maanantai 31. heinäkuuta 2017

PERSIKKAJÄÄTEE JA MEHUJÄÄPUIKOT


Sen sijaan että keittäisit aamulla kupin teetä niin heitäpäs tämmöinen teetä sisältävä mehujääpuikko suuhun. Toimii hyvin virkistimenä ainakin näin kesällä!

Toki persikkajääteetä voi juoda myös sellaisenaan. Kokeilin tehdä jääteetä English Tea Shopin persikalla maustetusta mustasta teestä, mutta mikä vaan (maustamaton) musta tee sopii hyvin tilalle. Lapsille sopivaan versioon kannattaa laittaa esim. rooibosteetä.

Puikkoja varten jääteen voi hyvin valmistaa jo edellisenä päivänä, ettei sen jäähtymistä tarvitse odotella tuntikaupalla.

PS. Hannan sopassa on ollut käynnissä #mehujäähaaste, sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa koostepostausta elokuun alun puolella, luvassa on varmasti paljon herkullisia ohjeita!


Persikkajäätee ja mehujääpuikot

Persikkasiirappi
1/2 dl kookossokeria
1/2 vettä
1 kypsä persikka tai nektariini

Jäätee
1–2 pussia mustaa teetä tai vastaava määrä irtoteetä
4 dl vettä

1 persikka tai nektariini
(jäitä)

Valmista ensin persikkasiirappi: laita sokeri, vesi ja viipaloitu persikka pieneen kattilaan, kiehauta, ja anna poreilla matalalla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Painele lopuksi persikan paloja hieman muusiksi. Anna seoksen jäähtyä ja maustua puolisen tuntia, ja siivilöi sen jälkeen persikat pois (ne kannattaa säästää ja syödä esim. jogurtin tai puuron päällä).

Kiehauta 4 dl vettä ja hauduta teetä siinä 2–3 minuuttia. Yhdellä pussilla teestä tulee laimeampaa ja kahdella vahvempaa. Poista pussit tai siivilä (jos käytit irtoteetä) ja anna teen viilentyä hetken. Laita tee lopuksi jääkaappiin viilentymään kunnolla.

Jo haluat juoda jääteen sellaisenaan:
Kaada viilentynyt tee kahteen lasiin, laita mukaan reilusti jäitä ja persikanviipaleita, ja kaada laseihin persikkasiirappia oman maun mukaan (tai vaikka kaikki).

Jos valmistat jääteestä mehujääpuikkoja:
Sekoita siirappi viilentyneeseen teehen. Laita mehujäämuotteihin persikkaviipaleita ja kaada persikkatee päälle. Juomasta riittää noin kahdeksaan muottiin.

Laita muotit pakastimeen, ja noin tunnin kohdalla lisää tikut (ei haittaa jos ne eivät mene ihan suoraan, ei minullakaan mennyt). Pakasta vielä muutama tunti kunnes puikot ovat kokonaan jäätyneet. Valmiit mehujäät irtoavat muoteista helposti pitämällä muottia hetken kuumassa vedessä.

SHARE:

lauantai 29. heinäkuuta 2017

10 PARASTA JÄÄTELÖOHJETTA (VEGAANISIA JA MAIDOLLISIA)

Tämä kesä on ollut sen verran viileä, että en ole kertaakaan innostunut kaivamaan jäätelökonettani esiin, en edes mehujäämuotteja. Mutta hittoon säät, nyt on kesä ja kesällä kuuluu syödä jäätelöä piste.

Pari ideaa uusille jäätelöresepteille on jo mielessä, mutta sillä välin jaan kymmenen omasta mielestäni parasta blogissa aiemmin julkaistua ohjetta.

Vegaaniset jäätelöt:












Maitotuotteita sisältävät jäätelöt:








SHARE:

tiistai 25. heinäkuuta 2017

KESÄN HELPOIN HERKKU: MANSIKKA-KIRSIKKAPAISTOS (GF, V)


Kokkaaminen ei ole viime aikoina maistunut sitten yhtään. Edellinen blogissa julkaistu resepti on kuukauden takaa, ja sekin ohje valmistui jo huhtikuussa. Kuva-arkistojen perusteella edellinen oikea kokkauspäivä on ollut 17.6 eli yli 5 viikkoa sitten. Tässä välissä ole elänyt lähinnä jogurteilla, smoothieilla ja ravintolaruoalla/take-awaylla.

Tiedän kyllä mistä tämä johtuu (muustakin kuin laiskuudesta ja lomamatkoista). Pieni vinkki: ei kannata puristaa ruokakirjaa alle kahdessa kuukaudessa ideasta valmiiksi julkaisuksi. Varsinkaan jos päätät tehdä ihan kaiken itse. Mutta ehkä se inspiraatio tästä palailee pikkuhiljaa, tämä marjapaistos on siitä selkeä merkki.

Sain muuten myyntitavoitteeni tuossa hetki sitten täyteen, eli omakustanne-salaattikirjojani on myyty yli 100 kappaletta, jee! Lisääkin saa ostaa ;)


Mutta asiaan. Eli siihen että kotimaiset mansikat ovat vihdoin täällä! Talven aikana jos erehtyy syömään niitä ei-minkään-makuisia jättimäisiä tuontimansikoita, pääsee aivan unohtumaan miten uskomattoman makealta tuore kotimainen mansikka maistuukaan. Ihan kuin karkkia!

Kesän yksi mutkattomimmista herkuista on marjoista syntyvä uunipaistos. Mansikoiden sekaan sopii hyvin myös sesongin muut marjat ja hedelmät. Vadelmien ja paikoin mustikoidenkin kypsyminen on tänä vuonna monta viikkoa myöhässä, mutta kirsikat ja nektariinit (ja aprikoosit myös) ovat onneksi vielä hetken parhaimmillaan.

Eli ei muuta kuin kaikki samaan astiaan pähkinä-kauramurun kanssa ja uunin kautta suuhun. Tarjoile paistos esimerkiksi lempijäätelösi kanssa.


Mansikka-kirsikka-nektariinipaistos (gluteeniton, vegaaninen)

2 dl mansikoita
2 dl kirsikoita
2 dl nektariineja
(tai muita valinnaisia marjoja ja hedelmiä)
1 rkl kookossokeria
1 rkl perunajauhoa
puserrus sitruunanmehua

1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä (tai muita pähkinöitä)
1 dl mantelijauhoa
2–3 rkl kookossokeria (maun mukaan)
2 rkl sulaa kookosöljyä (tai ei-vegaaniseen versioon voita)
ripaus suolaa

tarjoiluun: esim. (vegaanista) jäätelöä 

Pilko marjat ja hedelmät pienemmiksi paloiksi. Sekoita joukkoon sokeri, perunajauho ja sitruunanmehu. Laita seos uuniastian pohjalle (käyttämäni astian koko oli n. 18x22 cm, jos paistoastiasi on suurempi, lisää hieman ohjeen raaka-aineiden määrää).

Rouhi pähkinöitä hieman pienemmäksi. Sekoita mantelijauhon, kaurahiutaleiden, sokerin ja suolan kanssa. Sokerin määrää voi säätää sen mukaan, miten makeasta pidät (maistele seosta). Sekoita lopuksi joukkoon sula öljy tai voi. Kaada ja tasoittele seos marjojen päälle.

Paista 180-asteessa n. 20 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Varo etteivät pähkinät pääse palamaan (pieni ruskistuminen on ok). Tarjoile paistos hieman viilentyneenä esim. jäätelön kanssa.

SHARE:

perjantai 21. heinäkuuta 2017

KESÄÄ ETSIMÄSSÄ KREIKASSA


Jos ei kesä ei tule tänne, niin pitää ilmeisesti lähteä kesän perään muualle. Vai olenko ainoa jonka mielestä kulunut kesä on säiden puolesta surkein naismuistiin.

Kävin lataamassa noin viikon verran aurinkoenergiaa Kreikassa (ja lyhyesti myös Albaniassa), toisin täytyy todeta että kelit olivat jopa vähän turhankin hikiset – parhaimmillaan (vai pahimmillaan) päivälämpötila saavutti 43-astetta ja yölläkään ei kovasti menty alle 30-asteen. Viimeisen päivän sateisuus ja 27-asteen lämpö tuntuikin sitten verrattain jopa kylmältä.

Kreikassa olen vieraillut aiemmin Santorinilla ja se oli mukava matka. Tämän reissun kohdalla tein jotain elämäni ensimmäistä kertaa: varasin nimittäin pakettimatkan! Ihan kuulkaas Tjäreborgin paketin, johon sisältyi lento ja huoneistohotelli. No käytännössä tässä ei ollut omatoimimatkaan muuta eroa, kuin että lento ja hotelli tulivat saman lafkan kautta ja kentältä oli bussikuljetus majoituspaikkaan.

Alunperinhän tarkoitus oli lentää ensin Ateenaan ja ottaa sieltä lautta Parokselle ja Naxokselle, mutta sitten totesinkin että en jaksa nyt yhtään ylimääräistä säätöä. Joten mukavuus voitti ja Pargan paketti napsahti nettikaupan ostoskoriin.



Ja täytyy sanoa että kohdevalinta oli onnistunut. Vähän etukäteen jännitin millaiseen turistirysään olen menossa, mutta Pargan kylä olikin oikein leppoisa tapaus. Turisteja on toki paikalla näin kesällä aika paljon (pääosin Pohjoismaista, mutta myös Etelä-Euroopasta ja ihan muualta Kreikastakin), mutta kaupunki ei ole rakennettu pelkästään turismin varaan vaan sitä paikalliselämää löytyy myös. Ja maisemat ovat myös mitä kauneimmat, täydellistä postikorttimateriaalia.



Meidän majapaikkamme oli Villa Apollo Valtos-rannan puolella. Voin suositella majoitusta lämpimästi, majatalon pitäjä on oikein ystävällinen nainen. Ainoa miinus tulee respan puuttumisesta, eli jos esim. keskellä yötä tulisi jokin tarve, henkilökuntaa ei ole paikalla. Myöskin ilmastoinnista laskutettiin erikseen, mikä oli vähän ärsyttävää.

Valtos on pitkä hiekkaranta, mutta varsinainen Pargan kylä on kukkulan toisella puolella. Sinne kävelee noin puolessa tunnissa reipasta ylämäkeä, mikä sinällään ei ole paha rasti, mutta helteessä toki aiheuttaa extrahikoilua. Valtoksen rannalta pääsee kylään myös vesitaksilla (2€/suunta) mikä onkin ihan näppärä keino liikkua, mikäli ylimääräinen kuntoilu ei nappaa. Kannattaa kuitenkin kiivetä kukkulalle ainakin kerran ja kierrellä linnoituksen raunioilla, sieltä on nimittäin ylivoimaisesti parhaat näkymät lähiympäristöön.

Pargassa on Valtoksen ja kylän oman rannan (Krioneri) lisäksi myös muutamia muita rantoja, mutta näitä emme ehtineet tsekkaamaan kun päätimme ensimmäisen päivän jälkeen haalia ohjelmaamme useamman päiväretken.


Kävimme mm. Corfun saarella (se kylä ihan ok mutta ei kovin kummoinen, saari on muualta varmaan kivempi), Albanian puolella (kauniita maisemia: jylhiä vuoria ja niiden välissä sijaitsevia järviä, kuva yllä) ja Meteorassa. Näistä viimeisin on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen, aivan huikea paikka jonka olemassaolosta en ollut edes koskaan aiemmin kuullut.



Meteora on siis alue, jossa on useita majesteettisen korkeita kalliomuodostelmia. Aikojen saatossa useamman kallion päälle on rakennettu ortodoksimunkkiluostareita, ja näistä kuusi on vielä jäljellä. Vierailimme isoimmassa eli Great Meteoron Monasteryssa. Paikka saa jälleen ihmettelemään ihmisten kunnianhimoa ja hulluuttakin mitä tulee rakennelmiin ja niiden lokaatioihin. Iso suositus!



Kreikasta ei tietenkään voi puhua mainitsematta ruokaa. Se kun on kaikkialla pääosin todella hyvää. Viime Kreikan matkalla söin joka päivä lounaaksi fetasalaatin, ja samalla linjalla jatkettiin tälläkin kertaa.

Eri ravintoloissa on hieman erilaisia versioita klassisesta kreikkalaisesta salaatista, mutta peruspohja (kypsät ja ihanan makeat tomaatit, kurkku, oliivit, punasipuli, vihreä paprika ja feta reilussa oliiviöljyssä uitettuna) on melko muuttumaton. Normaalisti en tykkää syödä samanlaista ruokaa peräkkäisinä päivinä, mutta jostain syystä tämä kreikkalaisten fetasalaatti ei ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut mitään kyllästymisen tunteita. En sitten tiedä miten kävisi jos kokeilisi syödä sitä kuukauden putkeen..


Kannattaa ainakin testata: erilaisia lämpimiä ja kylmiä alkupaloja. Yksi suosikeistani on kefalotyri-juusto, erityisesti kuumennettuna annoksena joka tunnetaan nimellä saganaki. Lisäksi mm. paahdettu munakoiso ja tsatsiki ja muut ihanat tahnat ovat todellista herkkua. Unohtamatta mereneläviä kuten kalmareita, mustekaloja ja muita kaloja. Moussakaa tuli myös maistettua ja tätä ajattelin kokeilla vegeversiona kotonakin.

Kuten mainittua, ruoka on kaikkialla vähintäänkin ok. Erikseen nostan kuitenkin Valtoksen suuntaan ylhäällä rinteessä sijaitsevan Taverna Stefanos -ravintolan, jossa on äärimmäisen ystävä palvelu ja herkullista ruokaa. Täällä ei kukaan pyöristele loppulaskuun hintoja ylöspäin, tai laskuta leivästä vaikka erikseen pyysit että ei sitä leipää kiitos (sitäkin tuli nähtyä). Paikkaan on melkein aina pieni jono, mutta odottaminen kannattaa. Ainoastaan viini on paikassa pahaa, mutta se nyt pätee mielestäni kreikkalaiseen viiniin ylipäätään.


Pargaa suosittelen rentoa lomailua kaipaaville ihmisille, ja halutessa paikasta pääsee monipuolisesti retkille noiden edellä mainittujen lisäksi myös lähistön muille saarille. Mikään bilepaikka kylä ei tosiaan ole, mutta se sopi ainakin itselleni paremmin kuin hyvin.

Vähän ne Egeanmeren puoleiset saaret kyllä vielä houkuttelisivat, joten eiköhän ainakin yksi Kreikanmatka ole vielä tulevaisuudessa tiedossa.
SHARE:

maanantai 10. heinäkuuta 2017

TSEKIN YLLÄTTÄVÄT HELMET


Otsikko ei viittaa Prahaan, kaupungin kauneus tuskin on yllätys kenellekään.

Mutta monikaan ei varmaan tiedä, että etelä-Tsekeissä on useita viehättäviä pikkukaupunkeja, jotka hyvin vetävät vertoja monille kuuluisimmille alueille esimerkiksi Ranskan ja Italian maaseudulla.

Tsekki jaetaan kahtia: itäpuolen Bohemiaan (joka sisältää myös Prahan) ja länsipuolen Moraviaan. Bohemian puolella tunnetuin kohde Prahan ulkopuolella on Český Krumlov, mutta viime viikkoinen matkamme vei tällä kertaa etelä-Moraviaan, lähelle Itävallan rajaa Znojmon ja Mikulovin kyliin.

Mikulov

Bohemian ja Moravian suurin ero on siinä että Bohemiassa olut on kingi, Moraviassa taas viini. Etelä-Moravia onkin todella kukoistava viinialue, ja erityisesti paikalliset rosé- ja valkoviinit ovat erinomaisia eivätkä häviä maussa esim. italialaisille tai saksalaisille viineille. Ihmiset tsekkien ulkopuolella eivät yleensä tätä tiedä, joten alueella on hyvin vähän ulkomaalaisia turisteja (poislukien itävaltalaiset vierailijat joita on jonkin verran).

Znojmo 

Ja parasta on tietysti hinta. Praha ei ole enää kovin edullinen kaupunki turistinäkökulmasta – vierailin kaupungissa viimeksi kymmenisen vuotta sitten kengännauhabudjetilla ja hintataso on noussut sen aikaisesta reilusti. Mutta vähemmän tunnetut pikkukaupungit eivät tee isoa lovea matkakassaan.

Oluthan toki on halpaa joka puolella tsekkejä, pieni tuoppi laadukasta pilsneriä maksaa noin euron ja iso puolitoista euroa. Itse en kuitenkaan oluesta juurikaan välitä joten viinialue oli sikälikin kiinnostavampi kohde.


Alunperin tarkoituksemme oli harrastaa matkalla myös patikointia, mutta Prahassa sattunut epäonninen kohtaaminen katukivetyksen kanssa ja sen seurauksena puoliksi irtilähtenyt varpaankynsi tarkoitti sitä, että kaikki kävely oli pakko jättää aika minimiin. Myöskään pyöräillen tapahtuvat kierrokset viinitiloissa piti unohtaa.

Mutta onneksi niitä viinitiloja löytyi ihan kylän keskustastakin. Yksi upeimmista oli Znojmossa sijaitseva, kirkon takaa alkavan jokilaakson jyrkästä rinteestä löytyvä Lahoferin viinipuutarha (kuvat yllä ja alla). Aurinkoisella säällä laakson seinämästä nouseva terassi on aivan fantastinen spotti, ja maistelulasillinen (5cl) laadukasta viiniä maksaa keskimäärin 50 senttiä!


No entäs ruoka sitten.

Prahassa kävimme matkan ensimmäisenä iltana suositussa paikallisravintolassa nimeltä Lokál. Paikan interiööri oli aika kiva (vähän sellainen hipsterihtävän kantiinimainen) ja olut ilmeisesti huippulaatua, mutta ruoka taasen.. Lähinnä kuivia lihaklönttejä ison kastikelammikon keskellä, oheen tuli jotain kermavaahtohässäkkää ja sivuruoaksi tilaamani perunasalaatti oli valtava keko majoneesimössöä. Tämä olisi ollut ok jos maku olisi ollut kohdillaan, mutta aika valjuksi jäi elämys. Tilannetta ei varsinaisesti parantanut meille äyskinyt tarjoilija, jonka kipakkuus alkoi kyllä lähinnä naurattamaan. Teimme vielä myöhemmin toisen yrityksen syödä perinteistä tsekkiruokaa, mutta jälleen kuiva liha perunamätöllä jätti kylmäksi. Emme tämän jälkeen yrittäneet enää syödä tsekkiruokaa.


Muutaman paikan voin tosin nostaa suositeltavaksi. Znojmossa kasvisravintola Na Věčnosti tarjoili ainakin maukkaat ja edulliset risotot. Paikasta saa myös päivittäin vaihtuvaa lounasta noin 4 euron hintaan.

Prahassa parhaat kokemukset olivat kahvila Atriumissa (aamupalaa ja lounasta). Esim. yläkuvan erinomainen versio caprese-salaatista, herkullinen gazpacho ja itsetehty minttu-lemonade maksoivat yhteensä n. 10€.

Toinen Prahan ässäkokemus oli La Bottega Linkan illallinen, jonka savustettu turska-annos (kuva alla) oli niin herkullinen että teki mieli nuolla lautanen. Annos oli ylivoimaisesti reissun kallein (n. 17€), mutta täysin sen arvoinen. Eikä tietysti kotimaan hintoihin verrattuna edes kallis.


Suosittelen silti lämpimästi vierailemaan tsekeissä myös Prahan ulkopuolella. Paras tapa liikkua paikasta toiseen on bussit, joista useimmat ovat erittäin hyvin varusteltuja. Yhdellä bussimatkalla bussissa oli mm. jokaisella matkustajalla oma screeni mistä katsoa uusia elokuvia vähän samaan tapaan kuin lentokoneissakin.

Yksi varoituksen sana tosin: pikkukaupungeissa on pikkukaupunkien meininki ainakin mitä tulee aukioloaikoihin, eli kaupat saattavat mennä kiinni jo neljän aikoihin ja ravintoloiden aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen. Elämänmeno on muutenkin hieman hitaampaa ja rennompaa kuin turistien täyttämässä suurkaupungissa, mutta hyvä niin.
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig