nykyään kaikkialla ja pilvenpiirtäjiäkin on tullut nähtyä ihan tarpeeksi. Silti Japani viehättää ihan yhtä paljon kuin silloin ensimmäiselläkin kerralla. Ja minä ole edes nähnyt maata hirveästi Kantōn alueen ulkopuolelta.

Tokio on kuin kuhiseva muurahaispesä, jossa silti kaikki toimii hämmästyttävän jouhevasti. Ihmiset osaavat kuin luonnostaan ryhmittyä metrotunneleissa oikeille kaistoille ja jonottavat siistin tehokkaasti. Ihmisvirtauksissa on tietty logiikka ja kukaan ei kävele päin tai töni.

Kaupunki on lisäksi ihan käsittämättömän siisti. Tämä on entistä hämmästyttävämpää kun ottaa huomioon ettei kaduilla juurikaan ole roskiksia. Ilmeisesti japanilaiset ajattelevat että julkiset tilat ovat kaikkien vastuulla (eikä niinpäin että julkiset tilat eivät ole omalla vastuulla) ja näin kaikki kuljettavat omat roskansa aina mukanaan kotiinsa. Myös shintolaisuudella ja siihen liittyvällä puhtauden arvostuksella saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.

Mutta Tokio ei ole pelkästään pilvenpiirtäjiä ja ihmisvilinää, vaan paikasta löytyy myös hyvin paljon vihreää ja kivoja puistoja. Tässä mielessä matkan ajankohta olikin ihan täydellinen. Viimeksi hanami-aika oli juuri mennyt ohi, mutta nyt kukkia oli vielä paikoin runsain mitoin. Ne pienempikukkaiset puut, mitä löytyy esim. Roihuvuoren kirsikkapuistosta, olivat jo tiputtaneet terälehtensä, mutta isompikukkaiset puut olivat täydessä loistossa. Itse tykkään näistä jopa enemmän. Paras paikka kukkien katseluun oli Shinjuku Gyo-en puisto, joka on muutenkin todella tunnelmallinen ja kaunis puisto. Kävimme myös parissa muussa (Yoyogi ja Ueno -puistot) mutta nämä olivat selkeästi ruuhkaisempia eivätkä ihan niin viehättäviä.

Luonto ylipäätään on Japanissa todella monimuotoista ja kaunista. Yhdessä pusikossa saattaa kasvaa 20 ihan erinäköistä puuta, joista osassa on kukkia ja osassa värikkäät lehdet. Ja värit ja kukinnat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan.

Tokion hulinasta olikin mukava käydä Hakonessa hieman rauhoittumassa perinteisessä majatalossa eli ryokanissa. Hakone on suosittu kohde Tokiosta, matkaan menee vähän majoituksen sijainnista riippuen 3–4 tuntia. Oma majoituksemme oli hieman korkemmalla vuoristossa, jonne kuljettiin ensiksi parilla eri junalla, sitten kiskobussilla ja lopuksi vielä funikulaarilla. Alueelta näkyy myös hyvällä säällä vieressä oleva Fuji, mutta tällä kertaa oli liian pilvistä emmekä nähneet vuoresta kuin juuren. Onneksi Fuji oli näkynyt aiemmin lentokoneen ikkunasta niin tuli sekin nähtyä.

Asutuksemme oli Hakone Gora Kanon, joka on pelkistetty mutta sympaattinen majatalo. Talossa nukuttiin tatamin päälle itsekasatuilla futoneilla. Lisäksi vieraat saivat käyttää yukataa, eli paksumpaa ja yksinkertaista kimonoa. Jos Tokiossa tunnelma on tulevaisuusorientoitunut, niillä tämä kokemus oli taas kuin aikamatka menneisyyteen.

