maanantai 29. syyskuuta 2014

LOHIBURGERI


Olen syönyt burgereita ilman sämpylää jo niin kauan, että en osaa sitä enää edes kaivata. Sämpylättömyyden ainoa huono puoli on se, ettei burgereita oikein voi syödä kätevästi käsin. Hyvä puoli on taas se, että kun sämpylä ei ole viemässä tilaa vatsassa, voi pihvejä syödä useamman kappaleen. :)

Noudattelin näissä lohipihveissä aika tarkasti alkuperäistä ohjetta Skinnytaste-sivustolta, ja laitoin kaveriksi rucolaa, avokadoa ja Sriracha-majoneesia. Tosin vaihdoin kaikki light-tuotteet täysirasvaisiin, maku ennen kaloreita. Ja vehnäjauhojen tilalle laitoin mantelijauhoa.

Jos olet tosi reipas ja haluat välttää pienimmätkin sokerinrippeet (ja muut einestelyt) niin valmista toki Sriracha ja majoneesi molemmat itse (täällä esim. kivannäköinen ohje paloe-Srirachaan), minä en tällä kertaa jaksanut.

Lohi-burgerit (n. 6 kpl)

n. 400g lohta
n. puolikas punainen paprika
6 rkl mantelijauhoa
1 (luomu)muna
1/2 rkl soijakastiketta
1 tl sitruunanmehua
ripaus valkosipulijauhetta
reilu rouhaisu suolaa

majoneesia
Srirachaa tai muuta chilikastiketta
rucolaa
avokadoa

Pyydä kalakauppiasta poistamaan nahka lohesta (ellet osaa näppärästi tehdä sitä itse).

Pilko lohi pieniksi kuutioiksi, mitä pienemmiksi sitä parempi. Helpommalla saatat päästä jos omistat monitoimikoneen sopivalla terällä, jolla saa silputtua lohen pieneksi mutta ei mössöksi asti. Itse pilkoin ihan veitsellä eikä hommaan mennyt kovin kauaa.

Pilko myös paprika, jälleen mitä pienempi sitä parempi. Laitoin taikinaan noin desin verran paprikakuutioita eli isosta paprikasta noin puolet.

Sekoita taikinan ainekset sekaisin ja taputtele niistä litteitä pihvejä, itse sain taikinamäärästä kuusi keskikokoista pihviä.

Paista voissa/öljyssä 3-4 minuuttia per puoli, kunnes pihvit ovat kypsiä. Varo paistamasta liikaa ettei lohi mene kuivakaksi.

Sekoita n. 3 rkl majoneesia ja 1 rkl Srirachaa. Tarjoile lohipihvit majon, rucolan ja avokadon kanssa. Ripottele päälle vielä hieman suolaa, pippuria ja esim. seesaminsiemeniä.

SHARE:

perjantai 26. syyskuuta 2014

BEGOOD & THE PRODEJÄTSKI


Makkarataloon tai siis Citycenteriin aukesi jokin aika sitten uusi kahvila nimeltä BeGood Wellness Bar. Paikka on terveyshenkinen sporttibaari, eli tarjolla on normikahvilan tarjontaa terveellisempiä välipaloja, kuten smootheja, tuorepuristettuja mehuja ja raakakakkuja. Raaka-aineissa on keskitytty tuoreuteen ja luonnollisuuteen, höysteenä jonkin verran superfuudeja. Eli ihan lupaavankuuloinen konsepti.

Itse en tällä kertaa tosin testannut baarin tarjontaa kummemmin, sillä kohteenamme oli erityisesti fitnesspiireissä kovasti hypetetyt Wheyhey:n proteiinijäätelöt. Terveysjäätelö mainittu. Myös palkkari mainittu. Ilmeisesti nämä ovat olleet niin suosittuja, että ovat välillä loppuneet kokonaan. Nyt pakastealtaasta löytyi kuitenkin kaikkea kolmea makua. Itse valkkasin mansikan, mutta otimme vertailun vuoksi myös suklaata ja vaniljaa.

Silmäys ainesosalistaan kertoo seuraavaa: vesi, heraproteiini-isolaatti, ksylitoli (makeutusaine), kerma, aromi, stabilointiaineet (selluloosa, guarkami, karrageeni), emulgointiaine, väri (punajuuri). Eli ei mikään hirveän paha. Tähän väliin pitänee mainita, että itse en koske proteiinipatukkoihin pitkällä tikullakaan, en keksi montaa keinotekoisempaa tuotetta.* Eli sikäli en taida olla tämän jäätelönkään ydinkohderyhmää, mutta sokeriton uutuus kiinnosti kuitenkin.

Ok no sitten itse asiaan. Jäätelön suuntuntuma oli aika jännä, lähinnä tuli mieleen pakastettu banaani blendattuna. Maku sitten.. no ei. Mansikan maku oli todella keinotekoinen ja oikeastaan hieman vastenmielinen, jäätelö ei tosin ollut liian makeaa mistä plussaa. Vaniljajäätelö maistui todella järkyttävältä, aivan kuin olisi kauhonut eltaantunutta vaniljaesanssia suuhunsa potenssiin kymmenen. :X Suklaa oli näistä selkeästi paras, täyteläinen suklaanmaku peitti alleen kaikki muut epämääräisyydet. Koostumus vaan ei ihan vakuuttanut, varsinkin hieman sulaessaan jäätelö muuttui todella noh limaiseksi.

Viiden hengen seurueestamme vain yksi tykkäsi omastaan, eli ei jatkoon, sorry.

BeGood Wellness Barin smoothiet vaikuttivat kuitenkin ihan asiallisilta, joten varmasti palaan vielä baariin maistelemaan heidän omia tuotoksiaan, ja minttusuklaa-raakakakkua pitää testata myös!

*Mitä proteiinijauheisiin tulee niin itse käytän niitä harvakseltaan, koska en ole mikään himotreenaaja, mutta parhaimmaksi olen todennut niin maun kuin laadun kannalta Well Wisdomin naturellin heraproteiiniin. Tuote on käytännössä mauton, eli helppo sekoittaa minkä kanssa tahansa. Miedosti maustetut suklaa- ja vaniljaversiot löytyy myös. Halvimmillaan tuotetta olen nähnyt iHerbissä, yhden pakkauksen kun tilaa kerrallaan niin välttää tullimaksut.
SHARE:

torstai 25. syyskuuta 2014

OMENA-RAAKAKAKKU KARAMELLIKASTIKKEELLA


Tähän aikaan vuodesta kotimaisia omenoita tursuaa joka tuutista, taisipa joku jakaa niitä ilmaiseksikin Kampin Narinkkatorilla jokin aika sitten.

Tein jo yhden satsin omena-crumblea, mutta omppuja riittää joten kokeilin tuupata niitä myös raakakakkuun. Tuli yhtään liioittelematta superhyvää! Resepti on tällä kertaa ihan oma sävellys, tosin tuon pähkinävoista tehdyn karamellikastikkeen idean näin jossain päin nettiä ja hyödynsin sen tässä. Omena + maapähkinävoi = yllättävät bestikset!

En muista käyttämieni omenoiden lajiketta, mutta eivät ainakaan olleet valkeita kuulaita (ainoa kotimainen lajike jonka tunnistan ;). Maku oli kuitenkin makea ja hieman kirpeä, ja koostumus ei ollut jauhoinen vaan kiinteä.

Vuoka jälleen hieman tavallista pienempi (⌀ 18cm) eli laita isompaan vuokaan vähän enemmän aineksia.


Omena-raakakakku

Pohja
1 dl pähkinöitä (käytin pekaanipähkinöitä)
n. 1 dl eli about 7 kpl pehmeitä (tuoreita) taateleita
1/2 tl kanelia
pieni ripaus suolaa

Täyte
3 dl cashew-pähkinöitä (liota etukäteen vähintään 4 tuntia)
4 kpl kotimaisia (pienehköjä) omenoita
1/2 - 1 dl nestemäistä maketusta (käytin kookosnektaria, ei-vegaanit voivat laittaa myös esim. hunajaa)
n. 1/2 dl sulaa kookosöljyä
muutama rkl sitruunanmehua
1/2 tl kanelia
1 tl aitovaniljajauhetta
mahdollisesti pieni määrä vettä
valinnainen: 1 tl hienoa psylliumjauhetta (jos et käytä niin laita pari rkl enemmän kookosöljyä)

Karamellikastike
n. 1 osa makeuttamatonta pähkinävoita (esim. maapähkinävoita)
n. 1 osa nestemäistä makeutusta (käytin kookosnektaria)
pari tl vettä

Koristeeksi: muutama omena

Tee pohja muusaamalla ainekset keskenään. Itse murskaan ensin pähkinät blenderissä pienemmäksi ja työstän loput ainekset sekaan sauvasekoittimella. Painele vuoan pohjalle ja laita hetkeksi pakastimeen.

Laita ainekset blenderiin ja blendaa täydellä teholla kunnes seos on sileää. Jos sinulla ei ole tampperia (ja megatehokasta blenderiä) auta varovasti lusikalla seosta silenemään painelemalla sitä reunoilta alas. Jähmeäntuntuiseen seokseen voi laittaa muutaman ruokalusikallisen vettä. Maistele seosta ja säädä makeutta ja happamuutta (sitruuna), itse olen huomannut että seos ei mene oikeastaan koskaan heti kerralla oikein, vaan makujen tasapainoa saa aina vähän säätää. :)

Laitoin täytteeseen lisäksi psylliumia, sillä tykkään sen kiinteyttävistä ominaisuuksista; sen avulla kakkua voi helposti säilyttää muutaman päivän jääkaapissakin pakastimen sijaan jolloin se on heti tarjoiluvalmista. Mutta psyllium ei tosiaan ole mitenkään pakollinen tässä.

Kaada ja tasoita täyte pohjan päälle, ja laita muutamaksi tunniksi pakastimeen jähmettymään.

Tee karamellikastike sekoittamalla pähkinävoi ja makeutusaine keskenään. Oma maapähkinävoini oli aika jähmeää, joten laitoin sekaan 1-2 teelusikallista vettä. Kookosnektari toimii tässä tosi hyvin, koska sen oma maku on jo valmiiksi hieman karamellimainen, vastaavalla tavalla voisi toimia esim. vaahterasiirappi. Hunajakin tietysti käy. Maistele omaan makuusi sopiva makeusaste.

Koristele kakku omenanpaloilla ja valuta päälle hieman kastiketta. Leikkaa paloiksi ja valuta annospalojen päälle vielä lisää kastiketta (koska se on vain niin hyvää). :)


SHARE:

tiistai 23. syyskuuta 2014

"PIKKUPIZZAT" MUNAKOISOSTA


Moni saattaa karsastaa munakoisoa sen toisinaan hieman kitkerän maun takia. Mutta tiesittekö että kitkeryys koskee yleensä vain vanhempia, suurikokoisia munakoisoja. Nyt kun on vielä kotimaisten tuoreiden munakoisojen sesonki, suosittelen ehdottomasti käyttämään niitä. Tuoreuden voi varmistaa ihan maistamalla raakaa munakoisoa, tuore koiso kun ei maistu ollenkaan kitkerälle.

Ei-niin-freesit munakoisot ovat myös täysin käyttökelpoisia, mutta niissä on usein hieman pistävä sivumaku. Siitä pääsee eroon ns. itkettämällä koisoja hetkisen. Eli leikkaa koisot esim. kiekoiksi, asettele ne rinnakkain vaakatasoon, hiero pintaan reilusti suolaa ja anna olla n. 15 minuuttia. Pintaan pitäisi nousta pieniä pisaroita, joiden mukana kitkeryys ja liika vetisyys poistuu. Huuhtele suola pois viileällä vedellä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Sitten itse asiaan eli pikkupizzoihin. Tosin pizzoiksi näitä voi kutsua melkein pelkästään ulkonäön puolesta, pohja ei ole lainkaan rapea, vaan päinvastoin suussasulavan pehmeä. Mutta se ei tietenkään ole huono asia. :)

Täytteet tekevät pizzan, omaani laitoin perinteiseen tyyliin tomaattikastiketta, tuoretta tomaattia, mozzarellaa, parmesania ja basilikaa. Samoja margherita-tyyppisiä täytteitä olen käyttänyt menestyksekkäästi myös kukkakaalipitsassa ja niiden miniversioissa. Näillä täytteillä hyvin läheinen sukulainen pikkukiekoille on oikeastaan myös munakoisovuoka eli melanzane alla parmigiana.

Tälläinen pikkupizza-konsepti voisi olla hauska tapa saada myös lapset syömään enemmän vihanneksia vähän kuin vahingossa. :) Täytteeksihän voi laittaa mitä vain omia suosikkeja. Munakoisojen tilalla voi myös käyttää esim. kesäkurpitsaa, jolloin syntyy varsinaisia miniminipizzoja, tai vaikkapa portobellon lakkeja ylösalaisin käännettynä.


Munakoiso-pikkupizzat (ohjeesta riittää n. kahdelle)

1 keskikokoinen munakoiso
oliiviöljyä
suolaa + pippuria
mausteita, esim. valkosipulijauhetta ja kuivattua oreganoa

Täytteet esim:
parmesania
mozzarellaa
tomaattia
tuoretta basilikaa

Tomaattikastike
puoli purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja
1 tuore tomaatti 
1 pehmeä taateli
mausteita, esim. chilijauhetta

Leikkaa koisot n. puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi. Testaa kitkeryysaste: itketä, huuhtele ja kuivaa jos tarpeen. Pirskottele pinnalle hieman öljyä (öljysuihkepullo on tässä kätevä), levitä kiekot leivinpaperin päälle ja ripottele päälle mausteita; ainakin hieman suolaa, ja muita mausteita oman maun mukaan. Paista uunissa 200-asteessa n.10-15 minuuttia.

Valmista tomaattikastike muusaamalla aineet esim. sauvasekoittimella tahnaksi. Laitoin mukaan myös yhden tuoreen tomaatin (ilman vetisiä sisuksia) jolloin kastikkeesta saa hieman juoksevampaa ja helpommin levittyvää. Parhaiten muusaus onnistuu kannellisen astian avulla ettei soosit lentele pitkin seiniä. :)

Ota munakoisokiekot uunista, levitä päälle tomaattikastike ja haluamasi täytteet. Itse laitoin ensin siivuiksi leikattua mozzarellaa, sen jälkeen tomaatinsiivun, ja päälle raastettua parmesania. Laita takaisin uuniin vielä n. 5 minuutiksi, ja lopuksi pariksi minuutiksi grillivastusten alle, niin että juusto mukavasti hieman ruskistuu. Ripottele päällä basilikanlehtiä ja kuivattua oreganoa.

SHARE:

perjantai 19. syyskuuta 2014

ÄKKILOMA SANTORINILLA


Pari viikkoa sitten päätimme parin kaverin kanssa ettemme olleet vielä valmiita luopumaan kesästä. Syntyi projekti #kesätakas. Muutaman päivän vimmainen äkkilähtöjen ja lentotarjousten selaaminen tuotti tulosta, kun bongasimme super-edulliset (meno-paluu 180€) lennot Santorinille, ja siihen vielä kiva hotelli lähellä rantaa satasen per naama. Bookkaus oli tehty ennenkuin ajatus oli lopussa. Kannattaa näköjään matkustaa lomakohteisiin vähän sesongin ulkopuolella, hinnat on kolmasosan normaalista.

Saarella meni siis viime viikko. En käyttänyt ihan koko aikaa lomailuun, vaan toimin aurinkoenergialla käyvänä etätyöläisenä muutaman päivän. Kiitos liikkuva moderni työelämä, läppärit ja wifi. Ehdin silti lojua rantatuolissa monen monta laiskaa tuntia ja lukea pari kirjaakin.

Santorinilla on auringonlaskut tuotteistettu harvinaisen hyvin. On magical sunset touria, risteilyä, illallista ja honeymoon packageja. Jengi tungeksii parhaille paikoille (Oian kaupunki ykkösenä tässä) ja salamavalot räiskyvät punaisen auringon upotessa mereen. Tuli varmaan muuten hienoja auringonlaskukuvia sillä salamalla... Lopuksi ihmiset hurraavat ja taputtavat. Absurdia. Otin silti itsekin pari kuvaa. Ja käytiin myös magical sunset cruisella. :P Tiesittekö että auringonlaskukuva jossa on laivansilhuetti, on parempi kuin tavallinen auringonlaskukuva (fakta).

Kreikkalainen ruoka on tunnetusti hyvää, tosin valikoima on saarilla aika rajallinen. Joka ravintolassa on melkein identtiset menut. En ottanut juuri ollenkaan ruokakuvia, sillä kuvasin tällä kertaa kaikki lomakuvat iphonella, ja vaikka kännyköissä alkaakin nykyään olla aika hyvät kamerat, hämäräkuvaus on edelleen murhaa. Kerrottakoon silti että söin kuusi (6) kertaa kreikkalaisen salaatin, ja kerran Santorini salaatin mutta se ei ollut niin hyvää kuin kreikkalainen salaatti. Mikäs siinä kun raaka-aineet ovat tuoreita (kypsät tomaatit anyone?), feta murenevan pehmeää ja oliiviöljyn maku hivelee suuta. Olen myös tässä kesän aikana opetellut syömään oliiveja, tämä taito pääsi ahkeraan käyttöön.

Kreikkalaisen löhölomat plussat
+ takuurentouttavaa, ei tarvi tehdä mitään jos ei jaksa
+ aurinko
+ kirkas vesi
+ feta
+ oliivit
+ perinteinen kotiruoka pääosin tosi hyvää
+ Santorini on hyvin kaunis saari
+ nätit auringonlaskut

Miinukset
- voi käydä tylsäksi (ota paljon hyviä kirjoja ja esim. snorklauskamat)
- volkaanisen black beachin kivinen ranta on KUUMA! (kyllä, poltin kerran jalkapohjani. Suosittelen läpsyjä tai uimakenkiä.)
- ruoan lisukkeena liian usein lötköt ranskikset
- pahaa viiniä (tämä on suuri miinus)
- auringonlaskuihin liittyvä ryysis ja parhaista kuvauspaikoista taistelu (Oiassa)

Plussat voitti, eli kannattaa mennä. :)
SHARE:

torstai 18. syyskuuta 2014

MAROKKOLAINEN KIKHERNE-PAISTOS


Tajusin eräs päivä, että on tässä ruokaharrastuksessa tapahtunut jonkinlaista kehitystä. Aiemmin olen ollut aika huono yhdistelemään erilaisia ruoka-aineita ilman reseptiä (paitsi salaatteja, niihin kun voi heittää käytännössä mitä vaan), mutta nykyään yllätän välillä itseni improvisoimalla kaapin aineksista ihan kelpoja kokonaisuuksia. Kuten nyt vaikka tämän marokkolaistyyppisen ruoka..asian. En ole varma miksi kutsua tätä, muhennos? Paistos? Pata? Kaikki nuo tarkoittavat jotain mikä muhii pitkään.. Tämä ruoka kuitenkin syntyi todella nopeasti, max. kymmenessä minuutissa, eli oisko sitten pikapaistos(?)

Case: Tulen kotiin myöhään sunnuntai-illalla muualla vietetyn viikon jälkeen. Nälkä on, mutta en muistanut/jaksanut käydä kaupassa.
Ainekset jääkaapissa: Nahistunut kurkku johon lähemmällä tarkastelulla on kasvanut jotain epämääräistä karvaa pintaan (heitän tämän pois). Puoliksi nahistunut nippu tuoretta minttua, käyttökelpoinen. Lasipurkki, jonka pohjalla ui neljä kappaletta aurinkokuivattua tomaattia. Avattu pussi kuivattuja aprikooseja (en tiedä miksi nämä ovat jääkaapissa). Avaamaton rasia piparjuurella maustettua tuorejuustoa (kuka tämän on ostanut?). Puolikas sitruuna, erinäisiä maustekastikkeita, voita yms perussälää.
Ainekset kuivakaapissa: Tölkki kikherneitä, iso joukko erilaisia mausteita, pähkinöitä, siemeniä, öljyjä jne.

Kikhernepurkkia, minttua ja aprikooseja tuijottaessa mieleen nousee visio marokkolaisesta ruoasta. Vaikka en ole koskaan käynyt Marokossa. Improvisoidaan jotain pohjois-afrikkalaista sapuskaa siis, mausteet on tässä suurena apuna.

Marokkolaistyyppinen pikapaistos

tölkki kikherneitä
aurinkokuivattua tomaattia
kuivattuja aprikooseja (tai esim. taateleita tai rusinoita)
manteleita
tuoretta minttua
tuorejuustoa, tai esim. turkkilaista jogurttia
(+ sitruunaa)

chilijauhetta
paprikajauhetta
jeeraa 
kuminansiemeniä
kurkumaa
kanelia
pieni määrä öljyä
suolaa+pippuria

Paahda aluksi manteleita hetki kuumalla pannulla. Nosta ne sivuun, kaada pannulle pieni määrä (muutama tl) öljyä, sekoita joukkoon mausteet ja paahda niitä hetki. Mausteita saa laittaa ihan reilulla kädellä, erityisesti paprikajauhetta.

Valuta ja huuhtele kikherneet ja sekoita mausteiden sekaan. Siivuta aurinkokuivatut tomaatit ja aprikoosit, ja sekoita pannulle. Kaada lopuksi sekaan vielä mantelit ja osa silputusta mintusta, ja kääntele seosta pannulla kunnes kaikki on läpikotaisin kuumentunut.

Paistoksen päälle sopi hämmästyttävän hyvin tuo piparjuurella maustettu tuorejuusto, sen tilalla voinee käyttää myös mitä vaan muuta tuorejuustoa tai esim. turkkilaista jogurttia. Pieni ekstrahappamuus (ja potku) sopii mielestäni tähän, joten tuorejuuston/jogurtin voi maustaa ainakin sitruunalla ja lisäksi esim. wasabilla.

Kauho paistos lautaselle, lusikoi päälle tuorejuustoa ja ripottele päälle loput minttu.

SHARE:

tiistai 16. syyskuuta 2014

LÄHI/LUOMURUOKAA VERKOSTA


Kirjoitin keväällä ruoan tilaamisesta verkosta, ja sitä ennen ja jälkeen testannut useampaakin ruokaverkkokauppaa. Yhden koehenkilön (eli minä) empiiristen kokemusten perusteella suosikiksi on noussut uusi yhteistyökumppanini Raakatori, jonka ilahduttavan laaja valikoima on keskittynyt lähituottajien (pääosin luomu)tuotantoon.

Sain tehdä Raakatorilta yhden koetilauksen, ja sittemmin olen siirtynyt ihan heidän normaaliksi asiakkaakseen. Ensimmäisessä tilauksessa oli paljon erilaisia kasviksia ja yrttejä, vähän luomulihaa (josta tein sitä possua), luomukanamunia, juustoa ja muutama kotimaisen Foodinin tuote (siemeniä ja mulpereita). Kaikki oli siististi pakattu, ja olin jopa hieman yllättynyt kuinka paljon jokaisessa kasvispussukassa oli tuotteita, vaikka painot onkin merkitty verkkokauppaan. Tuotteiden laadussa ei ollut mitään valitettavaa, mm. tomaatit olivat tavallista makeampia, ja yrtti- ja salaattipuskat normikaupan tarjontaa tuuheampia. Raakatorin valikoimasta löytyy syötävien lisäksi myös mm. ekopesuaineita, näitä en ole vielä kokeillut tilata.

Verkkosivut ovat yksinkertaisen tyylikkäät ja helppokäyttöiset. Tilaaminen vaatii hieman ennakointia, sillä tilaukset toimitetaan vain kerran viikossa torstaisin tai perjantaisin, ja tilaus täytyy tehdä viimeistään saman viikon maanantaina. Tiistaista eteenpäin tehty tilaus toimitetaan vasta seuraavalla viikolla. Tämä on pieni miinus, mutta toisaalta täysin ymmärrettävää jotta voidaan tarjota oikeasti tuoreita raaka-aineita, jotka eivät ole lojuneet varastonhyllyssä viikkokaupalla. Raakatorilta on mahdollista saada vaikka edellisenä päivänä käsin maasta nostettuja perunoita! Tuoreempaa kamaa saa melkeinpä vain itse viljelemällä.

Yli 99 euron ostoista saa myös ilmaisen kotiinkuljetuksen, mikä on kyllä todella hyvä etu, kukapa ei haluaisi jonkun muun kantavan painavat ruokakassit puolestaan kotiovelle asti. Noutopisteistä ostokset voi myös hakea ilman kuljetuskustannuksia, niitä löytyy tällä hetkellä reilut 10 kappaletta Etelä-Suomesta (Helsingistä kaksi).

Yhteistyöstä Raakatorin kanssa voivat nyt hyötyä myös lukijani, sillä ensitilaajat saavat 10% alennusta tilauksestaan koodilla syotavanhyva10. Tarjous on voimassa ainakin vuoden loppuun ja tilauksella ei ole minimiostomäärää, toki ilmaista kotiinkuljetusta ajatellen kannattaa tilata kerralla se vähintään satasen ruokapaketti. Syötävän hyvä suosittelee Raakatoria lämpimästi! :)

SHARE:

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

RAITAJUURI-CHEVRE-MANGO -TORNIT


Raitajuuri on melkein sama juures kuin punajuuri, hauskemman näköinen vain. Ja maku on ehkä punajuurta hieman miedompi.

Mutta mitä ihmettä tapahtui juuren mahtaville väreille keittämisen jälkeen! Ainoastaan yksi pallero säilyi kirkkaan punaisena, muut menivät kellertäväksi ja yksi jopa ihan valkoiseksi. En tiedä olisiko juuret pitänyt keittää kokonaisina, nyt leikkasin molemmista päistä pienet palat pois, ja voi olla että väri karkasi sitä kautta. No maku ei onneksi liuennut keitinveteen.


Näin Food52:ssa hauskannäköisen annoksen, jossa oli yhdistetty punajuurta, mozzarellaa ja mangoa. Tosin vaihdoin mozzarellan vuohenjuustoon, joka on mielestäni parempi kaveri punajuurelle. Torniksi kasattu annos oli kyllä kaunis, mutta loppujen lopuksi hieman epäkäytännöllinen, plus hukkapaloja syntyi turhan paljon. Eli lopuksi leikkasin kaikki ainekset pienemmäksi ja tein niistä mössömäisen salaatin. Sama maku, mutta helpompi syötävä. :)


Raitajuurta, chevreä ja mangoa

muutama puna/raitajuuri
iso kiekko vuohenjuustoa
1 kypsä mango
ruohosipulia

n. 1 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl hunajaa
pieni puserrus sitruunanmehua
suolaa + pippuria

Keitä puna/raitajuuret kuorineen. Keittoaika riippuu juurien koosta, keskikokoisissa menee n. 30 minuuttia. Kun haarukkaa uppoaa juureen ovat ne kypsiä. Kaada kattilasta kuuma vesi pois ja heti kylmää päälle, niin juurien kuoret irtoavat helposti sormin painamalla. Leikkaa juurekset siivuiksi.

Leikkaa myös mango myös ohuiksi siivuiksi. Itse leikkasin siivuista pyöreällä muotilla ympyränmuotoisia paloja. Siivuta vielä vuohenjuusto.

Kasaa palat päällekäin. Jos haluat skipata torniviritelmän, leikkaa kaikki ainekset pienemmiksi suupaloiksi jo heti alkuun.

Vispaa kastikkeen ainekset keskenään, ja valuta tornin päälle/sekoita ainesten sekaan. Silppua päälle ruohosipulia.

Mössö- tai siis salaattiversio:

SHARE:

torstai 11. syyskuuta 2014

BIOHAKKERIN KÄSIKIRJA: RAVINTO


En yleensä huutele täällä työ- tai muista projekteistani, mutta tämä liippaa sen verran läheltä blogin aihepiiriä, että arvelin kiinnostavan teitäkin.

Eli olen viime vuoden lopusta asti ollut mukana Biohakkerin käsikirja -projektissa kauhukakarakolmikon omien alojensa piinkovien ammattilaisten Teemu Arinan, Olli Sovijärven ja Jaakko Halmetojan kanssa. Omaan rooliini kuuluu kirjan taitto ja kuvitus, pieni editointi ja muu yleissäätö.

Julkaisemme kirjan pikkuhiljaa viidessä eri osassa. Itsensä päivittämisen näkökulmasta kirjoitettuja osa-alueita on viisi: Uni, Mieli, Ravinto, Työ ja Liikunta. Näistä kaksi ensimmäistä on julkaistu jo e-julkaisuina, ja kolmas eli Ravinto on tulossa ulos loppuvuodesta (eli hyvästi vapaa-aika :P).

Kirjan voi tilata ennakkoon hintaan 7,90€ (normihinta 9,90€), samasta linkistä löytyy myös sisällön tarkempi kuvaus. Jos formaatti epäilyttää, voit ladata ensimmäisen, eli Uni-kappaleen ilmaiseksi täältä. :) Sanoisin kyllä että Ravinto-osio on täynnä tiukkaa tavaraa ja erittäin suositeltava hankinta jokaiselle ravitsemuksesta kiinnostuneelle. Ja osiot ovat tietysti myös visuaalisesti erittäin hienoja. ;)

Kirja tulee ulos ihan fyysisenä, painettuna kokonaisuutena sitten, kun olemme saaneet kaikki osiot valmiiksi, mutta sen julkaisu venyy kyllä pitkälle ensi vuoden puolelle. Lisää koko projektista voi tosiaan lukea osoitteesta biohakkerit.fi.


SHARE:

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

RAAKA-SNICKERS


Googlettelin mielenkiinnosta mitä löytyy tavallisesta Snickersistä®:
sokeri, maapähkinät, glukoosisiirappi, kasvirasva, rasvaton maitojauhe, kaakaovoi, kaakaomassa, laktoosi, herajauhe, maitorasva, suola, emulgointiaine (soijalesitiini), munanvalkuaisjauhe, luontainen vaniljauute, hydrolysoitu maitoproteiini. 

Raakaversiossa on seuraavat:
maapähkinävoi, maapähkinät, taatelit, kaakaovoi, raakakaakaojauhe, mantelijauho, kookosnektari (tai hunaja), kookosöljy, vanilja, suola.

Tavis-Snickersin edut: halpa, nopea.
Tee-se-itse raakaversion edut: sisältää vähemmän teollista kuraa.
You do the math. ;)


Maria Lönnqvistin Raakaleipurin parhaat kakut -kirjassa on ohje hihityspatukoihin (mahtava käännös!), joka löytyy Snickers-nimellä myös Jolien blogin puolelta. Patukat näyttävät superherkullisilta, mutta ainesosia on aikamoinen lista. Etsiskelin hieman yksinkertaisempaa ohjetta, joka löytyikin Feel Good Kitchen-blogista, ja lopputuloksena syntyi kyllä tosi maukkaita maapähkinäisiä herkkupaloja!

Tein ohjeeseen pieniä muokkauksia, ja lisäksi lisäsin kuorrutteen määrää. Käytin tässä astiana Korresin metallista säilytyslaatikkoa, koko about 10x20cm. Sain aikaiseksi 6 täysikokoista patukkaa, jotka tosin kannattaa leikata pienemmiksi suupaloiksi, koska nämä ovat aika tuhteja (niinkuin raakaherkut usein).


Snickers-patukat, vegaani & raaka

Pohja
1 dl maapähkinävoita
2 rkl nestemäistä makeuttajaa, esim. kookosnektaria (ei-vegaanit vaikka hunajaa)
2 rkl mantelijauhetta
(pieni ripaus suolaa, jos maapähkinävoi on suolatonta)

Täyte
8 pehmeää taatelia
1 rkl kookosöljyä
1 rkl vettä
ripaus aitovaniljaa
pieni ripaus suolaa
päälle: maapähkinöitä

Kuorrute
3 rkl sulaa kaakaovoita (sulata vesihauteessa)
2-3 rkl kookosnektaria (tms)
3 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus aitovaniljaa

Sekoita pohjan ainekset keskenään. Lusikoi pohja leivinpaperilla vuorattuun suorakulmaiseen astiaan, ja levitä tasaiseksi. Laita pakkaseen jähmettymään.

Muusaa täytteen ainekset sileäksi. Itse tykkään käyttää näin pieniin taikinamääriin ihan sauvasekoitinta, tuntuu että blenderissä massa jää helposti vain pyörimään tyhjää. Lusikoi täyte pohjan päälle, painele päälle haluamasi määrä maapähkinöitä, ja laita pakkaseen pariksi tunniksi.

Valmista suklaakuorrute sekoittamalla ainekset keskenään, säädä makeutta oman maun mukaan.
Nosta snickers-massa leivinpaperin avulla ulos astiasta, ja leikkaa patukoiksi, tai vaikka heti pienemmiksi paloiksi.

Lusikoi suklaata patukoiden päälle ja sivuille. Tämä vaihe on hieman sottainen, ja patukoiden sivuille voi olla vähän hankala saada kuorrutetta, itse valuttelin reunoja pitkin ihan vain lusikalla. Marian ohjeessa patukat upotetaan suklaaseen kokonaan, joten jos haluat extrasuklaisia patukoita, kuorrutetta kannattaa tehdä reilusti enemmän.

Laita vielä hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Jos teit kokonaisia patukoita, ne kannattaa tosiaan leikata vielä pienemmiksi suupaloiksi. Säilytä patukoita/palasia pakkasessa ja ota kerralla esille vain sen verran mitä aiot syödä, koska suklaa sulaa aika nopeasti.

SHARE:

maanantai 8. syyskuuta 2014

PILKKOMISTALKOOT ELI RAPEAN ROUSKUVA SALAATTI


Kuinkahan monesta suomalaiskodista löytyy Fiskarsin oranssit sakset. Veikkaan että aika monesta, on nimittäin aikamoinen suomalaisen muotoilun klassikko. Omat sakseni eivät kyllä itse asiassa ole oranssit vaan vihreät! Ovat muuten pysyneet erinomaisessa kunnossa jo 14 vuotta, eli siitä asti kun muutin pois kotoa.

Fiskarsin kohdalla voidaankin yleensä puhua laatutuotteista, jotka parhaassa tapauksessa kestävät äidiltä tyttärelle. Siksi olinkin mielissäni, kun sain testattavaksi yhteistyössä Blogiringin kanssa aika läjän Fiskarsin uudistuneen Functional Form -malliston veitsiä, leikkuulaudan ja veitsenteroittimen.

Omassa keittiössäni olen tottunut käyttämään aika pienen repertuaarin verran veitsiä: löytyy yksi suuri aasialainen kokkiveitsi, yksi pieni ja terävä juustoveitsi (käytän sitä yleensä kaikkeen muuhun kun juustoon), yksi kuorimaveitsi, yksi tavallinen yleisveitsi (sattui olemaan myöskin Fiskars) ja leipäveitsi (tarpeeton). Tällä kertaa kokeiltavaksi saapui kuitenkin jopa 8 veistä (yksi kuorintaveitsi puuttuu kuvista), eli veitsitilanteeni parani heti kertaheitolla yli 62%. Mielestäni istuvat aika hyvin keittiööni, varsinkin kun mukana tuli kätevä veitsitukki. Ja leikkuulauta on tarpeeksi suurikokoinen mahtuakseen mukavasti tiskialtaan reunalle, siitä plussaa.


Otin heti käyttöön pari veistä: japanilaisen kokinveitsen ja vihannesveitsen. Kylläpä omat veitset alkoivatkin näyttämään nuhjuisilta näiden kiiltävien uutuuksien vieressä. Ja pitäis muuten teroittaa nuo omatkin veitset.. Onneksi paketissa oli veitsenteroitin mukana, joka on amatöörin käsissä teroituspuikkoa paljon kätevämpi (ja vähemmän potentiaalista tuhoa aiheuttava) kapistus.

Fiskarsin veitset tuntuvat kädessä tukevilta ja vakailta, johtunee tuosta kahvasta joka on hieman kumimaista materiaalia. Sarjassa onkin kiinnitetty erityistä huomiota ergonomiaan ja käytännöllisyyteen. Esimerkiksi veitsitukissa on reunassa vahva magneettipidike, johon voi ripustaa vaikka ne sakset, ja leikkuulaudassa on irrotettava muovinen päällys, jonka avulla voi helposti flipata pilkotut ainekset pataan.


Päätin laittaa veitset heti tositoimiin, eli pilkkomaan urakalla erilaisia kasviksia. Siivuttamista olikin aika paljon, mutta tähän voi suhtautua vaikka meditatiivisena harjoituksena. :) Syntyi rapea salaatti, johon raastoin sekaan reilun määrän suosikkijuustoani manchegoa. Kasvikset itsessään ovat aika miedon makuisia, joten kastikkeeseen tuli enemmän potkua sitruunasta, chilistä ja jeerasta. Tässä salaatissa ainesten tarkat määrät eivät ole niin oleellisia joten en laittanut niitä ylös, kukin oman maunsa mukaan.


