Taste of Helsinki on itselleni aina eräänlainen kesän avaus, ja tänä vuonna onneksi sää oli samaa mieltä. Ei sinertäviä sormia tai mutalammikoita lähimaillakaan, vaan aurinkoa taivaan täydeltä ja auringon kanssa kilpaa hymyileviä kasvoja. Ja tietysti sitä ruokaa. Olispa kaikki Suomen festarit puitteiltaan aina tälläisiä!
Olin paikalla torstaina ja perjantaina, ja tässä kahden päivän saalis.
Aloitetaan mielestäni festarin parhaalla annoksella. Ragun jälkiruoka tuli todettua jo pretastingissä mahtavaksi, ja pakkohan se oli sitten syödä uudestaan. Yllätyksellisyyttä lakritsivaahdon ja sitruunasorbetin yhdistelmään toivat marinoitu fenkoli ja tilli, jotka epäilyksistä huolimatta kuitenkin sopivat kokonaisuuteen todella hyvin. Parhaimmillaan fine dining on juuri tälläistä; ennakkoluulottomasti erilaisten makujen yhdistämistä.
Sitten muihin. Ensimmäisenä päivänä ajatuksenani oli kokeilla tilata pelkästään vegeruokia, joten aloitin Sinnen kylmällä kurkku-minttukeitolla. Maukas keitto sopi lämpimään päivään oivallisesti, mutta oli silti jonkinlainen pettymys. Keitto maistui nimittäin aika samalle mitä saan itsekin aikaiseksi kotikeittiössäni. Kasvisruoissa harmittavan usein myös törmää siihen että rahalle ei oikein tunnu saavan vastinetta, ainakaan raaka-aineiden arvon, runsauden ja käsittelyyn nähdyn vaivan määrässä. Tämä näkyi erittäin selvästi, kun kaverini tilasi samalla Brödin (kieltämättä poikkeuksellisen ison) annoksen poltettua lohta ja perunoita, ei ihan samalla tavalla täyttäviä olleet nämä annokset.
Sen sijaan Matti Jämsenin grillattua purjoa, keisarinjuustoa ja marinoitua sipulia sisältävä kasvisannos oli hyvä esimerkki onnistuneesta vegeruoasta, vaikka ehkä etukäteen vähän tylsältä kuulostikin. Komponentit olivat kaikki huolella mietittyjä, erittäin maukkaita ja yllättäviä – annokseen oli selkeästi nähty vaivaa.
Tässä kohtaa suolaisten puolella alkoi vegetarjonta näyttämään sen verran ohuelta että siirryin suosiolla kalaosastolle. Lohta olikin todella monella tiskillä tarjolla. Päädyin Kaskiksen sokerisuolattuun loheen savulohimoussella, joka oli kaunis ja kesäinen annos. Ei mitenkään hirveän erikoinen makujen puolesta mutta ihan kelpo suoritus.
Jälkiruoka tuli myös poimittua Kaskiksen tiskiltä. Herukanlehteä, tuorejuustoa ja valkosuklaata sisältänyt annos oli aika jännän näköinen, ja makumaailma oli myös aika jännä yhdistelmä makeaa ja raikasta, tosin en juurikaan saanut herukan makuja irti annoksesta.
Kuten sanottua lohiannoksia oli tarjolla runsaasti, mutta muuta kalaa ei juuri nimeksikään, joten toisen päivän aloitti Ragun miekkakala paahdetulla pecorinolla ja sardelliaiolilla. Kala oli mukavan suolainen, pecorinolastu herkullinen ja muutkin lisukkeet hyviä, mutta valintani alkoi sitten kuitenkin jälkikäteen hieman epäilyttää, miekkakalan pyynti kun ei taida olla sieltä kestävimmästä päästä.
Tässä kohtaa alkoi tekemään mieli sitä itseään eli rehellistä punaista lihaa. Brödin savustettu härkätartar paikkasi tämän tarpeen oivallisesti, liha oli tarpeeksi suolaista ja hapokasta (kaprikset auttoivat) ja annoskokos hyvä.
Viimeiseksi suolaiseksi annokseksi valitsin itselleni melko epätyypillisesti kanaa, eli Matti Jämsenin kanankoipea ja kuusenkerkkää. Annoksen rosmariinilla maustettu liemi oli superherkullista, mutta muuten en niin lämmennyt annokselle. Kana oli hieman kumimainen suussani ja tämä oli ehkä vähiten suosikki syömistäni annoksista.
Säästin kuitenkin viimeiseksi jo mainitun Ragun superjälkkärin, joten tapahtuma sai kohdallani arvoisensa päätöksen. Näin jälkikäteen katsottuna huomaan suosineeni vain muutamia ravintoloita, toisaalta esim. Pastorissa ja Patronassa on tullut käytyä syömässä jo sen verran useasti, että makumaailma on aika tuttua. Emolta ja Berthalta olis tietysti voinut maistaa jotain.. no ehkä ensi kerralla sitten.
Ei varmaan ole näin mahtavaa keliä ollut Taste of Helsingissä koskaan, menkää ja nauttikaa, tänään ja huomenna vielä ehtii!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti