Tietoa mainostajalle ›

torstai 31. tammikuuta 2013

TOMAATTINEN TIIKERIRAPUKASARI

Tämä vanha, tuttu ja turvallinen resepti on ollut käytössäni jo niin pitkään, etten enää edes muista alkuperää. Valmistus on helppoa kuin heinänteko (onko heinänteko helppoa?), ja nopeaa, sanoisin että puolisen tuntia menee alusta loppuun.

Annan pienen vinkin (Helsinkiläisnäkökulmasta): etnisistä kaupoista Hämeentien kulmilla saa erittäin kohtuulliseen hintaan erikokoisia pakasterapusia. Ja sitten huonot uutiset: WWF:n kalaopas suosittelee välttämään trooppisten alueiden rapuja pyynnin ja kasvatuksen negatiivisten ympäristövaikutusten takia. Eipä tullut mieleen siinä kassalla.. no syödään nyt nämä pois ja mietitään ens kerralla uudestaan.


Tomaattinen tiikerirapukasari (2:lle)

n. 16 kpl tiikerirapuja tai enemmän pienempiä
1 tölkki kokonaisia kuorittuja tomaatteja
n. 2 dl kookosmaitoa/kookoskermaa
2 kevätsipulia (tai 1 tavallinen sipuli)
1-2 valkosipulinkynttä
chiliä/chilijauhetta
korianteria
puolikas lime
hunajaa
valkoviinietikkaa
öljyä, suolaa, pippuria

Jos käytät pakasterapuja, aloita laittamalla ne viileään veteen sulamaan n. 10 minuutiksi.

Paloittele sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle tölkkitomaatit, kourallinen silputtua korianteria, chiliä maun mukaan, suolaa, pippuria, limen mehu, pieni määrä hunajaa ja ihan pieni tilkka valkoviinietikkaa. Lisää mukaan myös n. desin verran kookosmaitoa/kermaa ja anna poreilla ilman kantta. Kun alkaa näyttää siltä että keitos on mennyt vähän kasaan (5-10 min kuluttua nesteen määrästä riippuen), lisää kookosmaitoa n. desin verran. Keitä vielä toiset 5-10 minuuttia. Nestettä saa siis haihtua ihan reilusti, mutta toisaalta varo ettei koko homma pala pohjaan.

Kuori sillä aikaa sulaneet ravut ja poista suoli (selkäpuolella, voi olla tumma tai läpikuultava). Laita ravut kasariin kastikkeen sekaan kyljelleen, paista n. 1 min, käännä ympäri ja paista toinen minuutti. Tarjoile kokonaisuus vaikkapa riisin kanssa.

tiistai 29. tammikuuta 2013

FENKOLI-PUNAKAALISALAATTI & MINTTU-JOGURTTIKASTIKE

Katien kirjasta löytyi tämä alla oleva salaatti, jonka ohjetta tosin muokkasin hieman. Rapsakan kaalin ja fenkolin yhdistäminen makeaan veriappelsiiniin ja kirpeään jogurttikastikkeeseen on juuri sellainen erittäin toimiva ja monipuolinen kokonaisuus, joka ei olisi itsellä tullut koskaan mieleen. Kiitos siis hyvistä ruokaoppaista!

Raa'an fenkolin anismainen maku saattaa olla joidenkin suuhun vähän liikaa, mutta mielestäni tässä kokonaisuudessa se ei ole mitenkään liian voimakas. Toki jos kovasti epäilyttää, voi sitä vaikka höyryttää muutaman minuutin (pehmentää makua).


Fenkoli-punakaalisalaatti (2:lle)

kourallinen pekaaninpähkinöitä
1 veriappelsiini
1 fenkoli
1/4 punakaalta
n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa

Minttu-jogurttikastike

1 limen mehu
2 rkl oliiviöljyä
kourallinen tuoretta minttua
n. 3 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl hunajaa
suolaa ja pippuria

Tee ensin kastike: silppua mintunlehdet pieneksi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita jäähtymään hetkeksi jääkaappiin.

Paahda pähkinöitä kuumalla kuivalla pannulla muutama minuutti ja murskaa ne. Kuori veriappelsiini niin, ettei siihen jää mitään kuoria tai valkoisia osia. En ole keksinyt tähän mitään hyvää ja näppärää konstia, terävästä pienestä veitsestä on apua, mutta lohkot on silti melko vaikea saada kuorittua kauniisti. Mutta ei se haittaa, hieman muussaantuneet palaset on myös ihan ok. :)

Leikkaa fenkoli ja kaali ohuiksi siivuiksi. Yhdistä pähkinöiden, juustonmurusten ja appelsiinipalojen kanssa. Sirottele päälle kastiketta.

perjantai 25. tammikuuta 2013

SIIKAA, NAHKAA JA HERNEPYRETTÄ

Huomioita lähiajoilta: a) höyrykattila on hieno keksintö, b) paistettu kalannahka on hyvää. Huomiot eivät varsinaisesti liity toisiinsa, muutoin kuin että teen usein ruokaa jossa yhdistyy rapsakka kala ja höyrytetyt kasvikset. Voisi ehkä puhua meikäläisen arkiruoasta, eli sellaisista aterioista johon ei tarvitse reseptejä tai muuta miettimistä, ja joihin ei mene paljon aikaa.


Uudeksi kalasuosikiksi kuhan rinnalle on noussut siika, ja erityisesti sen rapeaksi paistettu pinta. Paistamisessa suosin kookosöljyä, toki voilla ei voi myöskään mennä vikaan.

Rapea siikafile

kalafile, jossa (suomustettu) nahka tallella
1-2 ruokalusikallista voita/öljyä
suolaa
viipale sitruunaa

Lämmitä kuumalla pannulla öljyä tai voita. Mausta file molemmin puolin suolalla ja laita kala pannulle nahkapuoli alaspäin. Puserra päälle pieni loraus sitruunanmehua. Anna paistua kypsäksi asti (kesto riippuu fileen paksuudesta) kunnes nahka on rapeaa. Lopuksi käännä kala ympäri ja näytä nahattomalle puolelle vielä nopeasti pannua. Pannun pohjalle jäänyttä öljyä/voita kannattaa lusikoida vähän kalan päälle kun se on lautasella. Mielestäni siika on niin hyvänmakuinen kala ettei se kaipaa muuta sen ihmeempää kastiketta.

Kalan kaveriksi tuli tällä kertaa hernepyreetä ja höyrytettyä ruusukaalia. Olen todennut että aika moniin kasviksiin (erityisesti parsa- ja kukka- ja ruusukaaliin) höyryttäminen sopii paljon vedessä keittämistä paremmin. Maku on parempi samoin kuin rakenne. Ruusukaalin sekaan sekoitin vähän timjamipestoa, tosin totesin että timjami on vähän liian voimakkaanmakuinen yrtti pestoon, ens kerralla jotain muuta.

Hernepyre

pussi pakasteherneitä
nokare voita
0,5-1 dl kermaa
suolaa, pippuria

Sulata ja lämmitä herneet kattilassa. Sulata sekaan voi ja lämmitä kerma. Mausta ja vedä blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Tämän jälkeen hernemassan voi vielä puristaa siivilän läpi, jolloin saat tosi hienojakoista pyreetä, itse jätin tällä kertaa krouvimmaksi. Lopuksi taisin laittaa sekaan vielä pestosta ylijäänyttä raastettua parmesania.

tiistai 22. tammikuuta 2013

RAAKARUOKAKOKEILU: MINTTUSUKLAAKAKKU


No nytpä on sitten tälläistäkin kokeiltu. Raakakakku konseptina kuulostaa jokseenkin epäilyttävältä (ai mitä ei sokeria, ei vehnäjauhoja, voiko se muka olla oikeasti hyvää) mutta kyllä siitä ihan syömäkelpoista tuli ja enemmänkin. En sano että maku on ihan sama kuin tavallisessa kakussa, mutta ei kyllä huonompikaan, vain erilainen. Ja ravintoarvothan on ihan eri maailmasta.

Tässä kakussa vehnät, sokerit, munat ja maitotuotteet korvattiin mm. manteleilla, taateleilla, avokadoilla,    raakakaakaojauheella, kookosöljyllä ja hunajalla. Eli ei mitään hurjan eksoottista, yksi retki Ruohonjuureen tai vastaavaan riittänee. Minttuöljyä piti tosin metsästää vähän pidempään, luontaistuotekaupasta (Life) viimein tärppäsi. 

Pieni varotuksen sananen, raakakkakkua ei kannata kovin heppoisella blenderillä välttämättä alkaa tekemään. Vitamix sai pyörittää pohjatahnaa ihan tosissaan että siitä sai sileää. Muutoin valmistus on helppoa, pohja + täytteet vuokaan ja pakastimeen jähmettymään pariksi tunniksi.

Ohje on Maria Lönnqvistin, ja täältä löytyy kattavat ohjeet joten en niitä erikseen tähän näpyttele. 
Omaan kakkuuni en saanut onnistumaan tuollaista kaunista marmorointia, mutta mintunlehdillä voi onneksi koristella ja peittää pintaa (meinaan kokoajan kirjoittaa raakakakka, no siltä tuo kakku melkein näytti hehe). 

Yhdessä kakussahan on sitten joku reilu 3000 kaloria että ei kannata vetää koko settiä kerralla (ei sillä että edes pystyisi). :)


maanantai 21. tammikuuta 2013

SOUS VIDE

Viikonloppuna ruokahifistely nousi ihan uudelle tasolle, kun pääsin tutustumaan Sous vide -laitteeseen. Tiedättehän kun (yleensä vähän paremmissa) ravintoloissa saa eteensä ruoka-annoksen, jossa jokainen raaka-aine on täydellinen: liha suussasulavan läpimureaa, kasvikset yhtä aikaa pehmeitä ja napakoita, ja raaka-aineen oma maku on kaikissa tavallista korostuneempi. Olet luultavasti juuri syönyt Sous vide -tekniikalla valmistettua ruokaa.

Idea on lyhyesti seuraavanlainen: raaka-aine tyhjiöpakataan lämmönkestäviin pusseihin, ruoka kypsennetään tarkkaan määritellyssä lämpötilassa (vesihauteessa) ja paistoajat ovat pitkiä, yleensä usean tunnin mittaisia. Eli varsinainen anti-mikro siis. Koska raaka-aineiden maku korostuu tällä tavoin valmistaessa, kannattaa pitää huolta siitä että ne ovat mahdollisimman tuoreita ja hyvänlaatuisia.


Oikeiden lämpötilojen ja paistoaikojen säätö vaati vähän trial-ja-erroria, esimerkiksi ensimmäiset testikananmunat jäi ihan lölleröiksi, mutta lopulta ulos saatiin täydellisesti hyytynyt kananmuna (muistaakseni 65,5-asteessa). Kasvis-osastolla testasimme mm. porkkanoita, parsakaalta, fenkolia ja raitajuurta. Vege-osasto onkin aika kiitollista valmistettavaa, paistoaika ei ole niin justiinsa ja muutenkin epäonnistumisen vaara on hyvin pieni.

Kyseinen laite on harmittavasti vaan sen verran kallis, ettei sellainen ainakaan omaan keittiööni ole ihan juuri tulossa. Muutenhan tuollainen slowfood-kapine olisi aivan mahtava lisä niiden oikeasti hyödyllisten keittiövälineiden (omalla kohdallani lähinnä blenderi ja vedenkeitin) pariin.

perjantai 18. tammikuuta 2013

SITRUKSINEN PORKKANA-AVOKADOSALAATTI

Löysin uuden kivannäköisen ruokasaitin nimeltä Food52, ja sieltä poimin tämän ohjeen. Salaatissa yhdistyy sopuisasti paahdettujen porkkanoiden mausteisuus, avokadon silkkisyys ja sitruskastikkeen kirpeys. Tuo kastike olikin muuten tosi hyvää, olisin voinut syödä sitä melkein sellaisenaan. Salaatin kruunaa lusikallinen tai pari creme fraichea, joka voi tuntua turhalta lisältä mutta on mielestäni aika ehdoton osa kokonaisuutta, ja tasapainottaa hyvin muita terävämpiä makuja.


Porkkana-avokadosalaatti (2:lle)

n. 500 g porkkanoita
1 appelsiini
1 lime 

1 tl kuminansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta timjamia
1 tl valkoviinietikkaa
pieni ripaus chilijauhetta
oliiviöljyä
suolaa + pippuria

1 rkl hunajaa
1-2 avokadoa
kourallinen vesikrassia tai vastaavaa
4 rkl creme fraichea tai smetanaa
2 rkl paahdettuja siemeniä (esim. kurpitsa, pinja)
2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä


Itse käytin tässä kotimaisia luomu-naperoporkkanoita joten en kuorinut niitä ollenkaan. Puolitin porkkanat, mutta jos käyttää normaalikokoisia tai isoja porkkanoita niin ne on parasta leikata vähintään neljään osaan.

Lämmitä isossa kattilassa vettä kiehuvaksi, laita porkkanat veteen, laske lämpötilaa ja anna keittyä n. 10 minuuttia niin että porkkanat ovat pehmenneitä mutta eivät läpikypsiä.

Tee porkkanoille marinadi. Leikkaa sitrukset puoliksi ja purista 1/2 limeä ja 1/2 appelsiinia pieneen kulhoon. Laita blenderiin 1 tl molempia sitrusmehuja, kuminansiemenet, valkosipulit, timjamit, etikka, chilijauhe, 2 rkl öljyä ja suolaa ja pippuria. Surauta tasaiseksi.

Sekoita marinadi keitettyjen ja siivilöityjen porkkanoiden sekaan ja levitä paistoastiaan. Laita astiaan myös ylijääneet appelsiinin ja limen puolikkaat. Paista uunissa 225-asteessa n. 20-30 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat alkaneet hieman paahtua.

Tämän jälkeen siirrä porkkanat jäähtymään (huoneenlämpöön) ja tee kastike. Puserra paahtuneet sitrushedelmät tuoreen ylijääneen sitrusmehun sekaan ja lisää kastikkeeseen n. 6 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita hyvin. Kastiketta jää todennäköisesti jonkin verran yli, mutta se säilyy hyvin muutamia päiviä.

Paloittele avokadot ja paahda siemenet. Kasaa salaatti yhdistämällä porkkanat, avokadot, vesikrassi, siemenet. Lusikoi päälle muutama rkl creme fraichea ja sirottele päälle reilusti sitruskastiketta. Syö heti.

tiistai 15. tammikuuta 2013

WHAT KATIE ATE

Ruokakuvaaja Katie Quinn Daviesin kirja (oma joululahja itselleni) What Katie Ate: Recipes and Other Bits and Pieces pohjautuu hurjan suosittuun blogiin, jonne Katie on kuvannut kokkailujaan ja kirjoittanut reseptejä. Itsekin olen selaillut blogia satunnaisesti jo useamman vuoden ajan, kuvat ovat nimittäin herkullisen mahtavia! Käykää kurkkaamassa jos blogi ei ole tuttu. (Ja tämän jälkeen hävettää entistä enemmän oman blogin kännykkäräpsyt :P).


Kirja on mukavan isokokoinen ja paksu, ja paperi on tuollaista kivaa vähän huokoisempaa (paperihifistelijä tykkää). Kuvia on luonnollisesti paljon ja tekstin asettelussa on kivasti irroteltu, fiilis on yhtä aikaa leikkisä, moderni ja nostalginen. Sanoisin että tässä on täydellinen sohvapöytäkirja ruoan ystäville.

Entäs ne reseptit? En ole vielä testannut yhtään, mutta pikaisella vilkaisulla suurin osa ohjeista vaikuttaa rustiikkisilta ja kohtuullisen yksinkertaisilta. Pientä miinusta tosin annan lihareseptien suuresta määrästä (kuinka monta eri roast beefin ohjetta yksi ruokakirja tarvitsee). Valikoimaa on silti paljon ja aion toki kokeilla useampaakin ohjetta, tosin veikkaan ettei tästä mitään ruoanlaittoni kulmakiveä tule. Mutta tuo visuaalinen karkki on kyllä vertaansa vailla!

maanantai 14. tammikuuta 2013

THE MEAT FREE MONDAY COOKBOOK

Ruokakirjojen ostaminen on jännä juttu, tavallaan jäänne ajalta ennen sähköisiä reseptejä. Useimmat opukset selataan kerran läpi ja sitten ne tuuppaavat unohtua kirjahyllyyn pölyyntymään. Ohjeet tsekataan nykyään (ainakin minä tsekkaan) netistä tai jostain mobiiliappsista, paljon kätevämpää kaupassakin kännykästä vilkaista mitäs ainesosia sitä pitikään ostaa.

Mutta on ne ruokakirjat silti kivoja, ainakin kauneimmat. Itse sain joululahjaksi kaksi. Tai no toisen ostin itse itselleni mutta kuitenkin.


Meat Free Monday on jonkinnäköinen maailmanpelastuskampanja, jossa ihmisiä kehoitetaan pitämään edes kerran viikossa lihaton ruokapäivä. Syyt lienevät itsestään selviä. Tämäntyyppinen ns. pehmeämpi kampanjointi saa mukaansa varmasti usemmat kuin sellainen, jossa lihasta kehoitetaan luopumaan kokonaan. Noh itse en syö lihaa kuin muutaman kerran kuussa joten kampanja ei kosketa itseäni, vaikka muutoin sitä peukutankin. Ja olin myös erittäin ilahtunut tästä kirjalahjasta, vegeruokakirjoja kun ei liikaa hyllyssäni ole. 

The Meat Free Monday Cookbook on Paul, Stella ja Mary McCartneyn aloitteesta lähtöisin, ja sisältää reseptejä niin julkkiksilta kuin huippukokeilta. Kirjassa on menu vuoden jokaiselle maanantaille (eli 52 kappaletta), yleensä kaksi pääruokaa ja pari lisuketta/ jälkiruokaa. Ohjeet on jaettu sesongin mukaan kesä/syksy/talvi/kevät.

Kirja on yksinkertaisella tavalla kaunis ja ohjeet vaikuttavat selkeiltä. Harmittavan moni ohjeista tosin sisältää vehnää, itse kun syön tällä hetkellä viljoja vain satunnaisesti. Pastojen, voileipien ja piirakoiden lisäksi ohjeita on kuitenkin sen verran paljon että kokattavaa löytyy varmasti. Palaan asiaan kunhan olen päässyt testaamaan muutamaa!

torstai 10. tammikuuta 2013

MELANZANE ALLA PARMIGIANA

Munakoisovuoka on yksi vanhoja suosikkejani, sitä ei vain tule kovin usein valmistettua, sillä kokkaamiseen uppoaa helposti parikin tuntia. Viikonloppuna oli kuitenkin paremmin aikaa heilua kauhan varressa ja panostaa hitaampaan ruoanlaittoon. Klassikkoruoalla on monta variaatiota, tässä omassa versiossani on oiottu joitain mutkia.


Melanzane alla parmigiana

n. 500 g munakoisoa (2 keskikokoista)
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
nippu tuoretta basilikaa
200g mozzarellaa
kasa raastettua parmesaania
chilijauhetta (tai tuoretta chiliä)
omenaviinietikkaa
hunajaa
pippuria, suolaa, öljyä

Aloita leikkaamalla koisot ohuiksi, maksimissaan n. sentin paksuisiksi kiekoiksi, levitä ne esim. parille isolle leikkuulaudalle ja suolaa ne molemmilta puolilta. Jos suola on kovin karkeaa, sitä voi vähän hieroa munakoison pintaan. Jätä itkettymään n. puoleksi tunniksi.

Valmista sillä aikaa tomaattikastike. Kuullota miedolla lämmöllä silputtuja sipuleita reilu 5 minuuttia ja lisää tomaatit ja silputtu basilika. Mausta (chilijauhe, suola, pippuri, ripaus etikkaa ja hunajaa) ja anna hautua n. 20 minuuttia. Mitä enemmän kastike keittyy kasaan sitä parempi, kasviksista irtoaa kuitenkin uunissa aina jonkin verran nesteitä. 

Kun munakoisot eivät ole ole enää kitkeriä (testaa maistamalla), huuhtele ja kuivaa ne. Itse olen ihan ronskisti huuhdellut juoksevan hanan alla ja laittanut koisot siivilään valumaan, ja lopuksi taputellut kevyesti talouspaperilla. Tässä vaiheessa monissa ohjeissa munakoisot leivitetään ennen paistamista, mutta mielestäni se on suht turha vaihe, eikä vaikuta makuun juurikaan. Toki leivittämällä koisoista tulee pehmeämpiä, ja sama koskee rasvassa paistamista, mutta itse paistan koisot ihan vain kuumalla kuivalla pannulla nopeasti molemmilta puolilta, niin että pinta hieman tummuu. 

Seuraavaksi asettele vuokaan kerroksittain ensin munakoisot, sitten tomaattikastike ja lopuksi ohueksi siivutettu mozzarella. Aineksista riittää vuoan koosta riippuen kahteen tai kolmeen kerrokseen, omaan keskikokoiseen vuokaani tulee kaksi kerrosta. Ripottele päällimmäiseksi raastettu parmesaani. Paista 200-asteessa n. 30-40 minuuttia, ja lopuksi lyhyt hetki grillivastusten alla niin juusto saa mukavasti vähän väriä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

PILKKOMISHARJOITUS NIMELTÄ RATATOUILLE

Viime kuussa ostamani Glorian Ruoka ja Viini -lehden mukana tuli myös yksi vanhempi numero kesältä. Sieltä löysin yksityiskohtaisen ohjeen "elämäsi parhaaseen ratatouilleen" (their words not mine). Innostuin tästä, koska olen yrittänyt tehdä ratatouillea pari kertaa aiemminkin, ja lopputulos on aina ollut epämääräinen mössö, muhennos oikeastaan.

Avain onneen löytyy ilmeisesti esipaistamisella – kullekin raaka-aineelle on oma paistoaikansa. Lisäksi kaikki ainekset pitää jaksaa pilkkoa pieneksi ja about samankokoiseksi. Tämä olikin aika työläs vaihe, tai voihan tuollaiseen kolmen vartin pilkkomiseen suhtautua myös meditatiivisena harjoituksena, mutta omasta mielestäni se oli lähinnä rasittavaa. :) Joka tapauksessa, lopputulos oli hyvä, ei nyt mitenkään tajunnan räjäyttävä, mutta paras ratatouille mitä olen tehnyt tähän mennessä kuitenkin.


Ratatouille (1 keskikokoinen uunivuoallinen)

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 iso kesäkurpitsa
1 pieni tai puolikas iso munakoiso
2 valkosipulinkynttä
2 (salotti)sipulia
1,5 dl oliiviöljyä
6 luumutomaattia
2 tl merisuolaa
1-2 ruukkua basilikaa/lehtipersiljaa/timjamia tai muuta tuoreyrttiä
1/2 sitruunan mehu
mustapippuria

Leikkaa paprikat pieniksi (n. sentin kokoisiksi) kuutioiksi. Halkaise kurpitsa ja kaavi siemenet ulos (en ole varma miksi) ja leikkaa myös kuutioiksi. Tee sama munakoisolle. Kuori ja leikkaa valkosipulit kahtia. Kuori ja silppua salottisipulit.

Kuumenna pannussa puolet öljystä (keskilämpö) ja lisää toinen valkosipuli öljyyn. Kuullota sipulikuutioita n. 5 min. Lisää paprikat ja kuullota pari minuuttia lisää. Kaada ainekset uunivuokaan.

Puhdista pannu, lisää loput öljyt ja toinen valkosipuli. Lisää pannulle munakoisot ja paista n. 5 min. Lisää vielä kesäkurpitsat ja kuullota n. 2 min. Kaada uunivuokaan.

Leikkaa tomaatit kuutioiksi (ohjeessa ei mainittu siementen poistamisesta, mutta suosittelen poistamaan niin ei tule niin vetistä) ja sekoita muiden kasvisten sekaan. Mausta suolalla. Poista valkosipulit. 

Paista 145-asteessa n. 45 min. Mausta silputuilla yrteillä, sitruunalla ja pippurilla. Tarjoile kuumana.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

WASABI-LOHTA JA OHEISHÖYSTÖJÄ

Jos on tehnyt koti-sushia edes kerran, jääkaapin perällä majailee todennäköisesti puolityhjä wasabituubi. Ja jos on vähän laiska rullailemaan sushia useammin kuin kerran vuodessa, niin käyttämättömäksihän se meinaa jäädä. Onneksi wasabia voi soveltaa muuhunkin, oma suosikkini on wasabi-lime-majoneesi -kastike lohelle ja tuo combo on kyllä superhyvä, sopivan kirpeä pienellä potkulla.

Tämä ateria on hyvin joustava siinä mielessä, että lohen kaveriksi voi laittaa melkein mitä vaan. Tällä kertaa tein korianteri-herkkusieniä (siitakesienet olisi ollut parempi mutta kauppa tarjosi ei-oota), ja granaattiomena-vihersalaatin.


Marinoi lohta jääkaapissa n. tunti kastikkeessa, johon tulee n. pari rkl teriyakikastiketta, puolikkaan limen mehu ja pari rkl seesamöljyä (tämä vaihe ei ole pakollinen mutta tuo kalaan kivan aasialais-lisäsäväyksen). Paista sen jälkeen kala pannulla. Itse tykkään jättää lohen reilusti pinkiksi keskeltä ja tähän se sopii erityisesti, koska sushissakin pinkki lohi ja wasabi tykkää toisistaan. Lopuksi ripottele pinnalle reilusti seesamsiemeniä (mustilla siemenillä sais vielä näyttävämmän annoksen).

Tee kastike yhdistämällä n. puolikkaan limen mehu, ja majoneesia ja wasabia maun mukaan (esim. ruokalusikka majoneesia ja teelusikka wasabia alkuun ja sitten lisää maistellen). Kannattaa laittaa ihan rohkeasti sitä wasabia kuitenkin, majoneesi taittaa tulisuudelta terävimmän kärjen pois.

Paista viipaloidut sienet keskilämmöllä (seesam)öljyssä ja pilko sekaan korianteria. Mausta suolalla.

Salaatti.. noh pilko ja sekoita ainekset keskenään. Salaatin sekaan voi heittää myös vähän balsamicoa ja öljyä, ettei jää ihan mauttomaksi.