Rapea vihannessalaatti ja mausteinen sitruunakastike

kesäkurpitsaa (keltaisista saisi vielä lisäväriä, itse en löytänyt kuin vihreitä)
porkkanoita
retiisiä
avomaankurkkua
kevätsipulia
tuoretta minttua
manchegoa 
pinjansiemeniä

oliiviöljyä
sitruunanmehua
omenaviinietikkaa
hunajaa
chilijauhetta
jeeraa
suolaa + pippuria

Leikkaa kasvikset ohuiksi suikaleiksi, mitä ohuemmiksi sitä parempi. Tässä kannattaa käyttää mahdollisimman kapeita porkkanoita ja kesäkurpitsaa, niin ei tule liian isoja paloja.

Nypi mintunlehdet irti varsista. Raasta manchego (itse laitoin n. 150g). Paahda pinjansiemenet nopeasti kuumalla pannulla.

Valmista kastike vispaamalla ainekset sekaisin. Valmista kastiketta saa olla ihan reilusti, lähemmän puoli desiä, eli varsinkin öljyä saa laittaa aluksi reilummin ja muita aineksia sitten vähitellen, maistellen. Lopullisen kastikkeen tulisi olla hieman kirpeä, mausteinen, makea ja suolainen.

Sekoita kasvikset, minttu, raastettu juusto ja pinjansiemenet kastikkeen kanssa sekaisin. Anna kastikkeen imeytyä kasviksiin muutama minuutti ennen tarjoilua.

Yhteistyössä Fiskars.
SHARE:

perjantai 5. syyskuuta 2014

PAAHDETUT MAUSTEISET PERUNAT, MANTELIA JA PINAATTIA


Oma perunansyöntikauteni ulottuu yleensä kevään ensimmäisistä varhaisperunoista loppusyksyn vähän isompiin mukuloihin. Suosin alkukesä–loppusyyskauden tuoreita kotimaisia perunoita varmaan siksi, ettei niitä oikeastaan tarvitse kuoria. Perunoiden kuorimisesta on jäänyt lapsuudesta jotain traumoja, tai ainakin lukemattomia palaneita sormia, perunat kun tarjoiltiin aina keitettynä.

Varhaisperunat pitää syödä voin, suolan ja ruohosipulin kanssa. Suosikkitapani syödä perunaa on kuitenkin ehkä paahdettuna (okei ja sipseinä myös mutta niitä en tee itse).

Paahdettuja perunoita sopii maustaa ihan reilusti, eli koko maustekaapin arsenaali vaan käyttöön. Varsinkin kun oheistarjottavat (pinaatti ja manteli) ovat vähän miedomman makuisia. Tämä ruoka sopii vaikkapa isomman ruokakattauksen lisukkeeksi, tai lisäämällä sekaan esim. papuja tai fetaa, saa siitä ihan täysipainoisen oman aterian kahdelle.

Paahdetut perunat, mantelia ja pinaattia 

n. puoli kiloa perunoita (esim. siikliä)
muutama valkosipulinkynsi
öljyä
suolaa + pippuria
chilijauhetta
paprikajauhetta
jeeraa
kurkumaa
korianterinsiemeniä (jauha pienemmäksi jos ovat kokonaisia)
kuivattua timjamia
muita (tai eri) mausteita oman maun mukaan

laatikollinen pinaattia
vajaa desi manteleita

Huuhtele ja harjaa perunat. Leikkaa ne suuhusopiviksi paloiksi. Perunat valmistuvat nopeammin jos ennen paahtamista keität niitä nopeasti n. 5 minuuttia. Huuhtele ja kaada uuniastiaan. Heitä mukaan reilusti mausteita ja loraus (useampi rkl) öljyä. Sekoita kaikki kunnolla. Paahda 200-asteessa n. 15-20 minuuttia.

Leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi, ja sekoita ne paistumisen loppuvaiheessa perunoiden sekaan, niin että ehtivät paahtua 5-10 minuuttia (voivat toki olla pidempääkin mutta varo etteivät pääse palamaan).

Leikkaa mantelit viipaleiksi ja paahda niitä hetki kuumalla pannulla.

Laita pannulle pieni määrä öljyä ja pyörittele pinaatit siinä, minuutti-kaksi riittää. Mausta suolalla.

Kasaa kaikki ainekset lautaselle ja tarjoile heti kuumana.


Alkuperäinen ohje mukailtuna Naturally Ella.
SHARE:

torstai 4. syyskuuta 2014

PIENI PROMO-HETKI


Laitoin blogini nyt Facebookiin kun kaikilla muillakin on: www.facebook.com/syotavanhyva.
Olis kiva jos tykkäisit! Tuolla jossain oikeassa alareunassa on myös FB-kikkare like-napilla ->

Fesen puolelle saattaa välillä tulla postausnostojen lisäksi (oman viitseliäisyyteni mukaan) jotain ylimääräistä, kuten ruoka-aiheisia linkkejä ja muuta sälää mitä täällä ei näy.

Monilla blogeilla on myös instagram-tilit (ja vielä twitteritkin päälle, huh miten ne ehtii!), Syötävän hyvällä ei ole omaa tiliä koska näitä päivitettäviä some-kanavia on jo tarpeeksi, mutta oma henk.koht. tilini on avoin ja löytyy nimellä @lottavee, mikäli kiinnostaa stalkkailla. :) En päivittele kovin usein, mutta on siellä välillä ruokakuviakin. Ja söpöjä pupuja.
SHARE:

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

TÄYTETYT PAPRIKAT TUPLAJUUSTOLLA


Täytetyt paprikat on mielikuvissani jotenkin vahvasti 90-luvulle sijoittuva ruoka. Mutta ysärihän on nyt muotia muutenkin. :) Ja ruoka itsessään on mitä kätevin, sisään voi laittaa melkein mitä vain ja "astia" on syötävää. Samaan kategoriaan menee tietysti täytetty kesäkurpitsa ja vastaavat, mutta paprika on ainakin minulle se aito ja alkuperäinen täyttöruoka.

Perinteinen täyte olisi varmaankin jauheliha, mutta tein kasvisversion pavuista. Pinnalle voi toki heittää mitä vaan juustoa, mutta näin jossain ohjeessa (taisi olla joku brittiläinen ruokalehti) yhdistelmän tuorejuustoa, fetaa ja kananmunaa, ja kokeilin sitä. Tuli aika kiva, hieman happamansuolainen kuorrute. Ja kuten mottoni on (no ei ole, mutta ehkä pitäisi): double the cheese, double the fun.


Täytetyt paprikat (2:lle)

2 isoa paprikaa
pari salottisipulia
pari valkosipulinkynttä
n. 4 isoa kypsää tomaattia
paketillinen suosikkipapujasi (laitoin mustia papuja)
korianterinsiemeniä
kuminaa
tuoretta chiliä/chilijauhetta
tuoretta korianteria (tai esim. lehtipersiljaa)
öljyä + suolaa + pippuria

1 (luomu)muna
n. 100 g lampaan/vuohenmaitofetaa
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. philadelphia)

Puolita paprikat pitkittäin ja poista sisukset. Paista puolikkaita uunissa 200-asteessa n. 15-20 minuuttia.

Jos käytät kokonaisia mausteita (korianterinsiemen + kumina), murskaa ne pienemmäksi esim. morttelissa. Paahda mausteita hetki kuumalla pannulla. Laske lämpötilaa, lisää pieni määrä öljyä, pilkotut tomaatit, sipulit ja huuhdellut pavut. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 15-20 minuuttia. Mössö saa olla melko kiinteää, mutta jos nesteet meinaavat haihtua liiaksi, lisää pieni määrä vettä. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon pilkottua korianteria.

Vatkaa haarukalla munan rakenne rikki, ja sekoita fetan ja tuorejuuston kanssa melko tasaiseksi massaksi (pienet möykyt ei haittaa).

Ota paprikat uunista ja lusikoi täyte sisään, ja lopuksi juustoseos päälle. Laita paprikat takaisin uuniin n. kymmeneksi minuutiksi, kunnes päällys on jähmettynyt. Laitoin lopuksi vielä muutamaksi minuutiksi grillivastukset päälle, niin tuli hieman ruskistusta pintaan.

SHARE:

maanantai 1. syyskuuta 2014

PERULAIS-UUTUUS PASTOR


Entisen Cuban tiloihin avattu Pastor taisi avata ovensa viime viikon alkupuolella. Menin ystäväni kanssa viime perjantaina töiden jälkeen kokeilemaan kepillä jäätä, eli irtoaisko pöytä ilman varausta, ja ihme kyllä mahduimme vielä sisään.

Itse olin erittäin innoissani kuullessani että Helsinkiin avataan perulaisvaikutteinen ravintola, olin nimittäin 2011 reppureissaamassa vajaan kuukauden Perussa (ja Ecuadorissa), ja tältä ajalta jäi paljon ruokamuistoja (hyviä ja huonoja). Unohtakaa marsut, kana on perulaisen ruokaympyrän alfa ja omega. Toki välillä hieman kyseenalaisessa muodossa. Eräänkin loputtoman pitkän bussimatkan tauolla keskellä-ei-mitään tilasimme huoltsikan kojusta "kanakeittoa", joka osoittautui rasvaliemeksi, jossa lillui muutama kananvarvas..

Kansallisruoka Pollo a la Brasa tuli erittäin tutuksi, liiankin tutuksi kun pienissä kyläpahasissa ei välttämättä muita vaihtoehtoja ollut. Kyseessä on siis tummaksi paahdettu (antibiootti)kana, ja valitset otatko kokonaisen, puolikkaan vai 1/4 tipua. Kyytipoikana poikkeuksetta aina ranskalaiset. Vielä kun ruoka huuhdellaan alas neonkeltaisella kansallislimulla eli Inca Kolalla, niin elimistö kiittää. :P

Kasa marsua.. ja vauvalaama <3

Siihen marsuun (cuy) tuli törmättyä vain muutaman kerran, ja sekin erilaisilla katufestivaaleilla, ei ravintoloiden listoilla. Yleensä se tarjoillaan kokonaisena paahdettuna kepin nokasta, mutta ei kyllä kertaakaan ostettu koska marsu oli yllättävän kallista (!). Taitaakin olla sielläpäin enemmän juhlaherkku.

No mutta on jo korkea aika että perulaisvaikutteista sapuskaa saa myös Helsingistä, perulainen keittiö on ollut maailmalla kuuma trendi jo monta vuotta, ja cevicherioita on auennut samaa tahtia kuin sushiravintoloita aikoinaan.


Pastor on sisustukseltaan tosi trendikäs (pronssiset lamput <3), mutta kuitenkin viihtyisä. Ideana on tilata useampi annos ja jakaa niitä pöytäseurueen kesken, toki valmiin menunkin voi kahlata läpi. Cevicheä on myös useampaa sorttia.

Ilta alkoi mielenkiintoisesti kun paikan yksi omistajista, Mikko Leppilampi saapui pöytään drinkki kädessä, ja kysyi maistuisiko tämmöinen, kun baari teki vahingossa ylimääräisiä. Emme kieltäytyneet.

Tilasimme alkuun Pimentos de padronit eli suolaiset paahdetut pikkupaprikat, tämä ruoka tosin viittaa enemmän espanjan suuntaan. Annos oli hyvä, mutta kovin ylihintainen (12€ muutamasta paprikasta). Alkuun otimme myös isomman satsin talon chevichea (lohta ja rapuja). Maku oli erinomainen, juuri sopivan hapokas!

Pääruoaksi valikoitui Del mar (sousvide-kypsennettyä lohta, quinoaa ja avokadopyrettä), ja reissumuistojen kunniaksi Lomo saltado (häränfilettä, tomaattia, sipulia ja paahdettua perunaa). Del mar oli kaikin puolin erinomainen ja suussasulava annos. Lomo saltado oli myös muuten hyvä, mutta liha oli aika sitkeää. Ruoat olivat myös tasoltaan aika erilaisia, Lomo saltado yksinkertaista kotiruokaa (niinkuin tietysti kuuluukin olla) ja Del mar paljon fiinimpi annos, mutta hinta oli molemmista sama.

Palvelusta täytyy sanoa sen verran, että pallo taisi olla useimmilla tarjoilijoilla aika hukassa, tokikin ystävällisellä asenteella saa paljon anteeksi. Eli pientä sähläystä oli ilmassa (esim. lasku hukassa jne), toivottavasti tilanne ajan myötä vähän tasaantuu. Ruoka oli pienestä hintojen epätasaisuudesta huolimatta kuitenkin pääosin todella hyvää, joten aion on kyllä mennä vielä toistekin. Pisco souria saa kuulemma myös tästä viikosta alkaen!
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig