Syötävän hyvä: 2017
Tietoa mainostajalle ›

tiistai 19. syyskuuta 2017

KAUPUNGIN PARAS (MYÖS GLUTEENITON) LEIPÄ LÖYTYY LEVAINISTA


Kun sain kutsun illalliselle Levainiin, olin ensin hieman skeptinen. Kannattaako minun mennä hapanjuurileivästään tunnettuun leipomoon syömään. Sain kuitenkin takaisin viestiä että kannattaa ehdottomasti tulla, Levainissa ollaan erikoistuttu myös gluteenittomaan leivontaan! Tämäpä iloinen yllätys.

Toinen yllätys oli se, että paikka ei olekaan pelkkä leipomo, vaan yhdistelmä kortteliravintolaa ja leipomoa. Paikasta saakin kaikenlaisia annoksia aamupalasta lounaaseen (mm. salaatteja), ja illallisellekin löytyy useita vaihtoehtoja. Drinksullekin sopii pistäytyä.

Mutta palataan niihin leipomotuotteisiin. Harmittavan usein ravintoloissa tarjoiltava gluteeniton leipä on (edelleen) koostumukseltaan aika sahanpurumaista, ja erityisesti kaupan valmiit leivät ovat täynnä vaikka mitä epämääräisyyksiä joita ei tee mieli laittaa suuhunsa. Tästä ei kuitenkaan Levainissa ole huolta. Kaikki leivät leivotaan paikan päällä ja gluteenittomat tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Ja maku ja koostumus ovat aivan erinomaisia, kenties parhaita mitä olen maistanut!


Vai mitä sanotte näistä: taustalla näkyvä, syntisen rasvainen (ja täten luonnollisesti superherkullinen) Egg Sanchwich eli munahampurilainen, joka  sisältää kananmunaa, cheddaria, shirachakastiketta, paahdettua briossia, sekä valinnan mukaan joko pinaattia, pekonia tai makkaraa.

Etualalla taas on vuokaleipä, jonka päällä keko karamellisoitua sipulia, munakoisoa, uunikuivattua tomaattia, mozzarellaa ja pestoa. Annoksen (Monte Rosso) saa toki myös perinteisenä versiona eli kinkku-juustotäytteellä, ja se taitaakin olla paikan ns. signature dish.

Listalta tilattaessa kyseiset leivät ovat isompia kooltaan, eli käyvät jo yksinään pienestä ateriasta.



Paikalle kutsuttu pieni bloggaajajoukkomme pääsi testaamaan myös Bread Service -nimistä jaettavaa annosta yhdistettynä Charcuterieen, eli pöytää täynnä kaikkea herkullista kuten: ryytisinappia, marinoituja oliiveja, paahdettuja manteleita, kurkumahummusta, muhammaraa, pikkelöityjä kasviksia, ja erilaisia juustoja ja leikkeleitä. Ja niitä leipiä.

Itse sain vielä erikoisuutena korillisen gluteenittomia leipiä ja siemennäkkäreitä. Aivan älyttömän herkullisia! Utelin paikan itseleivotun gluteenittoman leivän raaka-aineita, ja se sisältää kuulemma sekoituksen durra-, maissi-, riisi- ja perunajauhoja. Tarkempi resepti jääköön salaisuudeksi.

Jälkiruoaksi tuli vielä erikoisruokavalioystävällinen juustokakkupalanen, jonka pohja on kauracrumblea ja vegaaninen täyte sisältää mm. kookoskermaa ja tofuttia (eli soijapohjaista tuorejuustoa).


Tietysti Levain on myös täydellinen valinta niille, jotka vehnää sietävät.

Juureen leivottua uunituoretta leipää saa koko päivän, ja viimeinen leipä tulee uunista ulos iltapäivällä. Eli esimerkiksi töiden jälkeenkin on mahdollista käydä nappaamassa mukaan tuoretta leipää kotiinsa, ainakin niiden jotka asuvat Punavuoressa.

Paikan ykköstuote The Levain eli vehnäjuureen leivottu hapanjuurileipä ei sisällä hiivaa, ja se saattaa sopia myös niille jotka normaalisti saavat vehnätuotteista vatsaoireita. Tiskiltä löytyy myös mm. pastéis de nataa (tästä ei valitettavasti ole gluteenitonta versiota, nyyh) ja kaikenlaista muutakin herkkua, kaikki pieteetillä valmistettuna.

Kannattaa huomioida että gluteenittomat tuotteet leivotaan samassa tilassa muun leivän kanssa, eli erittäin herkille ne eivät sovi.

Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin että suosittelen lämpimästi testaamaan tämän Punavuoren helmen, olet sitten erikoisruokavaliolla tai et.


Illallinen saatu blogin kautta.

perjantai 15. syyskuuta 2017

PIENI SIENIOPAS JA YKSI SIENIPASTA (GF) + SIENISALAATTI


Ensimmäinen sieni jonka opin lapsena tunnistamaan oli karvarousku (tai tutummin karvalakki). Niitä kasvoi leikkimökin vieressä, joten sieniä ei voinut olla huomaamatta, niihin meinasi välillä suorastaan kompastua.

Kotitalomme vieressä oleva metsä oli siinä mielessä vähän yksipuolinen sienimetsä, että sieltä löytyi ainoastaan rouskuja. Ei koskaan edes yhden yhtä tattia, ja rouskuistakin suurin osa oli kangasrouskuja. Kyseinen sienilaji tuli siis paremmin kuin hyvin tutuksi, ja meni varmaan kauan ennen kuin aloin tunnistamaan metsässä muitakin sieniä.

Vaikka en varsinaisesti ole syksyihminen, vuodenajan yksi parhaita puolia eittämättä onkin sienestäminen. Siis silloin kun löydät sieniä, muutoin se on äärimmäisen turhauttavaa. Syksyn ensimmäinen sieniretki muutamia viikkoja sitten ei ollut kovin onnistunut: tuloksena 0 sientä. Seuraava retki mökkitontilla oli jo merkittävästi parempi, kun löytyi kourallinen herkkutatteja.

Ja nyt tämä viimeisimmän retken saldo oli jo aika hyvä, erityisen iloinen olen noista mustatorvisienistä, niitä kun on todella vaikea huomata maastosta. Nytkin kävi niin, että kyykistyin tarkastelemaan ihan eri sientä ja samalla bongasin vieressä noita mustilta roskilta näyttäviä torvisieniä. Ja samalla huomasin että seisoin parhaillaan osan päällä.


En ole (ainakaan vielä) mikään sienekspertti, ja lajirepertuaarini on edelleen kohtuullisen rajoittunut. Voisikin ottaa tavoitteeksi opetella joka syksy yksi tai kaksi uutta sientä poimittavaksi. Hyvä keino oppia lisää olisi myös käydä kokeneemman sienestäjän kanssa samoamassa metsiä, jos suinkin vain mahdollista.

Esittelen tässä nyt nämä muutamat sienet mitkä löysin viime retkellä. Näiden lisäksi tunnistan mm. erilaisia tatteja, suppilovahveron, lampaankäävän ja kantarellin, mutta niitä ei tällä metsäreissulla osunut kohdalle.

Pieni sieniopas saattaa saada jatkoa, mikäli onnistun löytämään tässä syksyn aikana lisää erilaisia sienilajeja. Mikäli sinulla on vinkkejä tai omia suosikkeja helposti tunnistettaviin ja hyviin ruokasieniin, kuulen niistä mielelläni. :)


Kangasrousku

Ehkä yksi yleisimmistä sienistä, itse kutsuisin jopa Suomen kansallissieneksi. Moni sienestäjä jättää tämän ja muut rouskut metsään, koska sieni vaatii ryöppäyksen, eikä se ole senkään jälkeen valtavan monikäyttöinen. Mutta rousku sopii kyllä erinomaisesti suolasieneksi tai sienisalaattiin, joten en väheksyisi sitä ollenkaan.

Sienisalaatissa kannattaa yleensä käyttää 1/3 kangasrouskua ja loput muita rouskuja, koska kangasrousku on keittämisenkin jälkeen hieman pippurinen maultaan. Sienisalaattia varten ryöppää kangassieniä ensin kiehuvassa vedessä vähintään 10 minuuttia, ja huuhtele sen jälkeen huolellisesti.


Haaparousku

Myös melko yleinen sieni. Kostealla säällä lakki on helposti aika limainen. Metsässä on useita muitakin harmaita rouskuja jotka menevät helposti sekaisin keskenään, mutta suurin osa niistä on syötäviä. Ainoan poikkeuksen tekee pahanmakuinen lakritsirousku, jonka erottaa haaparouskusta ainakin siitä, että haapiksen maitiaisneste on valkoista ja lakritsirouskun väritöntä.

Haaparousku alkaa nopeasti tummua poimimisen jälkeen, joten se kannattaa käsitellä aika nopeasti. Ryöppää sientä kiehuvassa vedessä n. viitisen minuuttia ja huuhtele huolellisesti.


Mustatorvisieni

Näitä mädäntyneiltä lehdiltä näyttäviä sieniä on erittäin vaikea bongata metsästä, mutta kun löydät yhden niin lähistöllä on todennäköisesti suuri joukko lisää sieniä. Nuoremmat yksilöt ovat selkeästi suppilomaisia (vähän kuin mustia suppilovahveroita), vanhemmiten lakkiin tulee lisää kokoa ja poimuisuutta.

Tosi hyvä sieni ihan vaikka vaan pannulla paistettuna, ja myöskin kuivattuna jolloin maku vahvistuu entisestään.


Rusko- ja vaaleaorakas

Orakkaat on helppo tunnistaa keltaisesta väristä ja lakin pillimäisestä alareunasta. Moni saattaa ensin luulla orakasta kantarelliksi, ja lähemmällä tarkastelulla pettyä, mutta ei kannata herätä orakkaita menemään (kuten huomasin että joku oli metsässä tehnyt). Orakkaista kannattaa poimia lähinnä pienempiä ja nuorimpia yksilöitä, koska sieni alkaa maistumaan hieman kitkerältä vanhentuessaan.

Nämä sienet paistoin mustatorvisienten kanssa pannulla, josta syntyikin aika perinteinen, mutta silti erinomainen pastakastike. Ohje löytyy alta.

**********

Sienisalaatti rouskuista

n. 1/2 l erilaisia rouskuja
1 pieni punasipuli
2 rkl smetanaa
suolaa
halutessa: pieni tilkka omenaviinietikkaa

Ryöppää ensin rouskut. Leikkaa tai hakkaa ne sen jälkeen pienemmiksi paloiksi.

Silppua sipuli. Jos vatsasi ei siedä raakaa sipulia, sipulisilppua voi pikaisesti kuumentaa esim. mikrossa, jolloin maku hieman pehmenee. Sekoita kaikki ainekset keskenään, maista ja lisää suolaa tarvittaessa. Itse kaipasin salaattiin myös hieman hapokkuutta, joten lisäsin tilkan etikkaa. Laita salaatti hetkeksi tekeytymään jääkaappiin. Tarjoile esim. lisukkeena tai leivän päällä.


Sienipasta (1 iso annos)

(gluteenitonta) pastaa tai spagettia

n. 2 kourallista sieniä (laitoin mustatorvisieniä, orakkaita ja jääkaapista löytyneitä jämäkantarelleja)
1 valkosipulinkynsi
2 rkl smetanaa
suolaa + pippuria
pari rkl raastettua parmesaania
halutessa tuoreyrttejä, kuten basilikaa, timjamia tms

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Itse käytin Urtekramin gluteenitonta riisijauhoista valmistettua spagettia.

Kuori ja leikkaa valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulia pannulla keskilämmöllä lorauksessa oliiviöljyä. Lisää pienemmäksi pilkotut sienet pannulle ja sekoittele hetki. Lisää lopuksi smetana, suola ja pippuri, ja paistele kunnes ylimääräinen neste on haihtunut.

Sekoita kastike pastan kanssa, nosta lautaselle ja sirottele päälle reilu annos parmesaania. Viimeistele halutessasi tuoreyrteillä, ja syö annos heti lämpimänä.

tiistai 12. syyskuuta 2017

MAROKKOLAISTYYPPINEN SALAATTI IHANALLA KASTIKKEELLA (GF, V)


Palatessani toissa viikolla Skotlannin reissulta huomasin ilokseni, että taloyhtiömme julkisivuremppa on loppusuoralla ja suojaukset ja telineet ikkunan edessä olivat poistuneet. Jippii viimeinkin kunnolla valoa!

Ja kohta alkaakin kaamos. Oh well.

Kerroin reissupostauksessa Edinburghissa sijaitsevasta kahvilasta, jossa söin todella maukkaan marokkolaisvaikutteisen salaatin. Salaatin The Juttu oli kuitenkin kastike ja tämä herkullinen soosi oli valmistettu cashewpähkinöistä. Päätin heti sopivan tilaisuuden tullen kokeilla vastaavaa kotikeittiössäni.

Tarkkaa reseptiä minulla ei siis ollut tiedossa, mutta soveltamalla pääsin maussa hyvin hyvin lähelle – tästä tuli tosi hyvää! Kastike on ihanan kermainen ja hieman mausteinen, ja itse salaatista löytyy monipuolisesti lisää makuja ja erilaisia tekstuureja. Kastikkeessa ei ole varsinaisesti mitään työläitä vaiheita, kunhan muistat laittaa cashewt likoamaan etukäteen (näin ne menevät helpommin sileäksi), vähintään tunti on hyvä, mutta pidempi aika vielä parempi.

Tämä on siinäkin mielessä kätevä ruoka, että sen voi aivan hyvin syödä kylmänäkin, ja vaikka valmistaa jo edellisenä päivänä seuraavan päivän lounasevääksi.

Käytin omassa salaatissani tattaria, mutta esim. kvinoa sopii tilalle hyvin. Miksei couscouskin mikäli vehnä ei ole ongelma.


Marokkolaishenkinen salaatti

1 dl tattaria / kvinoaa / riisiä
pätkä kesäkurpitsaa (itse laitoin muutaman minikesäkurpitsan)
reilu kourallinen mustakaalia / lehtikaalia / pinaattia
1 1/2 dl keitettyjä kikherneitä
1 appelsiini
3–4 pehmeää taatelia 
1 punasipuli
tuoretta (vahvaa) minttua

Kermainen cashewkastike

1 dl cashewpähkinöitä (liota etukäteen vähintään tunti)
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl valkosipulijauhetta
n. 1 tl srirachaa tai muuta chilikastiketta
1/2 tl kookosnektaria tai muuta nestemäistä makeutusta
1 tl sitruunanmehua
n. 1/2 dl vettä

Valmista tattari pakkauksen ohjeen mukaan.

Leikkaa kesäkurpitsa lohkoiksi. Poista mustakaalin lehdistä lehtiruoti ja leikkaa palasiksi. Leikkaa sipuli renkaiksi.

Lämmitä pannulla hieman öljyä, ja paista kesäkurpitsaa ja mustakaalia keskilämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kasvikset ovat hieman pehmenneet. Itse paistoin lisäksi sipulirenkaita pikaisesti, sillä vatsani kestää huonosti raakaa sipulia. Laita kasvikset sivuun hetkeksi viilenemään.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori appelsiini ja leikkaa paloiksi. Poista taateleista kivet ja leikkaa pieniksi paloiksi. Yhdistä kaikki salaatin ainekset. Ripottele lopuksi päälle pieneksi silputtua minttua.

Valuta cashewpähkinät. Valmista kastike ajamalla kaikki ainekset esim. monitoimikoneessa sileäksi. Maista ja lisää esim. suolaa tai chiliä maun mukaan. Jos massa tuntuu turhan jähmeältä, lisää hieman nestettä. Itse taisin laittaa lopulta n. 0,6 dl vettä.

Tarjoile kastike salaatin kanssa ja nauti!

torstai 7. syyskuuta 2017

PIKAINEN ROADTRIP SKOTLANNISSA

Callander Crags

Mitä teet kun aikaa on vain muutamia päiviä ja haluaisit nähdä mahdollisimman paljon Skotlannin Ylämaista. No vuokraat auton ja ajat kovaa. ;)

Joskus yläasteikäisenä minulla oli suuri unelma päästä käymään Skotlannissa. Luin siihen aikaan paljon historiallista fiktiota, ja näillä seikkailutarinoilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Sittemmin kyseinen unelma unohtui jonnekin ja ehdin vierailla brittien saarilla reilut 10 kertaa, mutta en koskaan Lontoota pohjoisemmassa. Kunnes tänä kesänä havahduin että ai niin mulla oli tällainen unelma olemassa – joka on vielä aika helppo toteuttaa – joten mitäpä jos laitettaisiin töpinäksi.

Ja miten kävi? No siis Skotlantihan on mitä upein! Hirveästi ei aurinko paistellut, mutta karun kaunis luonto vei täysin sydämen. Vuoria, laaksoja, niittyjä, koskia, vesiputouksia, järviä, vehreitä lehtipuumetsiä ja jylhiä havumetsiä, lisää vuoria, keskiaikaisia linnoja, paljon lampaita (myös ajotiellä), pari bambia ja pupuja – mitä muuta sitä luontofani tarvitsee. <3

Glencoe

Haasteena reissulle tuli matkan suhteellisen lyhyt kesto, käytettävissä kun oli vain viisi kokonaista päivää, joista kaksi meni jo kaupunkeihin (Edinburgh ja Glasgow). Näitä enemmän kiinnosti kuitenkin Ylämaat ja luonto. Vuokra-auto toki auttoi siinä, että reittisuunnitelma oli suht joustava. Etäisyydet eivät kartalla ole kovin pitkiä, mutta käytännössä aikaa kuluu paljon enemmän kun tiet ovat kapeita ja kovin mutkaisia, ja vähän väliä pitää pysähtyä ottamaan valokuvia.

Myöskään se, että noin kymmenen ensimmäisen ajominuutin jälkeen rengas sanoi POKS ja matka jatkui parin tunnin viivästyksen jälkeen korjaamon kautta, ei varsinaisesti jouduttanut matkan edistymistä.. Mutta toisaalta onneksi tämä haveri tapahtui Glasgown reunamilla eikä esim. keskellä ei-mitään.

Muuta liikennettä

Omalla autolla liikkuessa välttyy myös pahimmilta turistiryhmittymiltä, ja pienempiä reittejä kulkiessa voi välillä mennä pitkäänkin että näet muita ihmisiä tai autoja.

Jos palataan kuitenkin reissun alkuun ja niihin kaupunkeihin. Edinburgh on upean näköinen ja sopii erinomaisesti historiafaneille, Glasgow taas on rennompi ja vähemmän turistinen. Edinburgh tuntui olevan erityisesti vanhan kaupungin puolelta jopa vähän turhankin tukossa johtuen Fringestä, eli elokuun ajan kestävästä koko kaupungin täyttävästä taidefestivaalista. Hyvä puoli tässä on se, että vilinää riittää, ja kaduilla on paljon myös erilaisia ilmaisesityksiä musiikkia, laulua, tanssia, teatteria, standuppia jne. Huono puoli on kova ryysis ja korkeammat hinnat majoituksissa.

Edinburgh Castle

Bongasimme lounaalla flyerin teatteriesityksestä, joka käsittelee nykyajan toisinaan jopa fanaattisuuteen nousevaa terveysfriikkeilyä komedia keinoin – kuulosti siis tosi kiinnostavalta. :) Päätimme mennä autolla teatterille mikä osoittautui suureksi virheeksi, sillä vartin ympäriajelun jälkeen emme nähneet ainoatakaan vapaata parkkipaikkaa ja päätimme luovuttaa.

Glasgow tuntui tämän jälkeen hyvinkin rauhalliselta. Kaupunkeja vertaillessa tilanteen tekee hieman epäreiluksi se, että Edinburghissa oli kiva sää ja aurinkokin pilkahteli välillä, ja Glasgowssa taas satoi melkein nonstop kaatamalla. Reissun paras illallinen tuli kuitenkin koottua täällä, joten ravintolaskene vaikuttaa oikein lupaavalta. Ravintolasta kirjoitin lisää jutun loppuun.

Glencoe

Ajoreittimme Glasgowsta eteenpäin kulki seuraavasti: Loch Lomond & The Trossachsien luonnonpuisto – Callander (täällä Bracklinn Falls & Callader Crags) – Crianlarich (yöpyminen) – Glencoe – Fort William (täällä Steall Falls) – Fort Augustus ja Loch Ness (yöpyminen) – Cairngormsin luonnonpuisto – Stirling (täällä Stirling Castle) – Edinburgh

Matkalla oli toki lukemattomia pysähdyksiä pienemmissä kohteissa, mutta tässä merkittävimmät. Harmillisesti aika ei ihan riittänyt esimerkiksi Isle of Skyella käymiseen, ja myöskään pidemmille trekkausreiteille ei ollut aikaa. Pisin patikointi oli Callanderissa sijaitsevan Bracklinn Falls -kosken yhteydestä lähtevä kävelyreitti, johon liitimme myös Callander Cragsin huipulle kiipeämisen (kukkula on n. 300 m korkea), mikä palkitsikin upeilla auringonlaskunäkymillä. Tämä oli myös todella hiljainen reitti, reilun parin tunnin reitillä ei tullut vastaan yhtään ihmistä, ainoastaan lehmiä, lampaita ja pari kaurista.

Bracklinn Falls

Walkhighlands on erinomainen saitti, jonne on listattu about kaikki vähänkään merkittävät patikointireitit Ylämailla. Palvelusta löytyy tarkat reittikuvaukset, maasto (miten paljon suota yms) ja reitin vaikeustaso. Cragsin reitti oli merkattu haastavuudeltaan 2/5 eli melko helppo, mutta kyllä siinäkin hiki tuli ja rinne oli edellisen päivän kaatosateen seurauksena paikoin aivan kuravelliä.

Sanoisinkin että perushyväkuntoinen ihminen pystyy melko vaivatta kulkemaan myös 3/5 reittejä, sen sijaan neloset ja vitoset kannattaa jättää erittäin hyväkuntoisille ja kokeneille patikoijille. Skotlannin munrot eli kaikki yli 900 metrin korkuiset vuoret jäivät kyllä vielä mieleen kummittelemaan, yksi sellainen olisi kiva kavuta tulevaisuudessa.

Helpommillekin reiteille kannattaa silti ehdottomasti olla hyvät kengät jalassa, mielellään ihan vaelluskengät. Maasto kun voi paikoin olla hyvinkin märkää, mutaista ja liukasta.

Upeita kanervapeltoja

Etukäteen mietitytti myös hieman Ylämaiden mäkäräistilanne. Scottish midge forecast -palvelusta näkee tilanteen aina viiden päivän jaksoina. Reissullamme ei lopulta näkynyt ötökän ötökkää, paitsi Fort Williamin lähellä sijaitsevalla Steall Falls -vesiputoksella niitä olikin yllättävän suurina laumoina. Suomalaisiin mäkäräisiin verrattuna nämä olivat kuitenkin paljon pienempiä ja kesympiä tapauksia – yksikään ei purrut, ja niistä oli lähinnä ärsyttävää vaivaa kun ötökät tunkevat joukoin silmiin ja suuhun.

Suosittelen tästä huolimatta vierailua putoukselle, pelkkä kävelyreitti perille on todella upea (kestää yhteensä n. 2 tuntia, ota hyvät kengät) ja perillä näkyvät palkitsevat ötököistä huolimatta. Yhtään järkevää kuvaa minulla ei tosin ole paikasta, sillä perille päästyä alkoi luonnollisesti sataa ja näkyvyys huononi nopeasti. Okei eli mäkäräisistä ja sateesta huolimatta suosittelen kohdetta. :D

Reissullamme oli muuten kyllä hyvä tuuri kun kovia sateita osui vain yhteen kaupunkipäivään, vaikka muuten olikin aika pilvistä ja korkeimmat vuorenhuiput olivat näkymättömissä. Ilmeisesti kannattaakin varautua siihen, että useampana päivänä näkyvyys saattaa olla ihan nollissa, ja silloin kyllä varmasti harmittaa jos on jossain avainpaikoilla mutta ei näe metriä pidemmälle eteensä.

Three Sisters (Glencoe)

Eli kertauksena vielä: jos on aikaa vain pariin niin mene ehdottomasti Glencoen solan läpi, näkymät ovat henkeäsalpaavan upeita. Ja tämän lisäksi Steall Falls on must nähtävyys jos yhtään tykkäät vesiputouksista. Sen sijaan Loch Ness oli aika turha, se on vain valtavan syvä järvi ilman sen ihmeellisempää nähtävää (muutama vanha linna löytyy rannoilta). Mikäli linnat kiinnostavat, Stirling Castle on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Meillä kävi vielä Fort Augustuksen yösijan kanssa niin, että kun saavuimme yhdeksän aikaan illalla perille, niin etukäteen varaamamme bread & breakfast -paikan ulko-ovi olikin lukossa, valot pimeinä ja kukaan ei vastaa ovisummeriin tai puhelimeen. No pienen säädön jälkeen saimme naapurista apua ja kohta majapaikan ovella seisoo aamutakkiin kietoutunut kiukkuinen nainen, joka alkaa samantien huutamaan meille että miten kehtaamme olla näin myöhässä, hän oli jo nukkumassa! Ilmeisesti hän ottaa vieraita vastaan vain välillä klo 16–19 ja tämä tieto oli mennyt meiltä ohi. Pääsimme kuitenkin sisään ja huoneeseemme, joka oli kuin mummolan vierashuone täynnä kukkakuvioisia ja röyhelöisiä koristetyynyjä ja pöytäliinoja. Aamulla hiippailimme ovesta aikaisin ulos emmekä uskaltaneet syödä edes tarjottua aamupalaa, ettei nainen keksi lisää huutamisen aiheita. Koko kokemus kyllä lähinnä nauratti ja "Angry Granny's House" jäi ainakin mieleen.

Rakkolevää rannalla

Toisessa majapaikassa pääsin tekemään tuttavuutta myös Full Scottish Breakfastin eli Rekkamiehen Aamupalan kanssa. Siihen kuuluu ainakin: kanamunaa, paistettuja tomaatteja ja sieniä, valkopapuja tomaattikastikkeessa, jotain perunapiirasta (potato scones), pekonia, makkaroita, verimakkaraa (black pudding) ja pahamaineista haggista myös. Vegeversio oli sama annos ilman pekonia, makkaroita, verimakkaraa ja haggista, vähän ehkä mielikuvituksetonta mutta täyttävää toki tämäkin.

Maistoin haggistakin hieman, ja se oli yllättävänkin hyvää, hieman kuin mausteista maksalaatikkoa ilman rusinoita.


Tämän kenties vastakohta oli taas Edinburghissa sijaitseva Pumpkin Brown -kahvila, joka oli niin kiva että kävin siellä kahdesti. Kahvilan kaikki tarjonta oli gluteenitonta ja taisi olla kaikki vegaanista myös. Ilahduttavasti hinnatkaan eivät olleet läheskään niin huimia kuin vastaavat paikat esimerkiksi Lontoossa ovat.

Lounaaksi syömäni acai-kulho, herkullinen täyttävä salaatti ja matchalatte maksoivat yhteensä n. 15 €. Salaatti ihanine kastikkeineen jäi sen verran hyvin mieleen, että tästä pitää tehdä oma versio kotona!


Glasgowssa taas suosittelen ravintolaa nimeltä Ox & Finch. Tänne teimme jopa varauksen etukäteen mikä kannattaakin, paikka on nimittäin todella suosittu. Menu koostuu useimmista pienemmistä annoksista, jotka on tarkoitus jakaa pöytäseurueen kesken. Kahdelle suosittelen max. viittä annosta, tilasimme nimittäin kuusi ja meinasin haljeta kahtia. Annokset on hyvin maltillisesti hinnoiteltu keskimäärin 4–10 euron välillä. Kasvisruokia löytyy myös reilusti. Täällä kannattaa myös kokeilla talon jännittäviä cocktaileja, maistoin mm. vihreätee-daquiria, jossa oli lasin reunassa sipaisu wasabia. Toisessa juomassa oli giniä, st germain seljankukka-likööriä, aperolia ja verigreippiä, todella raikas juoma.

Pieni vinkki pienemmistä kylistä: ravintolat saattavat mennä jo yllättävän aikaisin kiinni. Callanderissa etsimme illallispaikkaa kahdeksan aikaan, mutta emme löytäneet ainuttakaan jossa olisi vielä keittiö auki. Lopulta Tesco Express pelasti ja päädyimme syömään random eväitä majoituspaikassa sängyn päällä. Ylämailla syömiset olivat muutenkin ehkä enemmän sellaista että kunhan nyt jotain sai suuhunsa, kulinarismista viis. Pähkinöitä, erilaisia patukoita ja (raaka)suklaata kannattaa myös kanniskella mukanaan kaiken varalta.

Cille Choirill

Kaikenkaikkiaan ihastuin Skotlantiin ja sen luontoon aivan täysin ja haluan ehdottomasti mennä paikkaan uudestaan! Nyt luonto oli täynnä vihreän eri sävyjä, mutta syksyn ruska-aika on varmasti myös todella upean näköistä. Ja toisaalta myös kevät kun kukat puhkeavat täyteen loistoonsa. Mutta ensin pitää vähän kohottaa kuntoa lisää, että jaksan kavuta vuoren huipulle asti ilman pelkoa siitä, että lyyhistyn kesken kaiken puolikuolleena polulle. :)

torstai 31. elokuuta 2017

MAKEA MARJAPIZZA KARAMELLIKASTIKKEELLA (GF, V)


Tämä ei ole muuten ensimmäinen kerta kun käy näin: saan inspiraationpuuskan, googlettelen hieman lisäideoita – ja törmään omaan reseptiini. :D Tällä kertaa kyseessä on trendisapuska nimeltä hedelmä/marjapizza. Olen siis tietämättäni ollut trendien edelläkävijä jo vuonna 2015, kun valmistin samantyyppistä ruokaa nimellä aamiaiskakku/piiras

Noh, tämä ei ole täsmälleen sama resepti joten sallinnette sen julkaisun.  

Marjapizzaa voisi hyvin kutsua myös jättimäiseksi marjakeksiksi, ja tämä keksimäinen pohja saattaa hieman murustua leikatessa, mutta se ei haittaa. Huomaa että jos säilytät kakkua pidempään jääkaapissa, jogurttipäällinen pehmentää pohjaa eikä se ole enää niin rapeaa. Parasta onkin viimeistellä marjapizza juuri ennen tarjoilua (pohjan voi tehdä jo etukäteen).

Ohjeesta saa helposti muokattua myös täysin vegaanisen. Tästäpä kaunis lisä vaikka kotibrunssipöytään. 


Makea marjapizza eli aamiaspizza 

Pohja
1 dl pähkinöitä, (esim. pekaanipähkinöitä tai saksanpähkinöitä)
1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1/2 rkl chiasiemeniä tai pellavansiemenrouhetta
n. 3 rkl kookonektaria tai muuta nestemäistä makeutusta
2–3 rkl sulaa kookosöljyä
1/2 tl kanelia
reilu ripaus suolaa

Päälle
1/2 dl maustamatonta paksua (kaura/kookos) jogurttia
1/2 dl maustamatonta tuorejuustoa tai vegaaniseen versioon kaurafraichea 
pieni tilkka vaniljauutetta
halutessa väriksi: hieman mustikkamehua

valinnaisia marjoja, esim. mustikoita ja mansikoita

Kastike
1 rkl maapähkinävoita
1 rkl kookosnektaria tms
vettä

Laita pähkinät ja kaurahiutaleet blenderiin tai monitoimikoneeseen, ja jauha karkeaksi muruksi (ei tarvitse olla ihan jauhoa. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset, maista ja lisää makeutusta halutessa. Hyvä taikinan koostumus on sellainen, että se pysyy paineltaessa kasassa. Jos taikina vaikuttaa liian kuivalta, lisää siihen hieman kookosöljyä.

Painele taikina leivinpaperilla päällystetylle levylle noin puolen sentin paksuiseksi ympyräksi. Paista 150-asteessa n. 10–15 minuuttia (tarkkaile, ettei pohja pääse liikaa ruskistumaan). Nosta sivuun viilenemään.

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Lusikoi ja levitä täysin viilentyneen pohjan päälle. Lisää marjat haluamallasi tavalla.

Vispaa kastikkeen ainekset yhteen ja lisää vettä, kunnes koostumus on mielestäsi sopivan notkeaa. Valuttele kastiketta marjapizzan päälle ja tarjoile kakku heti.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

SATEENKAARIKASVIKSET FETA-TOMAATTIDIPILLÄ (#KUKKAKAALITALKOOT)


Kotimainen kukkakaali on saanut viime aikoina kenties yllättävääkin boostia, kun ensin Satokausikalenteri ja sen jälkeen Liemessä-blogin Jenni haastoivat kaikki kotikokkaajat ostamaan ylituotannosta kärsivää kotimaista kukkakaalia. #kukkakaalitalkoot kasvoi lopulta jopa pieneksi someilmiöksi, ja sittemmin kauppojen kukkakaalilaarit ovat paikoitellen ammottaneet jopa tyhjyyttään. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että toisinaan pienilläkin teoilla voi saada suurta aikaan, kun vain toimii oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tämä kasvisnapostelulautanen on ollut luonnoksissa jo pidempään, mutta julkaistaan se nyt ajan henkeen sopivasti, tässäkin kun on sitä kukkakaalia myös. Ja millaista kukkakaalia! Löysin kaupasta ihan mahtavan värisiä keltaisia ja purppuroita yksilöitä, joita ei vain voinut jättää hyllyyn.

Nyt kun kotimainen satokausi on muutenkin parhaimmillaan, lautasen saa helposti täytettyä monipuolisesti eri kasviksilla, joissa on reilusti makua myös näin raakana. Kotimaista osastoa edustaa kukkakaalien lisäksi porkkana, paprika, kurkku ja kastikkeen tomaatti. Lisäksi mukaan voisi heittää myös esim. lanttua, naurista ja retiisiä.

Raikkaiden kasvisten vastapainoksi tein täyteläisen suolaista feta-tomaatti-jogurttidippiä. Ja kas näin valmistuu tosi helppo ja herkullinen napostelulautanen vaikka Netflix-maratonin kaveriksi.


Kasvislautanen

kukkakaalia
porkkanaa
kurkkua
paprikaa 
jne

Feta-tomaatti-jogurttidippi

1/2 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl fetajuustoa
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni tai 1/2 isoa tomaattia

Leikkaa kasvikset dippailuun sopiviksi tikuiksi ja soiroiksi.

Valmista dippi laittamalla ainekset esim. monitoimikoneeseen ja ajamalla ne sileäksi tahnaksi. Valmis!

Vinkki: dippiä voi hyvin hyödyntää myös esim. pastakastikkeena.



Kukkakaali on yksi suosikkiraaka-aineistani, joten ohjeita on kertynyt blogiin useampia. Tässä siis lisää inspiraatiota kukkaalikokkailuun:

SALAATIT

Lämmin mantelihummus-kukkakaalisalaatti (V)
Paahdettu peruna & kukkakaali-pestosalaatti (V)
Parsa/kukkakaalisalaatti jogurttikastikkeella
Salaatti paahdetuista kasviksista & fetaa
Vehreä kukkakaali"couscous" (V)
Perunaton perunasalaatti kukkakaalista

MUUT LÄMPIMÄT RUOAT

Kukkakaalipihvit romesco-kastikkeella (V)
Kukkakaali mac'n'cheese
Sriracha-paahdettu kukkakaali & maapähkinävoidippi (V)
Paahdettu kukkakaalikeitto (V)
Granaattiomena-kukkakaalipaistos (V)
Paistettu "riisi" kukkakaalista
Juustoiset kukkakaalifritterit
Kokonaisena paahdettu kukkakaali jogurtti-fetakastikkeella
Viljattomat kukkakaalipitsat versio 1 ja versio 2
Kukkakaali-raakasushi (V)
Helppo ja nopea kukkakaalikorma (V)

 Kaikki ohjeet ovat luontaisesti gluteenittomia ja lakto-ovokasvisruokaa, vegaaniset on merkitty (V).

tiistai 15. elokuuta 2017

MAUSTEISET LINSSIPYÖRYKÄT (GF, V)


Viikonlopun Flow oli ihana niinkuin aina. Itselläni oli tänä vuonna vain pe+su-ranneke. Päivällä vielä vähän harmitti tuon lauantain missaaminen, mutta illemmalla ei enää niinkään kun katseli vaakasuorassa lentäviä vesimassoja ja niin kovaa tuulta että meinasi vaatteet lähteä päältä. Toisaalta myrskyfestarit olivat varmasti myös sinällään ikimuistoinen kokemus.

Festariruoista tykkäsin eniten Ondan kojun peafeleista eli herneistä tehdyistä falafeleista. Unohtui tosin kysyä miten ne oli valmistettu.. kiinnostaisi nimittäin itsekin kokeilla. Annos oli muutenkin kokonaisuutena onnistunut sisältäen mm. paahdettua kukkakaalia, kantarelleja ja sitruuna-tahinikastiketta. Ondan menusta löytyy näköjään melko samantyylinen annos, pitää käydä sekin testaamassa.


Pyörykkäfanitus jatkui myös omassa keittiössäni kun pyöräytin viikonloppuna linssipyöryköitä. Nämä eivät ole falafelmaisen rapeita, mutta hyviä kuitenkin.

Käytin pyöryköissä itsekeitettyjä linssejä (sekaisin vihreitä ja punaisia), jotka menivät jo keittovaiheessa osittain niin mössöksi, että niitä ei tarvinnut erikseen muusata. Jos käytät valmiiksi keitettyjä linssejä jotka ovat kiinteämpiä, painele osa esim. haarukalla, perunanuijalla tai ehkä jopa sauvasekoittimella muusiksi. Älä tee kuitenkaan massasta ihan sileää, taikinan ei ole tarkoitus olla mikään tahna. Punaiset linssit ovat yleensä muita linssityyppejä pehmeämpiä, joten ne soveltuvat pyöryköihin parhaiten.

Ohjeesta tulee n. 12 keskikokosta pyörykkää, mutta helpostihan niitä tekee vaikka tuplasatsin ja syö uudelleen lämmitettynä pitkin viikkoa. Pyörykät voi halutessaan pyöritellä seesamsiemenissä, jolloin palloihin tulee mukavasti hieman rapeampi pinta.

Linssipyörykät (n. 12 kpl)

4 dl keitettyjä (punaisia) linssejä
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl suolaa (suolaa saa olla reilusti)
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl kurkumaa
maun mukaan (esim. 1/2 tl) chilijauhetta
pari kourallista tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa hienonnettuna
1 rkl sitruunanmehua
n. 2 rkl maissijauhoja

seesamsiemeniä

Muusaa ensin linssejä tarvittaessa hieman (katso ylläoleva teksti). Yhdistä kaikki ainekset paitsi siemenet kulhossa tasaiseksi massaksi. Hyvä taikina on koostumukseltaan sellaista, että saat siitä helposti pyöriteltyä palloja. Jos massa on liian kosteaa, lisää hieman jauhoja. Älä tee kuitenkaan liian kuivaa taikinaa tai siemenet eivät tartu pintaan kunnolla. Helpoiten pallojen pyörittely onnistunee kostutetuin käsin.

Laita pieneen kulhoon seesaminsiemeniä ja pyörittele palloihin vielä halutessa siemenkuorrute.

Asettele pyörykät leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille ja paista 200-asteessa n. 15 minuuttia.

Tarjoile pyörykät esimerkiksi romainesalaatin, tomaattisalsan, avokadon, sitruuna-tahinikastikkeen ja maustamattoman (kaura)jogurtin kanssa. Söin toisen annoksen pyöryköitä sriracha-majoneesin kanssa, toimii sekin!


PS. Linsseistä syntyy muitakin hyviä juttuja, kuten esim. helppoa linssikeittoa, thaityyppistä linssikeittoa ja linssitahnaa.

tiistai 8. elokuuta 2017

NICECREAM-KAKKU ELI SMOOTHIEKAKKU ELI PÄHKINÄTÖN RAAKAKAKKU


Tällä kakulla on näköjään monta nimeä.

Teen paljon viikonloppuaamupaloiksi smoothiekulhoja täynnä hyvisjäätelöä eli nicecreamia, joiden pohjana toimii pakastetut hedelmät ja marjat, yleensä pakastettu banaani + joku muu marja/hedelmä (näitä laitan yleensä Instagram-tililleni.)

Aloin pohtimaan että eikö tätä nicecream-massaa voisi kokeilla hyödyntää myös kakussa. Samalla saisi tehtyä ikäänkuin ultrakevyen version raakakakusta ilman pähkinää. JA smoothiekakun ilman liivatetta.

Ja kyllähän se onnistuu! Kerrankin kakku jonka voisi syödä vaikka kokonaan yksin hyvällä omatunnolla. ;)


Pakastimessani on vielä useampi rasiallinen viime vuotista mustikkaa, joten laitoin kakkuun pääosin sitä. Ja lisäksi hieman mansikkaa ja aavistuksen hienoksi raastettua punajuurta, että sain väristä näin kirkkaan. Ohjeessa voi kuitenkin käyttää ihan mitä tahansa pakastemarjoja tai hedelmiä, ainoastaan banaania ei kannata jättää pois, sillä se tekee koostumuksesta mukavan kermaisen. Lopputuloksessa ei maistu lainkaan banaani.

Kakku on kuten sanottua hyvin kevyt ja raikas, ja ei kovin makea. Massaan voi halutessaan laittaa hieman lisämakeutusta, mutta mielestäni pohjan makeus kompensoi kokonaisuutta niin hyvin että se ei ole tarpeellista.

Käytin pohjaan kaurahiutaleita ja mulpereita, koska tavoittelin murumaisen makeaa koostumusta, hieman kuin kaurapaistosta. Täysin viljattomaan versioon kauran voi korvata pähkinöillä (esim. pekaanipähkinät) jos pähkinät sopivat. Mulperit voi korvata kookossokerilla (laita tällöin pohjaan n. 2–3 rkl kookossokeria ja lisää kookosöljyn määrää kunnes koostumus on sopiva). Tai voit tehdä myös perinteisemmän taateli-pähkinäpohjan.

Tein kakun 18-senttiseen vuokaan, joten se on hieman pienempi. Sanoisin että yhdestä kakusta riittää keveytensä takia syömistä noin neljällä.

PS. Keksin kakulle vielä yhden lisänimen: sorbettikakku!


Mustikkainen nicecream-kakku (vuoka 18 cm)

Pohja
1 1/2 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 1/2 dl pehmeitä mulpereita
1 rkl raakakaakaota
1 rkl kookosnektaria tai muuta nestemäistä makeutusta
n. 1 1/2 rkl juoksevaa kookosöljyä
kunnon rouhaisu suolaa 

Kakku
2 dl pakastemustikoita
1 dl pakastemansikoita
2 pakastettua banaania
n. 1 dl juoksevaa kookosmaitoa tai muuta valinnaista nestettä
1 rkl sitruunanmehua
1 tl kardemummaa
tarvittaessa tilkka kuumaa vettä
valinnaisesti: 1–2 rkl nestemäistä makeutusta

koristeluun esim. tuoreita marjoja

Tee ensin pohja: blendaa kaurahiutaleet ja mulperit pieneksi, ei tarvitse olla ihan hienoa jauhoa. Kippaa ne kulhoon ja sekoita joukkoon loput ainekset. Taikina on koostumukselta hyvä kun siitä saa pyöriteltyä palloja jotka pysyvät kasassa. Jos massa tuntuu liian kuivalta, lisää hieman kookosöljyä. Painele massa irtopohjavuoan pohjalle ja laita hetkeksi pakastimeen.

Laita kakun kaikki ainekset blenderiin aja mahdollisimman sileäksi massaksi. Tässä kannattaa käyttää tampperia apuna, tai pidä taukoja ja kaavi lusikalla massaa reunoilta välillä alas. Jos massa tuntuu liian jähmeältä, sitä voi notkistaa lisäämällä nesteen määrää. Myös pieni tilkka kuumaa vettä voi auttaa asiaa. Valmiin massan on kuitenkin tarkoitus olla paksua ja lusikoitavaa, ei juoksevaa (kuva yllä). Maista ja lisää makeutus haluttaessa.

Kaada marjamassa pohjan päälle, levitä se tasaiseksi ja pakasta jääkaapissa noin pari tuntia.

Ota kakku noin tuntia ennen tarjoilua huoneenlämpöön viilenemään ja koristele esimerkiksi tuoreilla marjoilla. Mahdollisesti ylijäänyt kakku säilyy jääkaapissa max. vuorokauden, mutta menee aika pehmeäksi. Vaihdoehtoisesti kakun voi laittaa takaisin pakastimeen, mutta uudelleen sulatettaessa koostumus ei ole enää niin hyvä. Eli suosittelen syömään koko kakun alle vuorokauden sisällä sulattamisesta. :)


lauantai 5. elokuuta 2017

KAUNISTA HYMYÄ METSÄSTÄMÄSSÄ (INVISALIGN)


Postaus toteutettu yhteistyössä Esteettisen hammashoidon klinikan kanssa.

En ole koskaan oikein pitänyt hampaistani. Ne eivät ole mitenkään hirvittävän vinot, mutta kuitenkin sen verran että olen ollut niistä aina kiusallisen tietoinen.

Hampaani ovat muutenkin olleet aina aika ongelmalliset. Kouluaikoina ne mokovat reikiintyivät koko ajan, vaikka en syönyt karkkeja kuin kerran viikossa karkkipäivänä, ja mehuja tai limuja meillä ei kotona ollut. Poskihampaista jokainen on paikattu joka suunnasta vähintään kerran ja muistakin useampi. Nykyään saakin olla paikkailemassa hampaita jo uutta kierrosta kun vanhat paikat irtoilevat.

Lukioikäisenä alkoi harmittamaan hampaiden kellertävä väri ja 18-vuotiaana kävin valkaisuttamassa ne. Se auttoikin kivasti ja mielestäni hampaat eivät ole sen jälkeen palanneet kovin keltaisiksi.

Kymmenisen vuotta sitten hammaslääkäri kommentoi kovasti kuluneita hampaita ja pureskeltuja poskia, ja siitä lähtien minulla on ollut purentakiskot suussa joka yö.

Lisätään tähän vielä reilu viitisen vuotta sitten alkaneet refluksityyppiset vaivat (näihin ruokavaliomuutos on onneksi auttanut), jotka narskuttelun lisäksi ovat kuluttaneet etuhampaista reilusti pituutta ja kiilteen osaksi pois, ja onpa toisesta etuhampaasta pieni palanenkin murentunut pois.

Joten suusta löytyy aikamoinen murhekryyni.

Mutta jos keskitytään pelkästään esteettiseen puoleen, etuhampaiden vasemman reunan vinoon nouseva ja hieman ulkoneva kulmahammasrivistö on aina häirinnyt minua. Sen takia en koskaan hymyile kuvissa leveästi, useimmiten mielellään suu kiinni. Olen lisäksi opetellut hymyilemään hyvin pientä hammashymyä, jolloin ylähampaiden vino rivistö ei pahasti näy. Kaikkeen hulluun sitä ihminen ehdollistaakin itseään.


Ratkaisuja on oikeastaan kaksi: joko hyväksyä tilanne ja lakata murehtimasta vinoja hampaita, tai tehdä asialle jotain. Ja kun tämä on sellainen asia jolle on mahdollista tehdä jotain, niin päätin että vuosien jahkailun jälkeen teen viimein taloudellisen uhrauksen ja hankin itselleni suoran hammasrivin. Tai niin suoran kun minun on mahdollista saada. Olisi ollut tietysti ihan hyvä hoitaa tämä jo lapsena, mutta ei silloin 80-luvulla laitettu rautoja suuhun pelkästään kosmeettisista syistä, purentavikoja kun suustani ei sentään löydy.

Nykyään hampaiden oikomista voi muutenkin hoitaa hieman miellyttävämmin keinoin kuin laittamalla kiloa rautaa suuhun. Päädyin käyttämään Invisalign-hoitoa, jonka etuna on perinteisiin menetelmiin verrattuna nopeus, kohtuullisen pieni visuaalinen haitta, ja se että oikomismuotit voi väliaikaisesti ottaa pois suusta jos tilanne niin vaatii. Kuvittelisin myös että muotit tuntuvat suussa vähemmän häiritsevästi kuin perinteiset oikomiskojeet.

Hoitoni suorittaa Esteettisen hammashoidon klinikka, ja sain heiltä blogijuttuja vastaan hoidosta hieman alennusta. Sillä mitään halpaa huviahan tämä ei ole. Minulla suoristetaan molemmat ylä- ja alahammasrivistö, ja vaikka alahampaiden risuaidalla ei ole itselleni niin väliä kun se ei juuri minnekään näy, purennan kannalta on suositeltavaa hoitaa molemmat hammasrivistöt kerralla.

Hoito kestää keskimäärin noin 6–12 kk (sen mukaan miten hyvin hampaat liikkuvat ja miten paljon on suoristettavaa) ja tämä lysti maksaa hoidon laajudesta riippuen n. 4 000–6 000 €. Omalla kohdallani alahampaat ovat sen verran ristissä ja hammasrivistö ahdas, että hoito on laajuudeltaan keskitasoa ja hinta noin 5 000 €. Onneksi koko summaa ei tarvitse maksaa kerralla, vaan alussa tulee isompi potti ja loppusumma maksetaan pikkuhiljaa vuoden aikana. Mutta tällä summalla pitäisi saada loppuiäksi kaunis hymy ja suorat hampaat.

Hoitosuunnitelma hampaista (ennen ja jälkeen kuvat). Merkkasin harmaalla eniten muuttuvat kohdat.

Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä hammaslääkäri tsekkasi hampaat ja arvioi onko hoito sopiva kohdalleni. Sain hoitoarvioksi n. 9–12 kk. Toisella tapaamiskerralla hampaistani otettiin tarkat röntgenkuvat, joiden perusteella suunnitellaan yksilöllinen hoito ja valmistetaan muotit.

Kolmannella tapaamisella sain nähtäväkseni 3D-mallinnoksen hampaistani, jonka avulla näkee miten hampaat siirtyvät pikkuhiljaa viikko viikolta suorempaan riviin. Kai tämä käy samalla myös motivaatiotyökalusta.

Mallikuvista näkee että ylärivistössä on tosiaan vain muutama hammas pois rivistä, mutta alahampaissa on enemmän ongelmaa ja yhden hampaan pitää jopa hieman kiertyä paikallaan. Myös koko hammaskaari laajenee hieman samalla. Tässä kohtaa tulikin pieni harmittava yllätys. Ylähampaiden oikaiseminen kestää vain noin 8 kk, mutta alahampaat saattavat viedä jopa 15 kk, eli kokonaishoito on pidempi mitä alunperin arvioitiin. No toivotaan että hampaani liikkuvat tehokkaasti ja hoitoa voidaan jouduttaa.


Hampaisiin laitetaan läpinäkyvät ja suht ohuet muoviset oikomismuotit, joita vaihdetaan uuteen pariin noin kahden viikon välein. Muotteja tulisi pitää suussa vähintään 20 tuntia vuorokaudessa eli käytännössä ne otetaan pois suusta vain syömisen ja juomisen (pois lukien vesi) ajaksi. Homma ei siis ole täysin vaivatonta ja vaatii kyllä kärsivällisyyttä ja motivaatiota, varsinkin kun kesto on kuitenkin helposti sen vuoden mittainen.

Itsellänihän on muottien osalta jo hyvää harjoitusta se kun olen käyttänyt purentakiskoa öisin, mutta nyt pitää totutella pitämään muovia suussa myös päivät. Toki muotit ovat purentakiskoa ohuemmat ja siten hieman miellyttävämmät. Mutta ainakin näin aluksi puhe on aikamoista sössötystä ja täytyy olla kiitollinen ettei ole asiakaspalvelussa töissä. :D Sen sijaan muottien paikalleen asettaminen ja pois ottaminen sujuu ainakin omalla kohdallani hyvin helposti.

Muotit myös saattavat aiheuttaa hampaissa särkyä erityisesti hoidon alussa, ja aina muotteja vaihdettaessa. Itse en ole ainakaan toistaiseksi kokenut varsinaista särkyä, mutta pientä paineen tunnetta ja purenta-arkuutta hampaissa on havaittavissa. Sanotaanko että näkkäriä ei ole tehnyt mieli rouskutella.

Sen sijaan jos kaipaat tehokasta tapaa lopettaa ylimääräisen napostelun, muotit ovat siihen oikein hyvä keino! Ne kun pitäisi jaksaa poistaa suusta ja huuhdella huolellisesti joka kerta kun suuhun laittaa jotain vettä kummempaa. Eli kaikki ruokailuhetket pitää oikeastaan suunnitella hieman etukäteen, ja mieluiten niin että lähellä on jokin vesipiste. Hätätapauksia varten (jos esim. kohdalle osaa kiva jätskikiska ja muut vastaavat akuutit tilanteet) kuljetan mukanani koko ajan xylitol- ja fluoritabletteja, jos kiskoja ei pääsekään heti pesemään. Juomien kanssa olen välillä fuskannut pillin avulla. Hammashygieniasta kannattaa silti pitää extrahyvin huolta, koska karieksen riski saattaa muottien kanssa hieman nousta.

Minulla on postauksen kaikissa kuvissa muotit suussa, eli eivät ne tosiaan hirveästi sieltä suusta erotu.

Invisalign-hoitoa on nyt noin puolitoista viikkoa takana ja täytyy sanoa että vielä en ole täysin tottunut siihen että suussa on koko ajan jotain ylimääräistä. Totta puhuen ensimmäisen päivän jälkeen olin ihan totaalisen kyllästynyt muotteihin suussani ja teki mieli heittää ne lähimpään roskikseen! Mutta sanoisin että jo muutaman päivän päästä muotit eivät ole enää sietämättömän häiritseviä, toki niistä on koko ajan tietoinen edelleen. Lisäksi S-kirjaimen sanomista täytyy kyllä vielä harjoitella etten kuulosta ässävikaiselta.

Muutamina alkupäivinä kieli tuntui myös aika aralta, mutta se on onneksi mennyt ohi. Sen sijaan poskieni sisäpuolella on aikamoiset järsimisestä tulleet vekit, tuntuu että näiden avulla narskuttelen yöllä hampaita entistä tehokkaammin. Tähän en ole toistaiseksi keksinyt mitään ratkaisua.. pitänee askarrella jokin suoja poskien ja hampaiden väliin.

Muutaman viikon päästä poskihampaitteni pintaan lisätään vielä pienet muoviset kiinnikkeet, jotka auttavat muotteja pysymään paremmin paikoillaan. Nämä poistetaan sitten hoidon lopuksi.


Raportoin hammasprojektin etenemisestä tänne vielä noin hoidon puolivälissä ja tietysti lopputuloksesta myös. Lohjenneisiin ja kuluneisiin nysäetuhampaisiini laitetaan oikomisen lopuksi myös ohuet muovikuoret, mutta siitä kerron enemmän kun toimenpide on ajankohtainen (eli ilmeisesti sitten reilun vuoden päästä, puuh!).

Mikäli kiinnostuit itsekin suorasta hammasrivistä, Esteettisen hammashoidon klinikan saitilla on kätevä lomake, jonka kautta voit saada maksuttoman hoito- ja hinta-arvion omalle kohdallesi.

Ja jos mieleen tulee kysymyksiä liittyen aiheeseen, kirjoita niitä ihmeessä kommentteihin ja yritän vastata parhaani mukaan. Mielelläni kuulen myös muiden kokemuksia mikäli niitä on.

PS. En kehdannut laittaa tähän juttuun yhtään kunnon irvistyskuvaa mistä hampaiden koko tilanne näkyy.. liikaa itsekriittisyyttä. :D Ehkäpä sitten hoidon lopuksi kykenen julkaisemaan ne inhorealistiset ennen–jälkeen kuvat.

Päivitys 23.8. Sain poskihampaisiin nyt kiinnikkeitä 3 jokaiseen, eli yhteensä 12 kappaletta. Ja nyt tämä hoito ei kyllä ole enää ollenkaan niin näkymättömän mihin ehdin jo tottua. Kuvapäivitystä tulee jossain vaiheessa, linkkaan uuden postauksen myös tänne!

torstai 3. elokuuta 2017

SUKLAA-KOOKOS-KIRSIKKAJÄÄTELÖPUIKOT (V)


Innostuin tekemään vielä toisetkin mehujäät edellisen postauksen persikkajäätee-mehupuikkojen lisäksi.

Koska luotto lämpimään elokuuhun on kova (pakkohan sen on olla lämmin..).

Nämä ovat persikkapuikkoja selkeästi täyteläisempiä ja enemmän jälkiruokamaisia. En ole ihan varma miksi halusin laittaa sekaan myös kirsikkahilloa, mutta siellä sitä nyt on. Voit laittaa sitä myös tai jättää väliin. Kirsikka-chiahillo tuo kuitenkin jäätelöpuikkoon kivasti lisää tekstuuria ja erilaisia makuja.

Jos et myöskään jaksa kikkailla erilaisten kerrosten kanssa, erityisen suoraviivaisen version voi valmistaa pelkästään suklaanmakuisesta jäätelöstä, eli tällöin mausta kaikki kookosmaito kaakaolla.

Hannan Sopasta löytyy koostettuna useiden eri bloggaajien yhteensä 19 herkullista mehujääohjetta, joista osa sopii myös aikuiseen makuun. Vai mitä sanotte esim. gin & tonic -mehujäistä!

Suklaa-kookos-kirsikkajäätelöpuikot (n. 6 puikkoa)

Kirsikka-chiahillo
1 dl kirsikoita
2 rkl kookosnektaria tai muuta nestemäistä makeutusta
1/2 rkl sitruunanmehua
1 rkl vettä
1 rkl chiasiemeniä

Jäätelöt
1 purkki täysirasvaista kookosmaitoa (huoneenlämpöisenä)
1 rkl (raaka)kaakaojauhetta
n. 2 rkl kookosnektaria tai vastaavaa
1/2 tl vaniljauutetta

Valmista ensin hillo: leikkaa kirsikat puoliksi ja poista kivet. Laita kirsikat, makeutus, sitruuna ja vesi pieneen kattilaan ja kiehauta. Laske sen jälkeen lämpötila alas ja anna hautua noin kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Kaada pehmennyt seos esim. monitoimikoneeseen ja hurauta hieman sileämmäksi (ei tarvitse olla ihan sileää). Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa. Sekoita lopuksi hilloon chiansiemenet ja laita se jääkaappiin viilenemään ja paksuuntumaan.

Ravista kookosmaitotölkkiä voimakkaasti niin että kerrokset sekoittuvat. Jaa tölkin sisältö kahteen astiaan (toinen niistä pieni kattila). Lisää kattilaan kaakaojauhe ja 1 rkl makeutusta. Lämmitä seosta matalalla lämmöllä minuutin pari koko ajan sekoittaen, kunnes kaakaojauhe ja makeutus ovat kunnolla sekoittuneet. Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa. Laita suklaaseos hetkeksi jääkaappiin viilenemään.

Sekoita toiseen kookosmaitopuolikkaaseen 1 rkl makeutusta ja vaniljauute. Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa.

Lusikoi suklaaseosta mehujäämuotteihin n. 1/3 tilavuudesta. Laita muotit pakastimeen noin reiluksi puoleksi tunniksi, kunnes seos on sen verran jähmettynyt, että se kestää hillon painon. Lusikoi reilut teelusikalliset hilloa jokaiseen muottiin (hilloa saattaa jäädä jonkin verran yli). Kaada päälle lopuksi vaniljaseosta kunnes muotit ovat täynnä. Tikut voi työntää muotteihin jo tässä vaiheessa koska ne pysyvät hillon avulla hyvin pystyssä.

Pakasta puikkoja kunnes ne ovat kokonaan jähmettyneitä. Valmiit mehujäät irtoavat muoteista helposti pitämällä muottia hetken kuumassa vedessä.