Syötävän hyvä: toukokuuta 2017
Tietoa mainostajalle ›

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

SYÖTÄVÄN HYVÄT SALAATIT: MELKEIN WALDORF (GF, V)


Tässä vielä toinen resepti testattavaksi Syötävän hyvät salaatit -kirjastani.

Klassinen waldorfin salaatti sisältää yleensä omenaa, lehtiselleriä ja saksanpähkinää majoneesikastikkeessa. Itse en ole ainakaan toistaiseksi erityisen hyviä ystäviä sellerin kanssa, joten omassa versiossani on sen tilalla rapeaa kaalia. Saksanpähkinät vaihdoin paahdettuihin hasselpähkinöihin, joista tulee ihanan aromikas lisä salaattiin. Ja kokonaisuus pysyy raikkaana korvaamalla osan majoneesista jogurtilla. Näillä muutoksilla annosta voinee kutsua melkein waldorfiksi.

Vegaaninen versio syntyy käyttämällä kasvijogurttia ja vegaanista majoneesia, näitä tuotteita löytyy nykyään helposti hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Melkein waldorf

200 g (varhais)kaalia tai punakaalia, tai 100 g molempia
2 omenaa: 1 makea (esim. red delicious) ja 1 hapan (esim. granny smith)
1 dl hasselpähkinöitä
1 dl viinirypäleitä
1/2 dl kuivattuja karpaloita


Jogu-majokastike

2 rkl turkkilaista jogurttia (tai maustamatonta kaura/soijajogurttia)
2 rkl majoneesia (tai vegaanista majoneesia)
1 tl sitruunanmehua
1/2 tl kookosnektaria tai muuta nestemäistä makeutusta 


Paahda hasselpähkinöitä uunissa 160-asteessa n. 10 minuuttia. Pähkinät saavat tummua kunnolla, mutta tarkkaile etteivät ne pääse palamaan. Kuoret lähtevät helposti paahtuneesta pähkinästä sormin hieraisemalla.

Leikkaa omenat ja kaalit ohuiksi siivuiksi ja puolita rypäleet.

Vispaa kastikeen ainekset sekaisin ja sekoita kaalien, omenoiden ja karpaloiden kanssa. Ripottele päälle kevyesti murskatut hasselpähkinät.

****

E-kirja on myynnissä 14 euron hintaan täällä: >>> Syötävän hyvät salaatit <<<

Kirja sisältää yhteensä 45 eri reseptiä salaatteja, kulhoruokia, tahnoja ja naposteltavia. Kaikki kirjan reseptit ovat (luontaisesti) gluteenittomia, ja sopivat (lakto-ovo) kasvissyöjille. Noin puolet resepteistä sopii tai tai on sovitettavissa myös vegaaneille. Sivuja kirjalla on 92.

torstai 25. toukokuuta 2017

SYÖTÄVÄN HYVÄT SALAATIT: VESIMELONI-FETA-PERUNASALAATTI


Tässäpä maistiaisiksi yksi vaikkapa kesäiselle piknikille sopiva resepti uudesta kirjastani.

Ei varmaan ole montaa asiaa joiden maku ei paranisi paahtamalla, ja peruna ei ole poikkeus tästä. Vesimelonin ja fetan yhdistelmä on klassisen raikas kesämakupari, ja perunaa tuo annokseen lisää ruokaisuutta. Paahteinen kastike seesamöljyllä ja pienellä chiliripauksella tekee sen viimeisen silauksen.

Salaattiin sopii hyvin kauden uudet perunat (kun olet ensin syönyt yhden satsin ihan vain keitettynä ja voisulalla maustettuna), mutta voit toki käyttää mitä vain perunoita.

Vesimeloni-feta-perunasalaatti
500 g (uusia) perunoita
500 g vesimelonia
100 g vuohen/lampaanmaitofetaa
rapsakoita salaatinlehtiä, esim. romaine
tuoretta vahvaa minttua 

1–2 rkl seesaminsiemeniä

Paahteinen kastike
3 rkl seesamöljyä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1 tl hunajaa
pieni ripaus chilijauhetta

Pese perunat ja taputtele ne talouspaperilla kuivaksi. Puolita perunat ja laita ne leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Ripottele päälle hieman öljyä ja suolaa. Paahda 225-asteessa n. 30 min perunoiden koosta riippuen, kunnes pinta muuttuu hieman rapeaksi.

Kuutioi vesimeloni ja murustele feta. Revi salaatinlehdet pienemmiksi ja silppua minttu.

Vispaa kastikkeen ainekset yhteen ja sekoita muiden salaatin ainesten kanssa sekaisin. Ripottele päälle lopuksi seesaminsiemeniä.

****

E-kirja on myynnissä 14 euron hintaan täällä: >>> Syötävän hyvät salaatit <<<

Kirja sisältää yhteensä 45 eri reseptiä salaatteja, kulhoruokia, tahnoja ja naposteltavia. Kaikki kirjan reseptit ovat (luontaisesti) gluteenittomia, ja sopivat (lakto-ovo) kasvissyöjille. Noin puolet resepteistä sopii tai tai on sovitettavissa myös vegaaneille. Sivuja kirjalla on 92.

perjantai 19. toukokuuta 2017

OHO TEIN KIRJAN: SYÖTÄVÄN HYVÄT SALAATIT

Onko mahdollista tehdä hieman alle satasivuinen (e-)kirja reilussa kahdessa kuukaudessa? Kyllä on, jos vain laittaa kaiken tarmonsa (ja suurimman osan vapaa-ajastaan) projektiin.

Pyörittelin joskus tammikuussa mielessäni ajatusta salaattikirjan teosta, salaatit kun ovat lempiruokaani ja olen jo pidempään halunnut levittää salaattien ilosanomaa myös kootusti yksissä kansissa eteenpäin. Koska kuten varmasti tiedättekin, salaatit voivat olla niin paljon enemmän kuin sitä vihreää lehteä + tomaattia + kurkkua.

Ajattelin myös, että kevät olisi varmaan aika hyvä ajankohta julkaista tämän tyyppinen kirja. Sitten unohdin koko jutun pariksi kuukaudeksi.

Maaliskuun toisella viikolla taloyhtiössämme oli remontti-info, jossa selvisi että julkisivuremppa ei alakaan kesällä vaan jo muutaman viikon päästä! Ja ikkunoiden eteen tulee vanerit huhtikuun puolella, eli kuvausvalolle voi siinä kohtaa sanoa hyvästit. Sanotaan että pakko on joskus se paras motivaattori, ja se piti kyllä tässä kohtaa erittäin hyvin paikkansa. Vähän teki tiukkaa, mutta muutamassa viikossa sain kokattua ja kuvattua kirjan kaikki reseptit. Poimin lisäksi muutaman suosikkireseptin ja -kuvan blogin arkistoista mukaan, mutta ylivoimaisesti suurin osa sisällöstä on ennen julkaisematonta materiaalia.

Koska olen tällainen minä ite -tyyppi, tein kuvaamisen ja tekstien lisäksi myös kirjan muun visuaalisen suunnittelun ja taiton. Tästä minulla oli onneksi jo kokemusta yhden kirjaprojektin verran, joten tämä vaihe meni suhteellisen kivuttomasti.

Ja tadaa, lopputuloksena syntyi 45 reseptiä, sisältäen niin salaatteja, kulhomaisempia ruokia, paljon erilaisia tahnoja/dippejä, naposteltavia, sekä kaksi leivän ohjetta. Kantava teema resepteissä on ruokaisuus - salaatista pitää nimittäin lähteä nälkä.

Kaikki kirjan reseptit ovat (luontaisesti) gluteenittomia, ja sopivat (lakto-ovo) kasvissyöjille. Noin puolet resepteistä sopii tai tai on sovitettavissa myös vegaaneille. Sivuja kirjalla on 92.

Kirja on myynnissä 14 € hintaan verkkokaupassa:


Olen todella kiitollinen mikäli päätät tukea omakustanneprojektiani ostoksella. :)
Julkaisen Instramissa ja blogin Facebook-sivuilla seuraavien viikkojen aikana kuvia kirjasta, jos olet kiinnostunut seuraamaan niin tilit löytyvät seuraavasti – Instagram: @lottaviitaniemi ja Fb: Syötävän hyvä.

Edit: arvonta suoritettu! Voitto meni nimimerkille -Liisi-.

Arvon myös yhden Syötävän hyvät salaatit -kirjan lukijoiden kesken.

Osallistu arvontaan kommentoimalla mikä on oma lempisalaattiraaka-aineesi. Itse olen tykästynyt todella paljon erilaisiin kaalityyppeihin, suosikkini juuri nyt on ohueksi leikattu varhaiskaali.

Muista jättää kommenttiin mailiosoite (mikäli et ole kirjautunut kommentoija) niin saan voittajan nopeasti kiinni. Kilpailu on voimassa 22.5 klo 12 asti. Onnea kisaan!

maanantai 15. toukokuuta 2017

PUURON UUSI AIKA: LAKUPUUROA SITRUUNAKERMALLA (GF, V)


Tänä keväänä on selkeästi pientä puurobuumia ilmassa. Aiemmin ehti jo ilmestyä Anni Kravin Hyvää kaunista -puurokirja, ja nyt uutena tulokkaana julkaistiin Tuulia Järvisen ja Tiina Strandbergin Puuron uusi aika.

Tuulia on tuttu mainion Wellberries-blogin takaa ja Tiina pyörittää mm. supersuosittua My Berry Forest -Intagramtiliä. Molemmat suosivat gluteenitonta, kasvipohjaista reseptiikkaa.

Kuten Annin kirjassa, tässäkin repertuaari laajenee aika paljon puuroja laajemmalle. Kirjasta löytyy mm. makeiden ja suolaisten tavallisten puurojen ja tuorepuurojen lisäksi mm. raakavanukkaita, jogurtteja, keksejä, vohveleita ja muita herkkuja, joissa on kekseliäästi hyödynnetty puuronjämiä.

Itsehän olen täysin kirjan kohderyhmää, joten arvatenkin pidin teoksesta kovasti! Taisin ensimmäisellä selauskerralla korvamerkitä lähemmäs kymmenen ohjetta myöhempää testausta varten, ja pelkästään jo kuvia selatessa vesi herahti kielellä useasti. Kiitosta annan myös siitä, että useimmat kirjan annoksista ovat aika ruokaisia eivätkä pelkästään välipalamaisia pikkuherkkuja.

Suurena lakufanina halusin heti testata lakritsipuuroa. Aiemmin olen tehnyt puuroa lakritsihillolla, mutta tässä mennään vielä askel pidemmälle ja lisätään se lakujauhe suoraan itse puuroon. Oheen tulee ihanan kirpeää sitruunakermaa ja herkullisia lakritsipähkinöitä, joten tämä kokonaisuus oli kyllä alusta loppuun suorastaan taivaallista. Toki laskisin tämän ennemmin viikonlopun makeaksi herkuksi kuin varsinaiseksi arkipuuroksi, mutta jos viikonloppuna ei voi herkutella niin milloin sitten.

Kvinoa puurossa takaa sen, ettei ihan heti tule uudestaan nälkä, ja samalla puuro saa hieman enemmän purutuntumaa. Ja mainitsinko jo miten hyvää tämä oli. Siis niin hyvää, tee heti!


Lakritsipuuroa, sitruunakermaa ja lakupähkinöitä (2 annosta)

Puuro
1 dl kvinoaa
1 dl puhdaskaurahiutaleita
2 1/2 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
3 tl kookosnektaria
2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl suolaa

Sitruunakerma
1 dl jähmettynyttä kookosmaitoa (jähmetä yön yli jääkaapissa)
1 rkl sitruunamehua
2 tl kookosnektaria
1/2 tl kurkumaa (väriksi)

Lakupähkinät
1/2 dl cashwepähkinöitä
2 tl kookosöljyä
1 tl kookosnektaria
1/2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele kvinoa. Kiehauta puuron nesteet kattilassa ja lisää joukkoon kvinoa + kaurahiutaleet. Keittele kannen alla miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää mausteet, sekoita ja anna hautua vielä muutama minuutti.

Valmista kerma vispaamalla jähmeä kookosmaito ja muut ainekset sekaisin kuohkeaksi vaahdoksi. Anna kerman tekeytyä jääkaapissa.

Pilko pähkinät. Lämmitä öljyä pannulla ja lisää mausteet. Lisää pähkinät ja paahda sekoitellen kunnes pähkinät ovat saaneet hieman väriä.

Tarjoa puuro lämpimänä sitruunakerman ja lakupähkinöiden kanssa. Kerma luonnollisesti sulaa kuuman puuron vaikutuksesta mutta se ei makua haittaa.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

tiistai 9. toukokuuta 2017

KIKHERNE-SUKLAAHIPPUKEKSIT (GF, V)


Kyllä, luit oikein. Kikhernejauho se yllättää jälleen monipuolisuudellaan, tällä kertaa keksien raaka-aineena! Eikös tällöin voi oikeastaan puhua myös proteiinikekseistä tai jopa palkkarikekseistä. ;)

Pinnalta rapeita, mutta sisältä hieman pehmeitä – kuulostaa ihan oikeilta kekseiltä. Maun puolesta ei ainakaan pystyisi arvaamaan mitä on syömässä, valmiissa kekseissä kun ei ole kikherneen vivahdustakaan. Kaura tosin tekee sen, että koostumus on hieman välipalakeksimäinen, mutta ei huolta liian "terveellisestä" mausta, ohjeessa on sokeria sen verran että kyllä nämä ihan ns. normaaliin verrattavia keksejä ovat. Äidilleni menivät ainakin ihan täydestä läpi.

Oliiviöljy antaa kekseille oman vienon makunsa – toki mitä neutraalimpi öljy, sitä vähemmän makua (tai ei makua ollenkaan). Eli tässä kannattaa käyttää sellaista oliiviöljyä, minkä mausta itse pidät, öljyjen makujen vahvuuksissa kun on suuria eroja.

Ohjeesta tulee noin 9 kappaletta isohkoja keksejä, mutta raaka-aineiden määrän voi hyvin tuplata halutessaan.

***

Kikhernejauho-kaura-suklaakeksit (gluteeniton, vegaaninen)

1 dl kikherne- eli gramjauhoja
1 dl (gluteenittomia) kaurajauhoja* 
1 rkl leivinjauhetta

1 dl kookossokeria
1/2 dl oliiviöljyä

1 pellavamuna (1 rkl pellavansiemenrouhetta + 3 rkl vettä)
1–2 rkl kaura- tai mantelimaitoa tai muuta valinnaista maitoa
1/2 tl vaniljauutetta

n. 60 g mahdollisimman tummaa suklaata (väh. 70%) paloiksi rouhittuna
suolaa

* Kaurajauhoja voi myös tehdä itse blendaamalla kaurahiutaleita pieneksi jauheeksi.

Valmista pellavamuna sekoittamalla rouhe ja vesi yhteen, ja jätä tekeytymään noin viideksi minuutiksi.

Sekoita jauhot keskenään. Vispaa sähkövatkaimella sokeri ja öljy sekaisin. Lisää joukkoon pellavamuna, 1 rkl maitoa ja vaniljauute, ja sekoita mukaan jauhot. Jos taikina vaikuttaa liian murumaiselta, lisää toinen ruokalusikallinen nestettä. Sekoita lopuksi käsin taikinaan suklaahiput.

Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Muodosta taikinasta keksejä ja paista niitä leivinpaperin päällä 180-asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pinta on hieman tummentunut. Rouhi pintaan halutessasi hieman merisuolaa. Anna jäähtyä ja syö!

***

PS. Muita käyttötapoja kikhernejauhoille on mm. pizzapohja, vegaanin omeletti ja sämpylät. Monipuolinen kaveri siis!

Ohje adaptoitu kirjasta Chickpea Flour Does It All.

torstai 4. toukokuuta 2017

LONTOON JA BRIGHTONIN PARHAITA (RUOKA)PALOJA


Käväisin vapun yli minilomalla briteissä moikkaamassa siskoani, joka on Hastingsissä parhaillaan vaihdossa. Rendezvous tapahtui lempikaupungissani Lontossa, joka oli ihana niinkuin aina.

Viime Lontoon reissulla suosittelun arvoisiksi paikoiksi nostin mm. Camdenin Inspiral-ravintolan. Sittemmin paikka on sulkenut ovensa, mutta tilalle on auennut Camden's Canal Cafe, joka on ainakin sisustuksen ja ruokalistan perusteella täsmälleen samanlainen paikka. Hämmentävää. Ruoan laatua en voi kommentoida, sillä nappasin paikasta mukaan vain kahvin. Camdenissa kun ollaan niin (gf + vegan) jäätelö-sandwicheja ja muita herkkuja tarjoileva Cookies & Scream on aika must, ja täällä kävin jälkkärillä tälläkin kertaa.


Oivallinen uusi tuttavuus sen sijaan oli Notting Hillissä sijaitseva Farmacy. Välillä ns. terveysruoka voi olla hieman mössömäistä ja maultaan vaatimatonta, mutta täällä ei sorruttu kyseisiin helmasynteihin, vaan ruoka oli oikeasti ihan fantastisen hyvää – jokainen suupala oli täynnä makua ja erilaisia tekstuureita.

Syömäni meksikolaishenkinen brunssikulho sisälsi mm. idätettyä korianteririisiä, guacamolea, frijolea, tomaattichevicheä, salsaa, (vegaanista) ranskankermaa, purppuraa perunamuusia, maissilastuja ja chipotle-majoa. Juomaksi otin matcha-inkivääri tonicin. Ihana, ihana paikka! Ja myös hieman kallis, syömäni kulho + juoma maksoivat noin 28 euroa. Toistaalta ruoka piti erinomaisesti nälkää iltaan asti. Alue ylipäätään on toki Lontoon hintavimmasta päästä, mutta suosittelen silti kävelemään Westbourne Grove -katua päästä päähän, sieltä nimittäin löytyy Farmacyn lisäksi vieri vierestä toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä ravintoloita.


Mainitsenpa myös yhden ei-niin-suositeltavan kokemuksen. Hemsleyn sisarusten pitämä Hemsley + Hemsley -ruokablogi on hieno tapaus, mutta heidän suht tuore kahvilansa Selfridgesin yläkerrassa oli pettymys. Tilasin mustapapuburgerin pellavansiemensämpylällä, ja vaikka maut sinällään olivat ihan ok, burgeria vaivasi kauttaaltaan aivan liian kuiva koostumus. Lisukkeena tarjoiltu coleslaw-tyyppinen raaste (ilman kastiketta!) ei auttanut asiaa. Voi olla että joku muu annos olisi maistunut paremmin, mutta yhden kokemuksen perusteella tässä on mielestäni tyyppiesimerkki ravintolasta, jossa on menty terveellisyys edellä samalla kun maku hieman kärsii.


Olen vieraillut Lontoossa yli kymmenen kertaa ja asunutkin paikassa useamman vuoden. Silti muu Englanti on jäänyt itselleni jostain syystä melko vieraaksi. Mutta nyt kun ajelin junilla sinne tänne, huomasin miten kaunista englantilainen maaseutu itse asiassa onkaan. Ja pienemmät kylät voivat parhaimmillaan olla aika hurmaavia.

Tästä hyvä esimerkki on Hastingsin suloinen, kahden korkean kukkulan välissä sijaitseva pikkukaupunki. Merenrannalla sijaitsevassa kalastajakaupungissa kun ollaan, niin fish & chipsien käryä ei oikein voi välttää. Britit kohtelevat rantakaupunkejaan lomanviettopaikkoina, joten kalapikaruoan lisäksi jäätelö-, donitsi- ja karkkikojut dominoivat rantakatuja. Paikan ruokatarjontaan ehdin tutustua vain pintapuolisesti, mutta kiinnitin huomiota siihen, että melkein joka paikassa mainostettiin erikoisruokavaliovaihtoehtoja. Esimerkiksi pienissäkin kahviloissa olisi ollut helppo saada kauramaitoa kahviinsa (tai englantilaiseen tyyliin teehensä).


Tämä sama koski oikeastaan Brightonia myös, joka on Hastingsin hieman isompi ja boheemimpi serkku. Brightonissa suosittelen kahta paikkaa: ensimmäinen on pizzeria, jonka koko valikoima on vegaanista. Suurin osa Purezzan tuotteista on mahdollista saada myös gluteenittomana. Itse testasin vähän tylsästi paikan raakapizzaa, joka oli oikein hyvää, mutta hieman meinasi iskeä annoskateus ns. normaaleja pitsoja silmäillessä. Ensi kerralla siis jotain sellaista. Jälkkäriksi olisi saanut myös mm. Oreo-pitsaa!


Toinen erinomainen paikka on Terre à Terre, joka on enemmän fine dining -tyyppinen kasvisravintola. Tämmöinen paikka puuttuu ehdottomasti Helsingistä! Minulla ei ollut ihan hirveä nälkä, joten tilasin vain yhden ruoan, mutta millaisen annoksen. Aivan järkyttävän hyvää miso-inkivääri-tahinimaustettua munakoisoa ja savutofua vartaassa, edamame-wasabi-pestoa, wakamesalaattia ja puffatusta riisistä valmistettuja norimaustettuja keksejä. Hämärässä otettu kuva ei valitettavasti tee oikeutta annoksen kauniille ulkonäölle. Hintaluokkakaan ei ole paha, pääruoat maksavat täällä n. 19 euroa. Pelkästään jo tämän annoksen takia voisin matkustaa takaisin Brightoniin milloin vain.

Sain myös suosituksia muutamasta raakaherkkujakin tarjoilevasta kahvilasta, mutta valitettavasti molemmat The Plant Room ja Eat Naked olivat jo ehtineet sulkea ovensa kun ehdin paikalle. Kannattaa tosiaan huomioida että Lontoon ulkopuolella kaupat ja kahvilat menevät kiinni suhteellisen aikaisin, usein viimeistään kuudelta, ja monet paikat ovat sunnuntaisin kiinni kokonaan. Itse olin paikalla vielä bank holidayna, niin harmillisesti en päässyt tutustumaan kaupungin palveluihin niin hyvin kuin olisin halunnut. Mutta tässäpä lisää syitä palata kaupunkiin.