Ryokanimme suurin valtti on sisällä sijaitsevat kaksi onsenia eli kuumaa kylpyä. Vesi tulee alueen kuumista lähteistä ja olin yllättynyt miten kuumaa se on! Kokeilimme toista kylpylää ja vesi oli niin polttavan kuumaa, että siinä ei yksinkertaisesti voinut pitää edes kättä muutamaa sekuntia pidempään. Olimme jo hieman pettyneitä että menikö onsen-kokemus nyt ihan puihin, mutta kokeilimme myöhemmin paikan toista kylpylää ja siinä vesi oli siedettävämpää. Toki edelleen tosi kuumaa, mutta hitaasti sentti kerrallaan veteen hivuttautumalla kylpeminen oli mahdollista, joskaan vedessä ei voinut olla kovin kauaa. Jälkeenpäin vilkaisin ulkopuolella olevaa taulukkoa josta erotin tekstin +42–44 C, tämä lienee veden lämpötila. Hieno kokemus joka tapauksessa ja jälkeenpäin koko keho oli kuin keitettyä spagettia ja uni kutsui samantien.

Hakonessa kannattaa myös käväistä köysirata-ajelulla. Reitti kulkee komeasti vuoren yli, jonka rinteet ovat rikistä keltaiset ja kaasupurkautumia nousee sieltä täältä. Mitä nyt ilma vähän tuoksahtaa mädältä kananmunalta, mutta maisemat ovat komeat. ;)

Japanissa ja japanilaisissa kiehtoo tietynlaiset ristiriitaisuudet ja vastakohdat. Ihmiset ovat valtavan kohteliaita ja ystävällisiä, mutta melko pidättäytyviä. Paitsi jos kyseessä on joku game show tai kisailu, silloin huudon ja puheenpapatuksen määrä on korvia huumaavaa. Vähän kreisien japanilaisten bongailuun voinkin suositella Tokyo Disneylandia tai sen sisarpuistoa DisneySea:tä. About kaikilla oli päässään mikkikorvat tai joku muu vähän typerännäköinen hahmohattu, ja ihmiset hihkuivat ihan innoissaan kaikesta. Myöskin puistojen erilaiset showt olivat niin övereitä kun nyt vaan voi odottaa.

Jos on aikaa vain toiseen niin suosittelen DisneySea-puistoa joka on ainoa laatuaan maailmassa. Molemmat puistot ovat kyllä niin laajoja ja suosittuja (eli varaudu hulluihin jonoihin) että yksi päivä per puisto riittää vain pintaraapaisuun. Olisimme menneet myös Ghibli Museoon, mutta unohdin typerästi liput kotiin ja paikan päältä ei ollut mahdollista ostaa uusia. No ensi kerralla sitten!

Japanista ei voi puhua mainitsematta ruokaa, maassa kun on ehkä maailman kiinnostavin ruokakulttuuri. Ruokalajit ovat vähän eri maailmasta kuin muualla Aasiassa, ja hyvin usein et edes oikein tiedä mitä olet suuhusi laittamassa.

Ruoka otetaan Japanissa hyvin vakavasti ja oikeastaan missään ei tule vastaan huonosti valmistettua ruokaa. Koska perinteinen japanilainen ruoka monine elementteineen on aika työlästä valmistaa, japanilaiset syövät todella paljon ulkona ja se näkyy ravintolaruoan korkeana laatuna.

Hakonen majatalossa söimme klassisen japanilaisen illallisen (kuva yllä). Erilaisista pikku lokeroista löytyi mm. monin tavoin pikkelöityjä kasviksia, erilaisia sieniä, tofua, riisiä luonnollisesti (se on aina aterian tärkein komponentti), misokeittoa, sashimia ja nuudeleita, ja kaikki huuhdeltiin alas vihreän teen tai oolong-teen kanssa. Tämäntyyppinen ruokailu on mielestäni tosi kivaa, koska silloin pääsee maistelemaan mahdollisimman paljon erilaisia makuja, ja ei niin haittaa vaikka joku ei olisikaan kovin hyvää koska sitä ei ole paljon. Ja vaikka ruokaa näyttäisi yhteensä olevan hieman vähänlaisesti, erilaiset maut täyttävät vatsaa yllättävänkin hyvin. Ja aina voi pyytää extra-annoksen riisiä.

Vegematkustaja huomio: Japanissa on hyvin vaikea syödä täysin kasvisruokavaliota noudattaen. Jopa sellaiset "viattomalta" näyttävät ruoat kuin misokeitto sisältävät yleensä kalaa dashi-liemessä. Melkein kaikkialle myös ripotellaan kuivattuja kalahiutaleita. Toki on olemassa esimerkiksi muutamaa erityyppistä kasvissushia, mutta sen syöminen saattaa pidemmän päälle käydä tylsäksi. Sen sijaan kala-kasvisruokavalion noudattaminen on hyvin helppoa.

Gluteeniton matkustaja huomio: viime matkallani en ollut vielä aloittanut uutta ruokavaliotani ja sain matkan aikana ikävät ylävatsakivut, mutta tällä kertaa olin varovaisempi ja ongelmia ei ollut. Kannattaa kuitenkin huomioida että moni suosittu ruokalaji, kuten tempura (uppopaistettuja asioita), ramen (nuudelikeitto), gyoza (japanilaiset dumplingit), tonkatsu (leivitetty possu), okonomiyaki (suolainen pannukakku) ja suurin osa steamed buneista sisältää vehnää. Lisäksi hyvin vehnäherkät saattavat olla pulassa sillä melkein kaikki sisältää soijaa. Mutta muuten gluteenittomana on melko helppo matkustaa, ja sushien ja sashimien lisäksi ruokia mitä syödä ovat mm. shabu shabu ja sukiyaki (japanilaista hotpottia), erilaiset bentoboxit, ja yakitorit eli erilaiset vartaat, näitä löytyy myös kasvisversioina. Melkein kaikkialta saa myös yksinkertaisen aterian joka koostuu esimerkiksi lämminsavustetusta kalasta ja riisistä (plus oheishärpäkkeistä).

Japanin snäkkikulttuuri on hyvin kiinnostava. Erilaisista kojuista on mahdollista napata makeita ja suolaisia herkkuja pikkurahalla. Testasimme mm. riisistä valmistettua mochia ja pieniä dangopalloja tikussa, matchariisikeksejä, sakurajäätelöä, matchasuklaata ja pocky-tikkuja, mansikkasuklaapäällysteisiä banaaneja ja tapiokahelmiä sisältävää bubble-teetä. Omaksi suosikiksi nousivat onigirit, eli kolmionmalliset erilaisia täytteitä sisältävät riisinyytit, joita myytiin joka pikkukioskilla.

Ruoka ei ole Japanissa erityisen edullista, joskin erihintaisia vaihtoehtoja löytyy aika helposti. Keskimäärin lounaan saa kympillä ja yksinkertaiseen illalliseen menee noin kaksikymppiä. Säästövinkki: tavaratalojen alimmissa kerroksissa sijaitsee yleensä food halleja, joissa myydään erilaisia ruoka-annoksia tiskeiltä mukaan. Näissä on erityisesti lähellä sulkemisaikaan todella hyviä diilejä ja esimerkiksi monella huippuravintolalla on oma tiskinsä, joten superherkkuja saattaa päästä maistamaan erittäin huokeaan hintaan. Meteli voi olla kova kun kaupustelijat kailottavat tarjouksiaan, mutta valikoima on lyömätön. Näitä voin ainakin suositella: Tokyu Foodshow (Shibuyan aseman vieressä) ja Mitsukoshi (Ginzan aseman vieressä).

Enpä malta odottaa että pääsen maahan takaisin, seuraavalla kerralla voisi kokeilla esimerkiksi syksyn ruska-aikaa. Toivottavasti siihen ei mene kymmentä vuotta!

PS. Yksi parhaista japanilaisista keksinnöistä on lämmitetty wc-pöntön istuin. Erityisesti kylmemmällä säällä mikään ei ilahduta niin kuin takapuolta lämmittävä vessahetki. Ja luonnollisesti myös kaikki julkiset vessat oli varustettu monitoimipöntöillä. On se hieno maa.