Tietoa mainostajalle ›

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

VEGEN MAUKAS BOLOGNESE (V, GF)


Se on jännä miten ruokatottumukset muuttuvat, ja lopulta uudesta tuleekin se normaali.

Huomasin nimittäin hetki sitten, etten ole oikeastaan ostanut lihaa kotiin enää aikoihin. Viimeiset jauhelihat, kasslerit ja muut eläinosat on syöty pakkasesta pois, ja uusia ei ole tullut hankittua tilalle. Kaikki tämä on tapahtunut oikeastaan aika huomaamatta ja pikku hiljaa, ilman kummempia kriiseilyjä tai tietoisia päätöksiä.

Sama vaikutus näkyy myös ulkona syödessä, harvemmin sitä tulee liharuokaa tilattua. Varsinaista kasvissyöjää minusta ei varmaan koskaan tule (koska kulinarismi), mutta jonkinlaiseksi kotivegeksi olen näköjään muotoutunut.

Jauhelihabolognesen tilalle on tullut uusi kasvipohjainen suosikki, jonka ohje on alunperin poimittu Kasvisruokaa koko perheelle -kirjasta. Ohje on matkalla hieman päivittynyt (niinkuin resepteille usein käy), mm. alkuperäisen ohjeen belugalinssit ovat muuttuneet pavuiksi – voit käyttää kumpia vain. Helppo, nopea ja maukas arkiruokaresepti joka tapauksessa olkaas hyvät.

Huom. bolognesen voi hyvin valmistaa myös vegaanisena versiona esimerkiksi Yosan kaurafraichea tai Oatlyn iMat fraichea käyttämällä.

Vegebolognese (2 isoa annosta)

1 porkkana
1 sipuli
öljyä
1 1/2 dl mustia keitettyjä papuja (huuhtele)
1 tölkki kokonaisena säilöttyjä tomaatteja (tai laadukasta tomaattimurskaa)
2 dl ranskankermaa, tai vegaaniseen versioon kaurafraichea 
1 dl vettä
1/2 rkl kasvisfondia
1 tl kookossokeria (tai muuta makeuttajaa)
1 rkl omenaviinietikkaa
n. 1 tl srirachaa tai muuta chilikastiketta (tai enemmän maun mukaan)
muutama tl kuivattua oreganoa
suolaa + pippuria

(gluteenitonta) pastaa tai spagettia*

Kuori porkkana ja raasta karkealla terällä. Hienonna sipuli. Kuullosta kasviksia hetki öljyssä pannulla, ja lisää loput ainekset. Anna poreilla noin vartin.

Keitä pasta ohjeen mukaan. *Oma suosikkini on Urtekramin gluteeniton luomupenne, joka sisältää sekoituksen maissi-, riisi-, tattari- ja kvinoajauhoja (eikä mitään muuta).

Tsekkaa kastikkeen maut ja säädä tarvittaessa. Kaada kastike blenderiin tai esim. monitoimikoneeseen ja surauta sileäksi (pienet sattumat eivät haittaa).

Tarjoile pastan ja esimerkiksi tuoreen basilikan kanssa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

SUPERHERKULLINEN KASVISPIZZAVUOKA (GF)


Oletko jo törmännyt kaupassa violettiin bataattiin..? Purppurabataatissa on hieman parfyymimainen tuoksu ja maku, ja juures ei ole ihan niin makea kuin se oranssi versio. Tuoreena käytettynä siitä saa aivan mahtavan värisen lopputuloksen, mutta kuumentaessa violetti väri muuttuu aika tummaksi ja komein väriloisto katoaa.

Olen ostanut violetteja bataatteja nyt muutamaan otteeseen, ja molemmilla kerroilla bataatit ovat harmikseni olleet vähintään puoliksi sisältä pilaantuneita, vaikka ulkoa näyttävätkin olevan kunnossa. En tiedä onko ollut vain huonoa tuuria vai mistä johtuu..

Tähänkin pizzamaiseen kasvisvuokaan oli tarkoitus tulla violetti pohja, mutta vain noin kolmasosa ostamistani purppurabataateista oli käyttökelpoisia, joten laitoin lopulta noin 1/3 violetteja bataatteja ja 2/3 oransseja bataatteja. Ehkä ihan hyvä niin, sillä lopputulos oli todella maukas! Oranssien bataattien lievä makeus saattaakin olla se ratkaiseva tekijä, mikä tekee kokonaisuudesta niin herkullisen.

Pizzavuoan juju on siinä, että pohja valmistetaan pelkästään bataatista, ilman mitään jauhoja. Vuoka on todella helppotekoinen, ainoa hieman työläämpi vaihe on bataattien raastaminen. Mutta laita vaikka joku perheenjäsen hoitamaan raastehommat sillä aikaa kun sinä toimit työnjohtajana. ;)


Kasvispizzavuoka (1 vuoallinen, gluteeniton & viljaton)

n. 600 g bataattia
1 luomumuna (ei välttämättä ole tarpeellinen, laitoin varmuuden vuoksi sidosaineeksi)
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
n. 1/2 tl suolaa
1 rkl öljyä (esim. kookosöljyä)

1 dl pakasteherneitä (sulatettuna)
n. 200 g (kirsikka)tomaatteja
n. 100 g mozzarellaa
halutessa: pinjansiemeniä

pari rkl pestoa
tuoretta basilikaa

Laita uuni lämpiämään 180-asteeseen.

Kuori bataatti/bataatit ja raasta se karkealla terällä. Jos käytät violettia bataattia, se on sen verran kuivaa, ettei nesteitä juuri irtoa, mutta purista oranssista bataattiraasteesta ylimääräiset nesteet pois (vaikka nyrkissä). Sekoita mausteiden ja munan kanssa (jos käytät).

Laita ruokalusikallinen öljyä uunivuoan pohjalle ja lämmitä vuokaa uunissa kunnes öljy on kuumentunut. Ota vuoka pois uunista, levitä pohjalle bataattiseos ja paahda pohjaa uunissa n. 15 minuuttia.

Leikkaa tomaatit ja mozzarella siivuiksi. Lisää herneet, tomaatit ja mozzarella (ja mahdolliset pinjansiemenet) paahdetun bataattipohjan päälle ja paahda vielä noin toiset 15 minuuttia. Lopussa voit paahtaa vuokaa hetken grillivastusten alle niin juusto hieman ruskistuu.

Ripottele pizzavuoan päälle pestokastiketta ja tuoretta basilikaa, ja tarjoile ruoka lämpimänä.

Ohje muokattuna Vegetarian Living -lehdestä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

HYVÄÄ KAUNISTA: PÄÄRYNÄ-LAKRITSITUOREPUURO (GF, V)


Monelle Instagramia selanneelle on varmasti tuttu anniskk-niminen, hauskoja ja erittäin koristeellisia smoothiekulhoja täynnä oleva tili. Ja ehkä olet jo käynyt Kampin keskuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa, uudehkossa Date + Kale -kahvila/ravintolassa.

Molempien takana on nainen nimeltä Anni Kravi, ja viimeimpänä tuotoksena ulos on putkahtanut vielä keittokirjakin. Anni liputtaa vahvasti kasvilähtöisen (plant-based) reseptiikan ja mahdollisimman vähän käsiteltyjen raaka-aineiden puolesta, ja sehän sopii hyvin tällekin tontille.

Hyvää kaunista -kirjan nimi on englanniksi Porridge, ja kirja on tosiaan täynnä erilaisia puuroja, niin lämpimiä kuin kylmiä tuorepuurojakin. Mutta on mukana myös smoothiekulhoja, suolaisia kulhoja, tahnoja, jälkkäreitä ja sen sellaista.

Kirjassa käytetään paljon erilaisia superfoodeja ja muita vähän erikoisempia raaka-aineita. Itsellänihän kaapit pursuilevat kaikenlaista pikkumurua ja superfoodhärpäkettä (löytyy jopa kirjassa mainittuja kuivattuja ruiskukkia ja sienijauheita), mutta ymmärrän ettei ns. normaaleilla ihmisillä tilanne ole sama. Kirjan ohjeissa näitä erikoisuuksia käytetään kuitenkin lähinnä vain puurojen ja muiden kulhojen päällisinä, ja näkisin että niiden tilalla voit hyvin käyttää sitä mitä kaapista tai pakastimesta sattuu löytymään ilman että reseptit kärsivät. Osan päällisistä vois myös valmistaa itse ja niihin löytyy kirjasta ohjeet.

Sanoisin että suloisen näköinen Hyvää kaunista sopii kaikille kulhoruokien ystäville ja terveellisestä ruoasta kiinnostuneille. Eniten kirjasta saavat irti varmaankin ne, joille tämäntyyppinen ruokamaailma on jo tutumpi, mutta ohjeet ovat sen verran helppoja ja yksinkertaisia, että kuka vaan voi niitä valmistaa.


Kokeilin testata kirjan päärynä-lakritsituorepuuroa, mutta oikaisin ohjeessa muutamassa kohtaa: reseptissä mainitaan itse tehty hamppumaito, mutta kaapissani sattui olemaan mantelimaitoa niin käytin sitä, heitin sekaan vaan hieman aitovaniljajauhetta ja kookosnektaria. En myöskään jaksanut tehdä omaa tahiniani, vaan käytin kaupan valmista. Puurosta tuli yllättävänkin kivanmakuinen – päärynän ja lakritsin maut sopivat todella hyvin yhteen!

Ohjeen nimi on bircher, mutta en ole ihan varma miksi, eikös se ole enemmin joku mysli eikä tämä mysliltä vaikuta... Alkuperäisessä ohjeessa nestettä on myös aika paljon, ja lopputulos jää mielestäni liian vetiseksi, joten vähentäisin nesteen määrää noin puolisen desiä. Ilman päällisiä tuorepuuro ei ole mikään maailman esteettisin ilmestys, mutta maku on onneksi kohdillaan. ;)

Päärynä-lakritsituorepuuro (1 annos)

1 (luomu)päärynä 
1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
1/2 tl lakritsijuurijauhetta (laitoin itse hieman enemmän ja käytin lakritsijauhetta)
2 dl vaniljalla maustettua hamppumaitoa tai muuta kasvimaitoa*

Lisukkeet: kuivattu viikuna (laitoin aprikoosia)
mustikoita (en laittanut)
vadelmia
tyrnimarjoja tai karpaloita (en laittanut)
tahinia 
viipaloitua päärynää
laitoin lisäksi: chiansiemeniä

*Käytin mantelimaitoa ja maustoin sen 1 tl aitovaniljajauheella + 1 tl kookosnektarilla. Vähentäisin myös nesteen määrää noin puoli desiä.

Valmista puuro edellisenä iltana: pese päärynä ja leikkaa siemenkota pois. Raasta päärynä karkealla terällä. Sekoita huolellisesti muiden ainesten kanssa ja laita yön yli tekeytymään jääkaappiin.

Kaada aamulla puuro tarjoiluastiaan ja koristele lisukkeilla.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

torstai 9. maaliskuuta 2017

APRIKOOSI-LINSSITÄYTTEISET KURPITSAT (V, GF)


Inspiroiduin kovasti viime viikkoisesta Marokon matkastani, ja halusin heti testailla samaa makumaailmaa omassa keittiössäni.

Lisäksi bongasin lähikaupasta söpöjä pikkuisia myskikurpitsoita, oli pakko heti ostaa! Nämä minikurpitsat ovat suloisen ulkonäön lisäksi myös käytännöllisiä, sillä yksi kurpitsa on juuri sopivankokoinen syötävä yhdelle henkilölle, eli hävikinpelkoa ei ole samalla tavalla kuin niissä jättikurpitsoissa. Plus näiden käsittely on paljon helpompaa.

En saanut reissulla vielä tarpeekseni linsseistä, joten laitoin niitä kurpitsojen täytteeksi. Linssien tilalle kävisi hyvin myös esimerkiksi kvinoa. Ja kuivattujen aprikoosien tilalla voi käyttää myös esimerkiksi rusinoita tai kuivattuja taateleita, laita kuitenkin ehdottomasti jokin makea komponentti. Kokonaisuuteen tuli jotenkin todella onnistunut ja monipuolinen makumaailma vaikka reseptiikka syntyikin täysin improvisoiden. Tätä täytyy tehdä pian uudelleen!


Täytetyt kurpitsat (2:lle)

2 pientä myskikurpitsaa (tai 1 isompi)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl jeeraa
1/2 tl paprikamaustetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl korianterinsiemeniä tai jauhettua korianteria
suolaa + pippuria maun mukaan

paketti (esikypsennettyjä) linssejä
noin 1 dl kuivattuja aprikooseja
granaattiomenan siemeniä
tuoretta (vahvaa) minttua

2 rkl turkkilaista jogurttia (tai vegaaniseen versioon maustamatonta kaura/soijajogurttia)
1 rkl tahinia
1 tl sitruunanmehua
suolaa

Leikkaa kurpitsat puoliksi. Sivele leikkuupintaan hieman öljyä ja paahda 200-asteessa n. 30–40 minuuttia (tai enemmänkin kurpitsan koosta riippuen) kunnes kurpitsan sisus on haarukalla kokeiltaessa pehmeää.

Pilko sipuli pieneksi ja siivuta valkosipulinkynnet. Lämmitä miedolla lämmöllä n. 1–2 rkl öljyä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää mausteet ja sekoittele vielä noin minuutti. Lisää lopuksi huuhdellut linssit ja sekoittele kunnes ne ovat lämmenneet. Maistele että mausteita on riittävästi ja lisää tarvittaessa. Ota pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon pienemmäksi pilkotut aprikoosit.

Valmista jogurtti-tahinikastike vispaamalla aineet sekaisin. Jos kastike on kovin jähmeää, lisää siihen hieman vettä tai öljyä.

Ota paahdetut kurpitsat uunista ja kaavi siemenet pois. Lusikoi kurpitsan sisus linssien sekaan ja sekoittele tasaiseksi. Jos linssiseos on päässyt viilenemään, sitä voi lämmittää hetken. Täytä sen jälkeen kurpitsat linssiseoksella. Valuta kastike täytettyjen kurpitsoiden päälle ja viimeistele annokset ripottelemalla päälle reilusti tuoretta minttua ja granaattiomenan siemeniä.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

PALA MAROKKOA: CASABLANCA & MARRAKECH


Talvilomareissuni oli tänä vuonna vähän lyhyempi ja tavallista lähempänä. Kohteen kriteereinä oli sijainti Euroopan ulkopuolella, mutta suht lyhyen lennon päässä (ja sellainen missä en ole ennen käynyt, joten esimerkiksi Turkki, Egypti ja Israel olivat poissa laskuista), ja valinnaksi päätyi Marokko.

Marokosta ei ollut etukäteen ihmeempiä odotuksia. Tiesin että kyseessä on arabien asuttama muslimimaa, mutta kuitenkin sieltä maltillisemmasta päästä. Ja tämä pitikin hyvin paikkansa, esimerkiksi vain osalla naisista näkyi olevan hiukset peittävä huivi (hijab). Itse myös esimerkiksi kuljin ihan reteästi olkapäät paljaana jos oli kuuma päivä, enkä huomannut eroa suhtautumiseen siihen kun iltaisin pidin paksua takkia päällä – huutelua tuli yhtä paljon/vähän. Tähän huuteluun olin etukäteen varautunut, ja sitä saikin kuunnella enemmän kuin tarpeeksi. Välillä homma meni jopa niin överiksi ettei voinut kuin purskahtaa nauruun, mutta kaikkeen onneksi tottuu.


Vierailemamme kaupungit erosivat toisistaan kuin yö ja päivä.

Casablanca ei kaupunkina ole turistien suosiossa ja ymmärrän kyllä miksi. Kaupunki on pääosin aika rähjäinen ja likainen, ja joskus kauniita olleet siirtomaa-ajan valkoiset rakennukset ovat päässeet ränsistymään. Nähtävyyksiä ei ole oikeastaan kuin yksi: Hassan II:n moskeija. Moskeija on kyllä todella komean näköinen ja pihassa seisoo maailman korkein minareetti. Sisältä paikka oli rempassa joten valitettavasti emme päässeet sinne kurkistamaan.

Casablancassa on myös pitkä hiekkaranta, mutta aallot käyvät yleensä sen verran kovaa, ettei se ole varsinaisesti uimarien suosiossa. Reissullamme oli uimista ajatellen muutenkin turhan viileä keli, lämpötilat kun vaihtelivat päivästä riippuen 12–20 asteen välillä ja vasta Marrakechissa päästiin reilusti yli 20-asteen (jopa lähelle kolmeakymmentä astetta).

Hyvä puoli Casablancassa on se, että kun siellä on todella vähän turisteja niin meininki on tietyllä tavalla autenttisempaa. Mutta mitään itämaista eksotiikkaa sieltä ei kannata hakea.


Sen sijaan Marrakech (tai erityisesti sen vanha kaupunki eli Medina) on suoraan Tuhat ja yksi yötä -satukirjan sivuilta reväisty. Ja täältä löytyvät tietysti ne turistit lieveilmiöineen.

Medinan soukeissa eli kapeilla markkinakujilla on mahdotonta kulkea metriä pidemmälle ilman että joku huutelee perään tai yrittää muuten saada huomiosi, tarkoituksenaan toki myydä jotain. Samalla vasemmalla ja oikealla kaahaavat mopot ja skootterit hurjalla vauhdilla, joten saat koko ajan vilkuilla sivuillesi ettei joku ole ajamassa päälle. Ilmassa leijuu mausteiden ja parfyymien tuoksu sekoittuneena mätänevien roskien ja hevosenlannan hajuun. Kaikille aisteille jotain siis. ;)


Itse olen matkustanut paljon erilaisissa paikoissa ja en sinällään helposta hätkähdä, mutta Marrakechissa kärsivällisyyttä koetteli loputon rahan kärttäminen. "Hei oletko eksynyt, neuvon sinut oikeaan suuntaan, anna rahaa". "Hei kannoin laukkuasi 50 metriä, anna rahaa". "Otit kuvan jostain, anna rahaa". Nämä tyypit eivät lain mukaan saisi edes olla pyytelemässä rahaa (erityisesti oppaina esiintyvät) joten älä anna lanttiakaan. Todennäköisesti kinuaminen jatkuu tai saat kuulla jonkun nyyhkytarinan miten pyytäjän pitää ruokkia kolme pikkuvauvaa, mutta pysy tiukkana ja kävele pois.

Alueen keskusaukio Jemaa el-Fna on hälyisä ja kaoottinen keskittymä ruokakojuja, käärmeenlumoojia, hennatatuoijia, akrobaatteja ja kaupustelijoita. Omaan makuuni tämä oli liian turistirysämäinen paikka, mutta käy ihmeessä vilkaisemassa. Kunhan muistat pysyä kaukana apinoiden kanssa liikkuvista tyypeistä (eläinparat), niistä hennatatuoijista (yksi oli jo tuikkaamassa väriä käteeni ennenkuin ehdin edes kieltäytyä) ja oikeastaan kaikista muistakin (joku on koko ajan kiskomassa rahaa sinusta).


Muutamista epämääräisistä kohtaamisista huolimatta suurin osa marokkolaisista on hyvin ystävällisiä. Medinan basaarien kiertely on hauskaa hommaa, ja kaupustelu ei sinällään ole aggressiivista. Yleensä lyhyt non merci / no thanks, pään pudistus tai pelkkä ignooraus riittää hiljentämään huutelijan. Myynnissä ollut tavara näytti ihan asialliselta ja laadukkaalta kamalta (mm. paljon aitonahkaisia tuotteita), ei mitään aasialaisilta markkinoilta tuttua halpakrääsää.

Pyrin ostamaan matkoilta hyvin vähän mitään ei-käyttötuliaisia, joten tältä reissulta toin mukanani vain mm. hieman mausteita, yhden pikkulautasen ja Marokon erikoisuutta eli arganöljyä. Arganöljy valmistetaan arganpuun pähkinöistä jauhamalla ja siitä on olemassa ruoanlaittoon ja ihonhoitoon käytettäviä versioita. Sitä myydään kaikkialla kohtuulliseen hintaan eli on vähän tuollainen pakollinen tuliainen melkeinpä.


Ruokapuolella odotin lähi-itään kallellaan olevia makuja ja ihania mausteita. Maustepuoli tosin jäi melko vajaaksi, jostain syystä sain syödäkseni pääosin hyvin miedosti maustettua ruokaa, en tiedä oliko sitten vain huonoa tuuria. Mutta ruoka oli yleisesti ottaen kaikkialla ihan hyvää kuitenkin.

Kasvisruokaa tuntui olevan aika huonosti saatavilla, usein ainoa vaihtoehto oli couscous kasviksilla tai harira-niminen linssikeitto. Jälkimmäinen oli kyllä hyvää, mutta ei samaa ruokaa viitsi kovin monena päivänä syödä. Perinneruoka taginea oli tarjolla laajasti, mutta kannattaa kysyä tuleeko annoksen mukana kasviksia, ja jos ei niin tilata ne extrana. Muuten saattaa käydä niin, että pöytään tulee saviruukussa yksi ainoa iso klöntsä lammasta eikä kirjaimellisesti mitään muuta.

Joka välissä tarjoillaan hyvänmakuista minttuteetä, mutta varmista ensin onko juoma complimentary ja kannattaa pyytää se ilman sokeria (ellet pidä supermakeasta juomasta). Ravintoloissa pöytään tuodaan yleensä myös kupillinen (tai useampi) erilaisia ja herkullisia oliiveja, nam!

Ihanaa tuorepuristettua appelsiinimehua on kaikkialla saatavilla ja se on todella edullista. Esimerkiksi toisen hotellimme aamiaisella oli niin iso kannullinen mehua, etten edes jaksanut juoda kaikkea! Katukojuista lasillisen tuorepuristettua mehua saa puoli-ilmaiseksi eli noin 50 sentillä.


Tässä vielä muutama hotelli- ja ravintolavinkki mikäli suunnittelet matkaa samoille suunnille.

Hotellit
Le 135 Hôtel: Moderni ja edullinen hotelli Casablancassa, business-tyyliset siistit ja tilavat huoneet.
Riad da Essalam: Ihanan tunnelmallinen ja koristeellinen riad Marrakechin vanhassa kaupungissa (kuva huoneesta ylempänä kollaasissa).

Ravintolat 
Yleinen huomio: ravintoloissa ei usein löydy englanninkielistä menua (ainakaan Casablancassa) joten jos et osaa yhtään ranskaa, kannattaa ladata esim. Google Translate -applikaatio.

Casablanca
Le Patio: Hieman modernimpaa (ranskalais-marokkolaista) ruokaa, söin hyvänmakuisen kala-annoksen. Sisäpihalla kiva puutarha.
Khos: Kahvila, josta saa hyvin erikoisruokavalioruokaa, mm. gluteenitonta ja vegaanista. Söin ihan maittavan, mutta kokoon nähden vähän kalliin (n. 15 €) brunssin (toisiksi alin kuva: mm. munakasta, hummusta, ja ilmeisesti teff-jauhoista tehtyjä lettuja)
Soucial Boulevard: Fantastinen palvelu, valmistivat meille aamiaista toiveidemme mukaan ohi listan.
Al Mounia: Suosittu paikka, jota suosittelen hieman varauksella. Perinteistä marokkolaista ruokaa kauniissa rakennuksessa, mutta mielestäni ylihintainen. Plus rahastivat minttuteestä, mitä mikään muu paikka ei tehnyt.

Marrakech (Medina)
Narajn: Lyhyt, mutta ehkä koko reissun kiinnostavin ruokalista, täältä löytyi myös vegeruokaa helposti. Ruoka modernia marokkolais-libanonilaista (alin kuva: kurpitsaa, tahinia ja za'ataria)
Dar Anika: Kaunis miljö, hyvää (melko perinteistä) ruokaa ja äärimmäisen hyvä palvelu.
Pepe Nero: Marokkolais-italialaista ruokaa, reissun kenties parhaat ruoat löytyivät täältä.

***
Suosittelen Marokkoa lämpimästi matkakohteena, kunhan pidät mielessä muutaman jutun: anna huuteluiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja pidä rahankärttäjien suhteen tiukka linja. Ja muista tinkiä kaikesta! :)